Ps. Villasukkatempaukseeni liittyvien villasukkien lähettämisen deadline oli huhtikuun viimeinen. Nyt laiskapyllyt kerätkää itsenne ja aktivoitukaa. Tiedän, ettei kaikki sukat ole vielä löytäneet kotiin (jo senkin takia, ettei minun ja Jannen sukat ole tulleet). Ja muistakaa laittaa mailitse kuvia uusista sukistanne, saamme sitten kollaasin kaiken kansan ihailtavaksi.
Se olisi viikonloppu, ananasrahka ja perjantain saunan jälkeinen olo. Löysin kuin löysinkin taloyhtiömme saunan kattokerrokselta ja pääsin nauttimaan lämmöstä. Kaiken kruunasi merinäköalaterassi. Kuka näitä nykypäivän opiskelija-asuntoja oikein suunnittelee? Eikö meidän pitäisi asua jossain räkäsessä luukussa? Eikö saunan pitäisi olla sellainen inheä sauna, niin kuin Salkkareissa?
Toukokuu on alkanut värikkäästi. Talvitakit on vihdoin pakattu pahvilaatikkoon ja ovat valmiina vinttiin. Tilalle ovat tulleet bleiserit, puvuntakit ja muut keväisemmät kaverit. Ja aurinkolasit! Kuinka kaipasinkaan teitä.
Olen yrittänyt lähikuukausina kartoittaa tyyliäni selkeämmin. Selkeähän se ei ole, sen tiedän. Olen kuitenkin löytänyt tiettyjä seikkoja, jotka yhdistävät lempiasujani. Yksi niistä seikoista on viittamaiset asiat. Olen tajunnut rakastavani liehuvia helmoja tuulessa ja ohuita, huonosti rypistyviä kankaita. Ja siksi tämä kuvissa näkyvä turkoosi viitta/paita on päätynyt päälleni kerta toisensa jälkeen. Tuntuu, että voisin laittaa sen päälleni aina. Se on virkistävä ja monipuolinen, ja se päälläni tunnen itseni jollain mystisellä tavalla enemmän itsekseni.
Turkoosi paita sekä mustat nahkahousut valikoituvat usein päälle, kun haluan laittaa jotakin kivaa, mutta pitäytyä omalla, turvallisella maallani. Pressitilaisuudet, palaverit ja muut semiedustukset ovat tälle kombolle hyvää tannerta.
Näiden viittainnostusten myötä olen päässyt askelta lähemmäs larppaajien mielenmaisemaa. Mikä voisi olla parempaa kuin se, että tuulen tuivertaessa voi kokea Marilyn -hetkensä, mutta ilman vilauttelua.
Mutta arvaattekos mitä huomenna juhlitaan? Minun syntymäpäiviäni! KYLLÄ. Synttärinihän olivat joulukuussa, mutta vihdoin koittaa se päivä, kun minulla ja kaveripossellani oli aikaa kunnon brunssiin ja kirpputorikierrokseen. Lahjaksi saatu lahjakortti ruokaan ja kirppisaarteisiin pelastaa minut rahanmenolta. Täytyykin kyniä ystävät viimeistä penniä myöten. Aiomme suunnata jäähallin kirppikselle, Dylaniin ja iltapäivällä Kierrätystehtaalle.
Hyväähyvää viikonloppua. Pitäkää itsestänne ja toisistanne.
-Henriikka




























