Pikkuhiljaa lomavaihteelle.

Pitäisi hiljalleen virittäytyä lomatunnelmiin. Olin varautunut siihen, ettei tänä kesänä lomia ole, mutta ihmeen kaupalla tulimme valituksi reilibloggaajiksi ja ihmeen kaupalla sain reissun ajaksi vapaata. Reilu kolmen viikon loma siis odottaa, kunhan ensi viikon loppuun vielä jaksan.
Ulkomailla, etenkin reilatessa, lomaa ei kuitenkaan voi verrata kotikaupunki-lomailuun. Sitä pitää usein suunnitella, miettiä, pohtia, ennakoida, budjetoida ynnä muuta. Koko ajan pitää olla ajan tasalla, kun maisemat ja tilanteet vaihtuu. Kaikki vermeet ja tarpeet eivät ole käden ulottuvilla ja matkassa on oltava mukana mahdollisimman vähän kampetta. Luonnollisesti myös suurin osa vaatekaapista jää kotiin. Olisikohan aika hiljalleen aloittaa suunnittelemaan, mitkä vaatteet sujahtavat rinkkaan? Ei hajuakaan miksi näin seesteiset kuvat inspiroivat aiheen tiimoilta, mutta nämä saivat loma- ja reissumuudin heräilemään.

Orla Kiely Spring/Summer 2013.
Model: Hannah Holman

Jos jollakulla on taskussaan, joku pettämätön vinkki koskien reilipakkausta- ja pukeutumista, niin laitappa kommenttipoksi tulille. Tarkoitus on olla käytännöllinen ja pitää matkatavarat minimissään. En kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt, miksi reilillä pitäisi ehdottomasti näyttää rumalta? Miksi pitäisi ottaa mukaan kaikista rumimmat vaatteet? Minähän haluan nauttia lomasta, enkä hävetä jälkikäteen reissukuvia.
Voin pian kurvailla fillarilla Kööpenhaminassa, pelkät bikinit päällä. Uu-la-laa!

-Henriikka

Rakas mökki.

34 mökkikuvaa lävähtäisi saitille nyt. Alkaen junamatkasta, päättyen hämärään kiikarointiin/vanhempien rakkauskuvan häiriköintiin (tässä kohdassa pitää plärätä alas ja kurkata kuva). Viime viikko kului hitaasti ja rakkaudella Kuhmon mökillä. Äitini on Kuhmon metsistä kotoisin ja kaikki lapsuuden kesät tuli kirmailtua karhujen keskellä, mustikkamättäissä. Pari vuotta sitten alkoi mökin rakennus samoille huudeille, ja mikäs sen parempaa kuin mennä metsän keskelle lomailemaan. Rauhoittumaan ja vähän riehumaan serkkujen kanssa.


Samoilua, marjojen poimintaa, soutuveneilyä ja pitkiä illallisia pihalla. Ja Kuhmossa majailevat serkkupojat laittoivat parastaan, kun saatiin heidän opeissaan kokeilla wakeboardausta veneen perässä. Olen aiemmin koittanut vesisuksia, mutta tämä lumilautailu veden päällä oli uudenuutukaista. Oli mahtavaa.

Ja vinkkinä vaan, että siellä kuljeskelisi vielä muutama kappale mukavia, lihaksikkaita serkkuja vapaalla jalalla. Kainuun murrettakin alkaa ymmärtää muutaman kymmenen vuoden jälkeen. Eikä ymmärtäminen loppujen lopuksi ole edes olennaista, kun suurin osa puheesta on epämääräisiä täytesanoja ja päätteitä.

EDIT: Kuvissa esiintyy myös veljeni, mutta hänkin on tietysti kaupan.

 

Hääpäivä meni paremmin kuin koskaan. Minä sain virvelillä hauen ja Janne opiskelupaikan Helsingin yliopistosta, valtiotieteellisestä. Päädyin kuitenkin siihen, että kyllä hauki oli suurempi saavutus. Viestintää pääsee kuitenkin opiskelemaan 3% kaikista hakijoista, kun taas hauki nappaa huonolla säällä huomattavasti harvemmin.
En tosin ollut aivan mestarillinen kalamies. Vajaa kiloisen hauen tullessa veden pintaan, karjuin kuin mies ja Janne sai vetää kalan veneeseen. Sinne se ämpäriin jäi uiskentelemaan, odottamaan armasta illallista. Kesken soudun se kuitenkin keräsi viimeiset voimansa ja hyppäsi jalkoihini. Potkin vimmatusti ja mietin, ettei karhukaan ole varmasti yhtä pelottava kuin vihainen hauki. 
Kuvat kertovat tunnelmista ja mökkihetkistä. Neljänneksi viimeisestä kuvasta jokainen voi bongata jäniksen ja miettiä, että on se luonto uskomaton. Jotenkin sellaista tasapainoa ei synny ihmiskädestä.
Mutta ihmeellinen on kaupunkikin. Hyvä olla täälläkin. Tänään oli mansikanpoiminta ja -pakastuspäivä ja iltapalaksi smoothieta tuoreista luomumansikoista. Elämä kiva.
-Henriikka
Ps. Luomustudio julkaisi tänään live-videon kevään Fida-illastamme, jossa Frankie Say Relax esiintyi. Käykää bongaamassa itsenne ja sännätkää huomenna FSR:n keikalle Semifinaliin. Ehkäpä päädyn itsekin paikalle. Jos juhlajärjestelyiltäni kerkeän. Uuuuu, oon niin salamyhkäinen.
Pps. Arvatkaa mitä lisäsin tänään hyväntekeväisyys-huutokauppaan? PARVISÄNGYN.

Asennetta vai luuloja?

Tiedän, lupasin mökkikuvia. Mutta minkäs teet, kun mailiin kolahtaa Aalolta kasa Bulls-kuvia. Siirtyköön mökkitunnelma huomiseksi, onhan tässä jo viikon verran ollut sellaista ällöttävää romanttista höpöttelyä, että on jo aikakin ottaa asennetta kehiin. Ja jos joku tuo asennetta, niin punainen huulipuna. Tai vähintään kovat luulot itsestään.

 Tässä asussa on sellaisia koomisia kontrasteja, joilla tykkään leikitellä. Sihteerikengät, miesten puvuntakki, pelipaita, lippis ja nahkahame. Kun asukokonaisuuden vaatekappaleet luettelee ääneen, pitäisi kuvissa ehkä pikemminkin nauraa, kuin poseerata suu tötteröllä, muka koleena misuna.
Kukahan minä muka olen? Toisaalta sellainen auringonlaskujen, kirjojen ja retronojatuolien fiilistelijä ja toisaalta Bulssin pelipaidassa hiihtelijä. Voinkohan rauhassa olla molempia? Uskoisin niin.
-Henriikka

Kuvat: Alexander Lazarevski

lippis, takki, paita, hame/second hand, kengät/Dinsko