Arvatkaas mitä? Olen laivalla, Ruotsin laivalla. Se taitaa olla yksi pahimmista paikoista maailmassa, mutta tämä on nyt seuraavan yön kohtaloni. Niin vähän kuitenkin kiinnostavat laivarallit, formulasimulaattorit ja Ville Vikingin tanssiaiset, että on aikaa jakaa teille viimeisiä Suomi-kuvia ennen Euroopan rundia.
Kuvat ovat ihanalta vapaapäivältä, jolloin sai tehdä mitä vain, eikä tarvinnut tehdä mitään. Roosaliina oli yökylässä ja päätimme lähteä kiertämään Helsinkiä polkupyörillä.
Ensimmäinen etappimme oli Hakaniemen Fida, josta suuntasimme Hakaniemen torille. Kesäisin paikka on täynnä vilinää ja tunnelmaa, kun ihmiset kerääntyvät marja- ja vihannesostosten lisäksi myös istumaan aamukahvin äärelle ja tapaamaan tuttuja. Tänä kesänä olen ahminut tavattoman paljon pensasmustikoita ja niitä lähti tietenkin taas paperipussissa matkaan.
Jätin tahallisesti aamukahvin väliin kotona, jotta se jossain muualla maistuisi vieläkin taivaallisemmalta. Katajanokan
Johan & Nyström on parahin paikka, jos kaipaa oikeasti hyvää kahvia. Paikan sisustus ja henki ovat muutenkin mieleeni. Uskallan suositella merenrantakuppilaa jok’ikiselle. Kun lisäksi kahvilassa on Frankie-lehtiä luettavaksi, ei voi mennä pieleen.
Katajanokan laivojen ja kahvien jälkeen kipaisimme Hietsun kirpputorille. Valitettavasti joudun myöntämään, että kaiken söpön ja herttaisen katkaisi päivällä lounas opiskelijaruokalassa. Kaiken lisäksi ruoka oli niin äijää kuin voi olla: pekonilihapullia (lihapullia joiden sisään on piilotettu rasvaisen ihanaa pekonia). Mutta hyss siitä, sillä seuraava etappi oli
Töölön salmiakkikioski.
Paljon puhuttu salmiakkikiska on avattu tänä kesänä Töölöön, Runeberginkadulle. Tavallisen, nostalgisen lippakioskin ovat vallanneet todelliset salmiakinrakastajat ja valikoima onkin sen mukainen. Höpöttelin myyjän kanssa niitä näitä ja nauroin sille, että Suomestakin löytyy ihan oikeasti salmiakkiliitto. Vai mikähän yhdistys olikaan. Suomenlinnassa oli ollut oikein viralliset maistajaisetkin ja ostin kioskilta maistiaisten voittajatikkarin.
Pyöräilypäivä päättyi sateeseen, mutta sinnikkäästi jatkoimme sateenvarjojen kanssa huterasti sotkien. Lopulta poljimme pisaroilta pakoon
Cafe Regatan lämpöön. Kuumaa kaakaota, kermavaahdolla tietenkin. Sieltä hirsien keskeltä ei tehnyt mieli lähteä koskaan. Kahvilan terassin väki oli sulloutunut pieneen mökkiin ja nauratti koko tilanne.
Sateinen ilta päättyi kotitekoisiin hampurilaisiin ja leffailtaan. Kelpaa muistella tällaisia päiviä helmikuussa ja unohtaa kaikki tylsät ja toimettomat.
Nyt keskityn laivaan. Pitää ehkä kuitenkin toteuttaa kaikki perinteinen: Ville Viikinki –juoma, hajuvesikokeilut pääsärkyyn saakka ja Haribon viinkumit. Nettikin on laivalle ominaisesti niin hidas, että olen tätä juttua ladannut puolitoista tuntia, vaikka teksti ja kuvat oli jo valmiina. Reiliblogia emme lähteneet edes lataamaan, toivottavasti huomenaamuna saadaan juttu ulos.
Toivotaan, etten missään vaiheessa tänä iltana päädy karaokeen, mikrofonin varteen. Sormet ristissä.
-Henriikka
