Joutsen-untuvatakki ja ihana arvonta.

96
–
kilpailut ja arvonnat, muoti
Innostuin alkuvuodesta kevytuntavatakeista. Tutustuin niihin, selvitin faktoja ja jaoin maaliskuun alussa intoani teillekin. Nyt laitan kuitenkin astetta paremmaksi, sillä nyt puhutaan kotimaisesta huippulaadusta. Joutsen on ollut tuttu nimi puhuttaessa peitoista ja tyynyistä, mutta mitä vaatteisiin tulee, olen kulkenut laput silmillä. En ollut tiennyt klassisten untuvatakkien olemassaolosta hataraa ajatusta enempää, kunnes alkuvuodesta Joutsen kysäisi olisinko kiinnostunut kotiuttamaan yhden untuvatakin. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi: olin edellispäivänä saapunut Thaimaasta ja hyytävässä pakkasessa puinut Jannelle laadukkaan toppatakin puuttumista. Kaiken lisäksi olin vielä puhunut untuvatakista – tässä kohtaa voidaan puhua pinnallisesta johdatuksesta.
Kuljin takissani läpi talven. Uuden takkini kanssa oli ylellistä: bussinpenkille istuessani hanhenen untuvat painuivat hiljalleen kasaan ja olin kuin kokoaikaisen turvatyynyn sisällä. Joutsenen ideologiaan ei kuulu pyrkiminen jokaisen trendin harjalle, vaan tuottaa maailmaan iätöntä laatua ja sellainen olo takista tulikin. Maailman parhaiden untuvatakkien valmistaminen, asiakkaiden kuuleminen ja luonnon arvostaminen ovat kova ajatuskolmikko yrityksen pohjalla.
Joutsen on maailman pohjoisin untuvatakkien valmistaja. Se on saanut allergia- ja astmaliiton Allergiatunnuksen ja tuotteet ovat eettisin perustein valmistettuja. Suoraan sanoen yritykselle on myönnetty kasapäin kaikenmoisia maailmaaparantavia merkkejä. Ei voi sanoa kuin että GOOD JOB.
Mitä Joutsenen kevyttoppatakkeihin tulee, sellaista en vielä omista. Keikistely kaikissa malleissa sai kuitenkin suhteellisen vakuuttuneeksi. Takkeja on kolmea mallia (ylin kuva: Martiina, kaksi keskimmäistä: Marieville, viimeinen Kreeta). Niin kuin varmaan arvaattekin, on pitkät mallit hyvin paljon enemmän omaa tyyliäni. Poseeratessani tuulen tuiskeessa haaveilin pitkästä napitettavasti mallista, jonka voisin heittää päälle viilenevien kesäiltojen kävelyille ja rinkkaan reissatessa.
Mutta nyt siihen yllätysosuuteen, nimittäin Joutsen tarjoaa yhdelle onnekkaalle lukijalle tällaisen luksustakin. Arvontaan voi osallistua aina vappuun saakka, viimeistään 1.5. klo 23.59.  
EDIT: arvonta on päättynyt.
Kommentoi kommenttipoksiin mailiosoitteesi ja millaisia juttuja haluaisit lukea aamukahvilla-blogista kevään ja kesän 2013 aikana (nyt on mahdollisuus muistuttaa kaikista jo aiemmin annetuista juttuideoista). Voittaja saa valita itselleen takkimallin ja värin kuvien kolmesta värivaihtoehdosta. Takin arvo on reilu 300 €.
Siinä oli infoa riittämiin tältä päivältä. Huomenna ehkä taas höpisen vähemmän asiantuntevasti.
– Henriikka
Ps. Hahaha Joutsen oli vuoteen 2004 asti nimeltään ”Höyhen”. Nimi kuitenkin vaihdettiin, sillä yrityksen 68 vuoden aikanakaan ulkomaalaiset eivät oppineet sanomaan tuota sanaa.
EDIT: Kyseessä ei siis ole talvitakki, niin kuin moni on erehtynyt luulemaan. Kevytuntuvatakit ovat omiaan välisesonkeina ja esimerkiksi viileinä kesäiltoina.

Kirjojen ja ruusujen surkeaa vaihtokauppaa.

12
–
muoti, oma tyyli
On hyvä kirjoittaa, kun ulkona merellä laulelee lokit. Ne tuo samankaltaista turvaa, kuin aurinko päivisin. Kevättakissa tarkenee jo, kunhan kaulaliina on muhkea. New Yorkista kirpputorilta löytynyt karvakaulus on omiaan Marimekon pitkän mustan takin kanssa. Kaiken alla on pystyraitainen Burberryn vintagekauluspaita, joka on tämän kevään trendien mukainen aivan vahingossa. Ei sentään pelkistetyn mustavalkoinen, sillä enhän minä mikään muodinorja ole. Erään lukijan sanoja lainaten: ”Voisit ehkä jättää tuollaisten vaatteiden kanssa tuon muoti-tunnisteen pois”. Mutta sen minä vain sanon, että muotia se on katumuotikin. Niin vaatteissa kuin sisustuksessa pätee hyvä sääntö: kun yhdistelee uutta ja vanhaa, tulee lopputuloksesta paras.
On ollut sellainen tavallinen päivä. Ja kuitenkin, kun tämänkin tiistain sisältöä lähtee tarkemmin tutkailemaan, huomaa että ’tavallisuus’ voi olla käsitteenä suhteellinen. Poljin aamulla pyörällä kouluun ja pidin puheviestinnän kursilla 3-minuutin vaikuttavan puheen. Lounaaksi pyyhälsin duuniin ja järjestelin näyttelyä ja sen avajaisia viiteen saakka. Jatkoin siitä ratikalla Mbariin, jossa tykitin sähköpostia suuntaan jos toiseen ja join kahvia koulukaverini kanssa koulutehtävien ohella. Tarkoituksenani oli soittaa kahvisession päätteeksi ystävälleni, josko saisin tulla kylään, mutta akkuni loppui. Päätin kuitenkin lähteä soittamaan ovikelloa. Asuntoon minut päästi kiinalainen kämppis, keski-ikäinen mieshenkilö, joka hataralla yhteisellä kielellä kertoi ystäväni olevan poissa. Jäin asuntoon odottamaan. Metsästin läppäri sylissäni naapurien salaista, avointa langatonta verkkoa, jonka kautta voisin tavoittaa ystäväni. Säälittävät puuhani huomannut kämppis tuli ihmettelemään, ja sain etevällä elekielelellä pyydettyä lainaksi puhelimen laturia. Hurraa, tavoitin ystäväni ja kerroin nököttäväni hänen keittiössään. Kotvan kuluttua hän saapui croisantteja paperipussissa ja vuodatimme elämäämme aikamme siinä, kunnes puolisen tuntia sitten ajelin turvallisesti ratikalla takaisin kotiin.
– Toistan. Tavallisuus on suhteellista.
Tänään oli kirjan ja ruusun päivä, jota unohdin juhlistaa. Sinänsä naurettava päivä, sillä koko keskiössä olevan idean diili on surkea: miehet antavat naisille ruusuja, naiset miehille kirjoja. Vaikka rakastan perinteitä (ja ruusujakin… vaikka neilikoita enemmän), niin tänä päivänä olisin voinut kapinoida ja käydä ostamassa itselleni jonkun kunnon tiiliskiven. Olen jo merkannut kalenteriini muutaman viikon päähän kahden päivän lukuloman: kaunokirjallisuutta ja halloumi-salaattia, samalla kun kynsilakka kuivuu.
-Henriikka
takki/Marimekko-second hand, farkut/Levi’s-second hand, kauluspaita/Burberry-second hand, turkiskaulus/second hand, kengät/Bianco footwear

Tunnelmia (ja suurkiitos!) Fidan tyyli-illasta.

14
–
Helsinki, kirpputori, tapahtumat
Takaisin lauantai-iltaan. Keväinen Helsinki ja Lönnrotinkadun Fida. Niin kuin aiemmin olin mainostanut ja intoillut, niin Fidan ja Outin kanssa järkkäilty tyyli-ilta pärähti käyntiin 17.00. Paikalle valui väkeä tupa täyteen, ja tarjoilut oli katettu kertakaikkisen herttaisesti: oli eriparikupit ja Laitilan limut. Ja mikä voisi olla parempi sisustus, kuin second handia lattiasta kattoon.
Illan avasi Fidan työntekijä kertomalla kummityöstä. Siitä jatkoimme Outin kanssa itse tyylipuolen luennolla. Keskiössä oli kestävä kehitys ja kuluttaminen, second hand -muoti, inspiraatio ja kestotrendit.  Hauska kontrasti syntyi, kun puhuimme molemmat omista vinkkeleistämme: Outi alan ammattilaisena ja minä sinänsä teorian untuvikkona, mutta second handin rakastajana. 
Luento saattoi välillä hitusen irtautua raameistaan, tärkeän asian ollessa keskiössä, on vaikea olla vaahtoamatta. Onneksi eräs palautta jättänyt vierailijakin kommentoi asiaa seuraavasti:

”Esitys taisi hiukan venähtää pituutta alunperin aiotusta, mutta koko sisältö oli täyttä asiaa ja ainakaan minä en pitkästynyt tai haukotellut, vaikka takarivissä istuinkin. Uusia asioita sen sijaan opin paljonkin.”


Jos jotain kannattaa luennolta muistaa, niin ne ovat mahdollisesti seuraavat asiat:
– Huomioi vaatteen koko elinkaari: mitkä seikat vaikuttavat ympäristöön?
– Älä heitä roskiin mitään, mikä on 90-luvulta tai vanhempaa.
– Mieluummin överit kuin vajarit.

Illan ilahduttavin huomio oli, kuinka yleisö lähti kommentoimaan luentoa ja puhumiamme asioita. Hyvin epäsuomalaista, mutta uskomattoman antoisaa ja mukavaa. Tärkeiden asioiden äärellä on aina parempi ottaa keskusteluun mukaan useampia ihmisiä, etenkin kun kommentit valaisivat asiaa aina uudesta näkökulmasta. Ei tämä maailma mihinkään kuolisi, jos kaikki olisivat yhtä perillä asioista kuin tyyli-iltamme popula.
Peppua puuduttavan puheosuuden jälkeen oli kuitenkin vielä reilusti tilaa aarteiden etsinnälle, toiselle kahvikupille ja uusille tuttavuuksille. Osan kanssa pääsin juttelemaan, joskin harmittamaan jäi, ettei kaikille yksinkertaisesti jäänyt aikaa hälinän keskellä. Mustaknalliselle tytölle sellaisia terveisiä, että olipa uskomaton liivi sinulla. Piti se tulla sanomaan, mutta enpä kerennyt. Sen sijaan fiilistelin erään kanssa uusgrungea ja Adidaksen sinivalkoista retropipoa. Kerralla ei ehdi kaikkea.
Ostostelun lomassa kansaa viihdytti rakastettava Frankie Say Relax. Vintageaarteiden keskeltä kuului iloisia sointuja ja kaunista laulua. Hyvin fanitettava bändi, vaikka näin mukavan musiikin vuoksi saattaakin hairahtua shoppailemaan tavallista enemmän. Vinkkasivat vielä, että äänestää kannattaisi täällä, jotta heidät nähdään Flow-festareiden lavalla.
Bändiä kävi kuvailemassa myös tuotantoyhtiö Luomustudio Productions. Jään odottelemaan jaettavaa videomateriaalia jännityksellä. 
Iltamiin osallistuneiden palaute on tietysti parasta antia:

”Ja kiitos itsellenne mukavasta ja mielenkiintoisesta illasta! Ilmoittauduin mukaan ihan ummikkona, jos asiaa ajatellaan muotiblogien näkökulmasta. Kirpparit, itse tekeminen ja tuunailu sekä oman ympäristötietoisuuden kartuttaminen sen sijaan ovat tuttuja juttuja, ja sen takia tapahtumasta kiinnostuinkin. Ja tykkäsin todella.”


Fidalla vallitsi mukava tunnelma, kun vaatteet löysivät uusia koteja, musiikki soi ja tyylistä höpöteltiin pitkälle iltaan. 
Henriikka ja Outi kiittää ja kumartaa. Kiitos osallistumisesta ja mielenkiinnosta. Toivon todella, että tällaisille tapahtumille on jatkossakin kysyntää. 
– Ja erityiskiitos suosionosoituksista duckfacelleni.
-Henriikka
Kuvat: Eino Manner, Janne Simojoki
1 … 618 619 620 621 622 623 624 … 818