Kun löysin itsestäni larppaajan.

Se olisi viikonloppu, ananasrahka ja perjantain saunan jälkeinen olo. Löysin kuin löysinkin taloyhtiömme saunan kattokerrokselta ja pääsin nauttimaan lämmöstä. Kaiken kruunasi merinäköalaterassi. Kuka näitä nykypäivän opiskelija-asuntoja oikein suunnittelee? Eikö meidän pitäisi asua jossain räkäsessä luukussa? Eikö saunan pitäisi olla sellainen inheä sauna, niin kuin Salkkareissa?
Toukokuu on alkanut värikkäästi. Talvitakit on vihdoin pakattu pahvilaatikkoon ja ovat valmiina vinttiin. Tilalle ovat tulleet bleiserit, puvuntakit ja muut keväisemmät kaverit. Ja aurinkolasit! Kuinka kaipasinkaan teitä.
Olen yrittänyt lähikuukausina kartoittaa tyyliäni selkeämmin. Selkeähän se ei ole, sen tiedän. Olen kuitenkin löytänyt tiettyjä seikkoja, jotka yhdistävät lempiasujani. Yksi niistä seikoista on viittamaiset asiat. Olen tajunnut rakastavani liehuvia helmoja tuulessa ja ohuita, huonosti rypistyviä kankaita. Ja siksi tämä kuvissa näkyvä turkoosi viitta/paita on päätynyt päälleni kerta toisensa jälkeen. Tuntuu, että voisin laittaa sen päälleni aina. Se on virkistävä ja monipuolinen, ja se päälläni tunnen itseni jollain mystisellä tavalla enemmän itsekseni. 
Turkoosi paita sekä mustat nahkahousut valikoituvat usein päälle, kun haluan laittaa jotakin kivaa, mutta pitäytyä omalla, turvallisella maallani. Pressitilaisuudet, palaverit ja muut semiedustukset ovat tälle kombolle hyvää tannerta.
 

 Näiden viittainnostusten myötä olen päässyt askelta lähemmäs larppaajien mielenmaisemaa. Mikä voisi olla parempaa kuin se, että tuulen tuivertaessa voi kokea Marilyn -hetkensä, mutta ilman vilauttelua.
Mutta arvaattekos mitä huomenna juhlitaan? Minun syntymäpäiviäni! KYLLÄ. Synttärinihän olivat joulukuussa, mutta vihdoin koittaa se päivä, kun minulla ja kaveripossellani oli aikaa kunnon brunssiin ja kirpputorikierrokseen. Lahjaksi saatu lahjakortti ruokaan ja kirppisaarteisiin pelastaa minut rahanmenolta. Täytyykin kyniä ystävät viimeistä penniä myöten. Aiomme suunnata jäähallin kirppikselle, Dylaniin ja iltapäivällä Kierrätystehtaalle.
Hyväähyvää viikonloppua. Pitäkää itsestänne ja toisistanne.
-Henriikka

Ps. Villasukkatempaukseeni liittyvien villasukkien lähettämisen deadline oli huhtikuun viimeinen. Nyt laiskapyllyt kerätkää itsenne ja aktivoitukaa. Tiedän, ettei kaikki sukat ole vielä löytäneet kotiin (jo senkin takia, ettei minun ja Jannen sukat ole tulleet). Ja muistakaa laittaa mailitse kuvia uusista sukistanne, saamme sitten kollaasin kaiken kansan ihailtavaksi.

Herttoniemen pihakirppis.

Viime viikonlopun aktiivisuus jatkui lauantain lähiruokamessujen jälkeen sunnuntain pihakirpputorikierrokseen. Helsingin lähiöiden kevään kyläjuhlat ja kirpputorit ovat todellisen Helsingin parasta antia. Vanhan Herttoniemen pihakirpputori keräsi sadat myyntipöydät ja vieraat talojen eteen. Työpäiväni Tikkurilassa alkoi kahdeltatoista, joten piti olla aikainen lintu. Klo 09.15 norkoilimmekin jo Jannen kanssa Hertsikan Alepassa keskinkertaisten kahvimasiinasumppien kera. 
Ensikävelynsä sai myös facebook-kirpputorilta hankittu vaaleanpunainen anorakki. Se yli-innokas, babypinkissä marhuava leidi Ruudolf-laseissaan olin siis minä.

Pihakirppispäiviin pitäisi varata kunnolla aikaa, jotta kerrostalon lasten omatekemään mehuun ja naapuruston hellyttävien mummojen pullaan jäisi aikaa. Parasta on kävellä ristiin rastiin kirpputorialuetta, jutella mukavia ja samalla tehdä löytöjä. Tällaiset kyläjuhlat keräävät kadut täyteen ja sen on Suomessa harvinaista. Itselleni entuudestaan tuntematon Vanha Herttoniemi esitti parhaat puolensa ja vakuutuin alueen lempeydestä. Helsingin uumenistakin löytyy niin monia puutaloalueita, että toisinaan kaupungin asukaskin hätkähtää.

Mutta mitä kangaskassista sitten löytyi, kun hikipäässä juoksin metroon?

Pieni matto, 2 euroa
Vaaleansininen kello+munakello, 3 euroa
Sarvet, 2 euroa
Adidaksen sortsit, 1 euro
Monkin pitkä paita, 3 euroa
Smithy’sin kasariverkkari
Hittejä vai huteja? (miten käytinkään noin karseaa sanaparia?) Pihakirppujen plussapuoli on halvat hinnat ja laaja skaala. Lastenvaatteita on toki on omistusasuntojen pihoilla aina runsaasti, jotka eivät tällä hetkellä itseäni kosketa. Kannattaa kuitenkin syynätä myyjiä ja etsiä ne aarreaitat kansan keskeltä.
Ja viikonlopun jälkeen sain lukea, etten ollut ainoa onnenonkija. Mageita löytöjä päätyi myös Hannan kotiin. Yritän tässä lähipäivinä koota kevään pihakirppis-/kyläjuhla-aikataulua, jotta ette missaa tulevia ilonpäiviä.
-Henriikka

Yo-mirri kaulassa toivotan hyvää vappua!

Dear friends. Erittäin hyvää vapunloppua. Eikä huolta, pian häämöttää taas viikonloppu. Oma vappuni oli onnistunut, joskin kaukana rajusta juhlinnasta ja piknikhumusta. Junailimme Kouvolan mökille ja jätimme kaiken turhan hälinän Helsinkiin. Lämmittämätön mökki, johon ei tule vettä. Sielu ja mieli lepäsi ja takka lämmitti. Rakkaat ystävät ja lapsuudesta tuttu paikka. Tänään uskaltauduimme pirtistä ihmisten ilmoille herttaiseen Kouvolaan, jonka keskustaan koko kaupunki oli kerääntynyt. Kouvola, siinä vasta hurja menomesta.
Mutta vaikka vappu oli mökkivappu, ei tyylistä tingitä. Uusi rakkauteni kohde kulki kaulassani läpi juhlan: YO-mirri.

Yo-mirri on suunnittelija Kirsi Nisosen ja markkinointitoimisto Bob Helsingin yhteistyössä valmistama vaihtoehto YO-lakille. Varmasti monelle tutun YO-laketin rinnalle on suunniteltu etupäässä tyylimiekkosia ajatellen rusetti, jonka vuoksi ei juhlakampauksen tarvitse läsähtää lakin alle. Sen jälleenmyyntihinta on 40 € ja jälleenmyyjiä ovat Design Forum, Jack & Jones, Maranello, Sokos ja Stockmann. 

 

Itse käytin ylioppilaaksi päästessäni perinteistä lakkia, mutta sen päivän jälkeen lakki on pysynyt uskollisesti laatikossaan. Lakki ei kertakaikkiaan innosta vappuasusteena. Tämä rusetti kuitenkin iskee täysillä, sillä se on juuri sopivan tomboy. Kirsille kiitos rusetista. Olet kerrassaan älytön.
Mitä porukka duunaili vappuna? Toivotan vielä letkeitä juhlanjämiä ja palaan taas huomenissa näppiksen äärelle. Tulossa olisi lisää tyyliä ja elämää, mutta myös kauan kaivatut pilkkikisat, Tansanian matkat jutut ja kevään kalenteri kaikille pihakirpputoreille. Ja saamieni kommenttien perusteella monilla on sydämissään DIY:n mentävä aukko. Yritän täyttää tarpeenne ensitilassa.
Ja niin, en saanut Muotikuution työpaikkaa. Taisivat tällä kertaa etsiä toisenlaista hahmoa duuniin. Mutta ei harmita, sillä olin erittäin otettu kaikista saamistani lukuisista äänistä (kiitos!) ja niiden vuoksi saan kuitenkin vaatelahjakortin kesäni iloksi. Tulevan kesän tulen viettämään ihanalla galleriallani, vt. toiminnanjohtajan pestissä.
Henriikka
Ps. Tänään on viimeinen päivä osallistua Joutsen-takin arvontaan. Suosittelen.