Ateriakokonaisuudet on suunniteltu niin, että niiden valmistamiseen kuluu keskimäärin noin 30 minuuttia, riippuen raaka-aineiden kypsennyksestä. Lähtökohtana ovat kuitenkin aina tarkkaan valikoidut, puhtaat ja mahdollisimman lähellä tuotetut ainekset – tuloksena helposti valmistettavat herkulliset ateriat. Joka viikko on tarjolla monipuolisesti kalaa, lihaa, siipikarjaa ja kasvisruokaa.
Vihdoinkin, kaikkien näiden miljoonien ajatusten jälkeen loin facebookiin aamukahvilla-blogin oman sivun.
Olen ollut näiden blogiasioiden kanssa kautta linjain aika varovainen. En ole huolinut mainoksia sivua koristamaan, ja yhteistyöjutuista olen suostunut ainoastaan niihin, joiden takana itse seison ehdottoman tosissani. Ja nyt minun ja blogin puolentoista vuoden yhteiselon jälkeen olen saanut itseni vakuutetuksi, että facebook-seinän luominen ei ole liian aikaista tai tyhjänpäiväistä.
Klikediklikkaa siis itsesi tänne ja tykkää. Tiedossa on blogijuttujen lisäksi tapahtumavinkkejä, pikakuulumisia ja esimerkiksi yksittäisiä kuvia, joita en kuitenkaan sellaisinaan blogiin laittaisi.
-Henriikka
Ps. Sivun luominen on huomattavasti helpompaa nyt, kun entisen ”be a fan” tilalle on tullut ”tykkää”. Rimani olisi ehkä liian korkea kutsua teitä liittymään faneikseni. Haha.
Kukas se siinä? Meikä. Farkkutakissa ja villapaidassa. Meikä on sympaattinen. Kuljeskelen tuolla pitkin kuivuneita katuja lonkkari kainalossa ja Blackhawksin reppu selässä. Ruskeat nahkakengät löytyi Kouvolan Kylähullu-kirpputorilta kolmen euron hintaan ja oikea aarre oli Lönkan Fidalta napattu farkkutakki. Second handia tasoittamaan päällä on putipuhdas villapaita, tietysti anopin joululahja.
Meikällä on hyvä tyyli, poikamaisen rento ja leikkisä. Farkkutakki kulkee niskassa melkein joka päivä, nyt kun kelit sallii. Ja parasta on se, että hymy pysyy naamalla päivästä toiseen.
Tajusin muutama päivä sitten, että olen enää harvoin kameran takana. Sen sijaan kameran edessä joudun olosuhteiden pakosta kökkimään harvase päivä. Mieletöntä panostusta hassun harrastuksen eteen, suuri kiitos. Mutta kyllä tuollainen tyyli kuuluu ikuistaa myös kameran muistikortille ja myöhemmin teettää paperikuviksi. Voin sitten mummona katsoa, miltä sitä näytettiin nuorina ja nöpöinä.


































