Mulla on sydän monessa paikassa. Helsingissä, Kuhmossa ja kaukana maailmalla. Toisaalta metsissä, toisaalta kaupungin vilskeessä ja betoniviidakossa. Vietin sunnuntai-illasta eiliseen Kuhmon mökillä, Iivantiirassa, keskellä metsää. Paikassa johon ei kulje asvalttitiet ja jonka liepeillä juoksentelevat peurat ja muut. En ajatellut mitään, mikä liittyisi millään lailla todellisuuteen, en tehnyt mitään, mikä olisi vienyt minulta autuaan mökkifiiliksen. Keräsin lakkoja metsässä, saunoin, soudin vihreällä soutuveneellä ja kalastin ylpeänä hauen. Ja ymmärsin, että täysin irti arjesta pääsen ainoastaan metsässä.
Keräsin viikolta useamman kymmenen kuvan sarjan, mutta muokkaamaan ehdin vasta huomenna. Siksi vasta maanantaina saatte lisää mökkikuvia. Tänään julkaisen nämä muutamat kuvat, jotka otimme viimeisenä iltana ikivanhan auringon alla.
En mitään, en ketään
alla ikivanhan auringon
en mitään, en ketään
enemmän kuin sua
Ihanaa viikonloppua kaikille. Ja jos joku tietää jonkun mainion itsepoiminta-mansikkapaikan pääkaupunkiseudulla, niin saisi mieluusti kertoa. Ja tiedoksenne, että mun sydän on täällä blogissakin. Minä niin tykkään teille ja itselleni tätä kirjoittaa. Toivottavasti se näkyy.
-Henriikka
