LONG TIME, NO SEE! Asukuvia.

Minä oon täällä taas, muoti- ja lifestyle -hömpän kanssa.

Vaikka reiliblogin ja matkajuttujen kirjoittaminen olikin älyttömän mukavaa, niin kyllä kolmen viikon jälkeen kaipaa jo analyysia hameen pituudesta, kynsilakoista, kirpputoririennoista ja millaista hilloa sitä tänään popsi aamumyslin kanssa. Sitä paitsi diy-kuume kiehuu pahempana kuin koskaan, ennustan siis pahanlaatuista väsäilysyksyä.

Eilen lentokoneen laskeutuessa olin alitajuisesti varautunut räntäsateeseen. Matkustan harvoin kesällä Suomesta mihinkään, ja siksi keli on useimmiten kotiin palatessa vähintäänkin kolea. Mutta mitä vielä, tääällähän jatkuu kesäily. Olen viilettänyt hihattomassa ja lyhyessä hameessa koko päivän, ja oranssin bleiserinkin tarvitsin vasta illan hämärtyessä. Muistattehan TRUU MÄTS -juttuni? Kokelin tällä kertaa tuplaoranssia tuplavalkoisen kanssa.

Nautin reissailun jälkeen kotikaupungista. Otan Helsingin lujaan karhunhaliin ja suunnittelen tulevia kujeita. Siskokin muuttaa sunnuntaina Helsinkiin ja silloin vasta riemu repeää. Nyt istun M-barissa ja pian alkaa Semifinalissa kuuntelemisen arvoinen keikka: The Recipes, Vähäsarja sun muuta. Jes, jes jameja!

Huomiseksi olen suunnitellut pistäväni pystyyn pikkuisen DIY-kilvan. Pysykää kanavalla.

-Henriikka

Lööbapäivät reilin loppuun.

Hei kaverit. Viimeistä paikkaa viedään. Istumme Budapestin lentokentällä, kohtalaisen väsyneinä, suhteellisen nuhjuisina. Eilinen kotimatka alkoi yöjunalla Splitistä Zagrebiin, jossa vaihdoimme aamulla Budapestin päiväjunaan (Hytissämme matkustanut mahtava, kovaääninen mies puhui ja vitsaili tauotta koko matkan, yli 6 tuntia! En muista koska olisin viimeksi nauranut niin tiiviissä kippurassa). Sitten vielä sisäinen metrometrobussi, niin perillä oltiin. 

Lento lähtee kohti Suomea klo 21.25, joten puolen yön jälkeen olemme takaisin kotimaassa. Nyt istumme kämäkahvilassa ja mutustamme aamulla viimeisillä Kroatian Kunilla ostettuja sämpylöitä. 

Yksi reilaamisen parhaita juttuja on, kun pitää tuhlata kunkin maan viimeiset lantit.

Sarajevon monet kasvot.

Olen niin iloinen, että päätimme lisätä matkaamme 10 tuntia lisää junailu-aikaa ja 9 tuntia bussi-aikaa, ja käydä Bosnian ja Hertsegovinan pääkaupungissa Sarajevossa. Arvoimme asiaa pitkään, aikataulu kun on ollut tiivis, ja Sloveniassa ollessamme teki usein jo mieli lopettaa reissu vain neljän päivän makoiluun Kroatian rannikolla. Mutta ei, sen sijaan päätimme istua junaan, viettää 12 tuntia kämäisessä yhteisvaunussa, ja saapua monia elämänvaiheita nähneeseen Sarajevoon.

Lue loput jutusta reiliblogista.