Olen väsynyt.

6
–
elämä

Olen ollut koko pitkän kevään töissä Kuvataideakatemialla,
 tuottamassa Kuvan Kevät -näyttelyä, 
ja nyt projekti on omalta osaltani ohi. 
Tänään oli näyttelyn avajaiset ja viimeinen työpäiväni. 
Olen väsynyt.
Kahden 12-tuntisen työpäivän jälkeen jäljellä on vain 
nuutunut, uupunut mutta onnellinen kulttuurituottaja 
ja viisi vihreää ilmapalloa. 
Kuluttakaa kulttuuria, nauttikaa taiteesta.
Kaiken kauniin avullahan tämä maailma vielä sinnittelee.
-Henriikka

Itken materialistin onnenkyyneleitä.

26
–
kirpputori, muoti, ostokset

Kirpputorit toimivat kuin parisuhde. Kun jaksaa nähdä aikaa ja vaivaa useasti ja ajatuksella, niin homma toimii ja itsekin huomaa hyppivänsä onnesta. Käytän kallista aikaani kirpputoreille useita kertoja viikossa, jos suinkin mahdollista (ja toivottavasti parisuhteeseen vähintään puoliksi yhtä usein).
Tänään suuntasin Tapanilan kaupunginosan ”Mosa Herää” -kyläjuhlaan, jonka vuoksi puutalojen pihat ja Tapanilan kadut olivat täyttyneet myyntipöydistä. En aio keskittyä nyt kuin siihen löytöön, joka sai minut puhkeamaan materialistitytön onnenkyyneliin. Erään kauniin puutalon edessä rekissä roikkui Katri Niskasen mekko. Design by katri/n pinkki Totem dress on viime kevään mallistosta ja suositushinnaltaan 250 euroa. Kävin puutalon pihavarastossa kokeilemassa mekkoa, vaikka tiesin että se olisi täydellinen. Tavan vuoksi jopa seurasin myyjää talon olohuoneeseen katsomaan kultaisesta peilistä, että onhan mekko varmasti hyvä. Varmasti oli.
Muutamaa minuuttia myöhemmin kävelin kangaskassissani muutaman hassun kerran käytetty mekko. Se lähti mukaani 30 euron hintaan ja odottaa nyt vaatehuoneeni rekissä rakkaan kälyni häitä, joita vietetään elokuussa. Ja jos jaksan vastedeskin laittaa parisuhteeseen osan potentiaalista kirpputoriaikaani, niin ehkä saan luvan ostaa mekon rinnalle näyttävät korvakorut.
-Henriikka
Ps. Ei. En itkenyt oikeasti. 

Jättäkää lippalakkini rauhaan.

34
–
muoti, oma tyyli
Olen viettänyt uskomattoman mainion vapaapäivän. Herätys klo 07.30 ja muutaman torkutuksen, hätäisten aamukahvien, aamuhöpöttelyjen ja rutiinimeikkauksen jälkeen ratikkaan numero 8 ja jäähallin kirpputorille. Karttapalloa, 3 vanhaa lasista limsapulloa, pitkää farkkutakkia ja tummansinistä trenssiä rikkaampana muutamaksi tunniksi brunssille. Salaatteja, croissantteja, tummaa kahvia, tuulihattuja, tuoreita hedelmiä, juustoja, mansikoita, muroja ja minidonitseja täydempänä kohti Kierrätystehdasta. Pari tuntia siellä ja maailman kauneinta kirjeveistä kantaen kohti ystävän kämppää ja kunnon cappucinoja. Bussilla kotiin ja pysäkillä oli niin lämmin, ettei takkiakaan tarvinnut. Bussia odotellessa juttelin 4-vuotiaan tytön kanssa yhteisestä unelmasta: kuinka mahtavaa olisi puhaltaa niin iso saippuakupla, että sinne mahtuisi itse sisään.
Vapaapäivän asu oli huoleton. Olin perjantaina Citycenterin tupaantuliaisissa ja Anne Kukkohovi kehui mintunvihreää paitaani. Jos kerran mestari kehuu, niin onhan se otettava pian uusintakierrokselle. Liian pastellista ja suloista kuitenkin kaihdan ja siksi nuo pappapöksyt ja Mighty Ducks. Jäähallin kirpputorilla myynyt trendipoju pyrki ostamaan lakin päästäni, mutta pysyin tiukkana ja nauraen kerroin, että joskus tingin sen itselleni parilla hassulla eurolla alkuperäisen parinkympin hinnan sijaan. 
Ja jos muistini pelaa, niin kuin nuoren muistin pitäisi, niin tänään oli kevään ensimmäinen nahkatakkipäivä. Eikös se ole aina sellainen merkittävä virstanpylväs talven jälkeen? Iiihana kulunut nahkatakki sai tuntemaan olon hyväksi. Eiköhän tästä vielä rakkauden kesä raavita.

Asvaltti polttaa ja tekisi mieli pyöräillä maailman ääriin. Ottaa bussi Lappiin tai lentää keski-Eurooppaan, jossa kuljetaan jo ilman turhia hihoja ja lahkeita. Tai ehkä näin on hyvä.
-Henriikka
Ps. Olenkin unohtanut fiilistellä, millaisen virstanpylvään sisareni saavutti vappuna. Hänet tunnistettiin ”aamukahvilla-Roosaliinaksi”. A-a-a-a-au! Voi olla, että jään vielä alakynteen.
takki, kengät, farkut, lippis/second hand, kauluspaita/Weekday, reppu/Fjällräven
1 … 615 616 617 618 619 620 621 … 818