Luomu- ja lähiruokamessuilla.

Viime viikonloppuni oli aplodien arvoinen suoritus. Olin sekä lauantaina, että sunnuntaina töissä 12-17, mutta silti ehdin käydä luomu- ja lähiruokamessuilla, kiertää muutaman tunnin Herttoniemen pihakirpputoria, käydä leffassa, vastaanottaa ihanan anopin vierailulle ja viettää leffailtaa vuokraelokuvan parissa. Kerrassaan uskomatonta ajankäyttöä. Onnea, Henriikka!
Toiset toki voisi olla sitä mieltä, että parempaa ajankäyttöä olisi nukkua pitkään ja nauttia pitkistä aamuista, mutta minä olin tikkana molempina aamuina. Kirjoitan myöhemmin viikolla Herttoniemen pihakirppiksestä ja sen löydöistä, mutta nyt tulisi kuvasatoa lauantain messuilta. Helsingin Messukeskuksen luomu- ja lähiruokamessut keräsivät tuhansia vierailijoita. Uusi tapahtuma keräsi yhteen tuotteet, palvelut, yhdistykset ja vaikuttajat. Ruokaharrastajat, ekoihmiset ja tällä tavalla muuten vain mukavasti kiinnostuneet vierailijat saivat nauttia messutunnelmasta (ja ennen kaikkea tuotenäytteistä!).
Mukana oli ystäväni Mira, jonka kanssa taidankin jakaa Jannen jälkeen eniten aikaa arjestani. Hän kuuluu siihen sakkiin, joka näistä luomujutuista tietää astetta enemmän. Itse taas olen luomu- ja lähiruoan kanssa aika taapertaja. Ajatus kiinnostaa ja motivoi, mutta tietoa en ole aiheesta kovin paljon vielä kerännyt. Sen tiedän, että kesäisin pakastan pakkasen täyteen oikeita marjoja ja suosin kauppojen hyllyillä olevia luomutuotteita, jos vain kukkaro suinkin kestää. Kunnon ekoilijaksi on kuitenkin vielä suuria askelia.
 
Ensimmäistä kertaa järjestettävä messu oli vielä aika pienimuotoinen. Sellaisenaan käynti olisi saattanut jäädä pettymykseksi, vaikka sisältö olikin kerrassaan mahtavaa. Messuilta vaan odottaa aina paljon ja näytteilleasettejia olisi saanut olla lukuisia enemmän. Messuhallin täyttivät kuitenkin useat muut messut ja siksi nähtävää riitti. Itseäni kiinnosti etenkin käsityö- ja outletmessut. 
Ei pidä kuitenkaan ymmärtää sanojani väärin, sillä niin kuin kirjoitin, niin luomumessut olivat ihanat. Sen verran mitä sisältöä oli, oli se kiinnostavaa ja monipuolista. Hillot, marjat, mehut, juustot, leivät ja monet muut ruoat täyttivät hallin mauillaan ja hauillaan. Oli myös mukava oivaltaa, ettei siihen ”luomuuteen” välttämättä tarvita aina niin suuria. Jotenkin ”luomu” on sanana niin ylikäytetty ja trendikäs, että siihen on toisinaan vaikea tarttua. Ne äidin kotitekoiset mehuthan ovat juuri sitä parasta luomua ja lähiruokaa. 
Koko messujen sykähdyttävin konsepti oli Middag. Idean pointtina on tarjota tiettyjen ruokien raaka-aineet valmiiksi omaan kotiin saakka kannettuna  Palvelu sisältää reseptit, raaka-aineiden keräämisen ja pakkaamisen sekä valmiin ruokakassin toimittamisen kotiovelle pääkaupunkiseudulla ja kehyskunnissa. 

Ateriakokonaisuudet on suunniteltu niin, että niiden valmistamiseen kuluu keskimäärin noin 30 minuuttia, riippuen raaka-aineiden kypsennyksestä. Lähtökohtana ovat kuitenkin aina tarkkaan valikoidut, puhtaat ja mahdollisimman lähellä tuotetut ainekset – tuloksena helposti valmistettavat herkulliset ateriat. Joka viikko on tarjolla monipuolisesti kalaa, lihaa, siipikarjaa ja kasvisruokaa. 

Aion ehdottomasti kokeilla tätä myöhemmin. Kuulostaa arjen suurluksukselta.

 Joku olikin bongannut minut Messukeskuksesta vihreässä collegessani ja valkoisessa rusetissa (kyllä, se olin siis minä). Matka jatkui messujen jälkeen töihin kolmea hillopurkkia ja yhtä tyrnimehupulloa rikkaampana. Suru iski puseroon jälkeenpäin, kun tajusin unohtaneeni ostaa leipäjuustoa. Onneksi ostin sitä tänään lohdutuksesi ihan tuosta lähikaupasta. Ja nyt siirryn sitä itselleni lämmittämään. 
Huomenna on vappu ja vihdoin tänään sain hankittua oman yo-mirrini. Luvassa on ystäviä, hyvää ruokaa ja jokavuotista, turhanpäiväistä vappukäyskentelyä.
Henriikka

AAMUKAHVILLA-FACEBOOK.

Vihdoinkin, kaikkien näiden miljoonien ajatusten jälkeen loin facebookiin aamukahvilla-blogin oman sivun.

Olen ollut näiden blogiasioiden kanssa kautta linjain aika varovainen. En ole huolinut mainoksia sivua koristamaan, ja yhteistyöjutuista olen suostunut ainoastaan niihin, joiden takana itse seison ehdottoman tosissani. Ja nyt minun ja blogin puolentoista vuoden yhteiselon jälkeen olen saanut itseni vakuutetuksi, että facebook-seinän luominen ei ole liian aikaista tai tyhjänpäiväistä.

Klikediklikkaa siis itsesi tänne ja tykkää. Tiedossa on blogijuttujen lisäksi tapahtumavinkkejä, pikakuulumisia ja esimerkiksi yksittäisiä kuvia, joita en kuitenkaan sellaisinaan blogiin laittaisi.

-Henriikka

Ps. Sivun luominen on huomattavasti helpompaa nyt, kun entisen ”be a fan” tilalle on tullut ”tykkää”. Rimani olisi ehkä liian korkea kutsua teitä liittymään faneikseni. Haha.

I am the hipster of his life.

Kukas se siinä? Meikä. Farkkutakissa ja villapaidassa. Meikä on sympaattinen. Kuljeskelen tuolla pitkin kuivuneita katuja lonkkari kainalossa ja Blackhawksin reppu selässä. Ruskeat nahkakengät löytyi Kouvolan Kylähullu-kirpputorilta kolmen euron hintaan ja oikea aarre oli Lönkan Fidalta napattu farkkutakki. Second handia tasoittamaan päällä on putipuhdas villapaita, tietysti anopin joululahja.

Meikällä on hyvä tyyli, poikamaisen rento ja leikkisä. Farkkutakki kulkee niskassa melkein joka päivä, nyt kun kelit sallii. Ja parasta on se, että hymy pysyy naamalla päivästä toiseen.

Tajusin muutama päivä sitten, että olen enää harvoin kameran takana. Sen sijaan kameran edessä joudun olosuhteiden pakosta kökkimään harvase päivä. Mieletöntä panostusta hassun harrastuksen eteen, suuri kiitos. Mutta kyllä tuollainen tyyli kuuluu ikuistaa myös kameran muistikortille ja myöhemmin teettää paperikuviksi. Voin sitten mummona katsoa, miltä sitä näytettiin nuorina ja nöpöinä.

Epätavallista itsekeskeisyyttä? DEJAVU? Lue eilinen juttu.
-Henriikka