Myisin vaikka mummoni.

10
–
muoti
Myönnettäköön, että olen aivan törkeä fiilistelijä. Hehkutan kaikkea vastaantullutta siistiä, uutta ja fiilistelyn arvoista. Sinänsä ei ole väliä, mikä asia on kyseessä. Voi olla, että huomaamattani myyn puheillani Leviksiä, Chewitsin toffeeta, Sensodynen hammastahnaa, bambusukkia, avokadoa yhdistettynä aromisuolaan, puuroa jugurtilla, Teemu Selännettä, Poola Katarynan puukorviksia, löytämiäni lyömättömiä kivijalkaliikkeitä, Samujin videoita, Sarpaneva-pataa, kenkälankkia, pölynimuripusseja, ikkunanpesuainetta, Kissakarkkeja tai yrityksen käsittämättömän hyvää brändäystä. Hauskinta on, ettei asiat välttämättä ole edes itselleni kovin läheisiä. Fiilistely saattaa kohdistua johonkin hyväksihavaittuun asiaan, vaikka itselläni ei olisi siihen minkäänlaista kunnollista kosketuspintaa. Esimerkiksi Milkan ”Uskalla olla lempeä” -laini on erinomainen ja ansaitsee kasan kunnon hehkutusta. Totuus kuitenkin on, ettei Milkan suklaa yltä ylimpään kärkeen suklaalistallani. 
Tästä loivalla aasinsillalla menemme asiaan. Olen tyrmistyttävän ällistyttävän fileissäni Weekdayn uudesta mallistosta. MTWTFSS WEEKDAY -kevätmallisto on täynnä ihan kreisikivoja kokonaisuuksia ja vaatekappaleita. Huh huh, tällaisia inspiraation puuskia tarvitsen, että hymyilen taas vaatekaappini edessä. Ja valitettavasti yritän koko ajan selitellä itselleni, että tarvitsen myös mahdollisesti muutaman uuden vaatekappaleen. 
Mä vaan tuijotan näitä asuja suu auki (ja tuota mallia, joka jollain käsittämättömällä erikoislahjakkuudella onnistuu pitämään joka kuvassa identtisen ilmeen). Ja tästä blondista mallista tulikin mieleeni, että ehkä multa onkin karissut asenne. Olen kevätauringon sulattama löllykkä, jolta hiukset valuu pitkin päätä suomalaisen laimeina alas. Olen talven rökittämä kuljeskelija, joka tarvitsisi potkun persuksille ja intensiivisen katseen kohti kameraa. Ehkä minussa ei vain ole tarpeeksi munaa, ja siksi kaikki vaatevalinnat tuntuvat laihoilta. Ehkä voisin aloittaa vaikkapa afrosta? Se voisi saada minut tanssimaan villisti ja kuplimaan minuun afrikkalaista iloa.
Nyt pääsiäislomilta takaisin Helsinkiin ja asennetta etsimään. Yritän kirjoittaa niin lähipäivien asuista, pääsiäisestä, pilkkimisestä kuin uudesta kodistakin tulevalla viikolla. Tänään illalla tai viimeistään huomenna kuitenkin yllätystä luvassa, nimittäin saatte selville tämän bloggaajan äänen ja videokäytöksen. 
-Henriikka

Uuteen, ihanaan kotiin.

14
–
elämä, sisustus
Tänään olisi edessä muuttopäivä. Mitä luultavimmin pitkä ja raskas muuttopäivä. Onneksi myös epäilläkseni iloinen muuttopäivä, sillä apuna on koko perheeni ja muitakin mukavia tallaajia. Muutto tapahtuu Helsingin sisäisesti, välillä Haaga-Arabianranta, enkä voisi olla enempää onnellinen uudesta kotikaupunginosasta. Parvekkeemme on merelle päin ja neliötkin tipahtavat vain 65 neliöstä kolme neliötä vähemmäksi. Siinä missä entinen asuntomme oli kolmio, niin tämä uusi on kaksio, joten myös huonekoot suurenevat mukavasti. Olen jännittyneen innoissani ja odottavaisin mielin.
Joku saattaa kauhistua, kun paljastan etten koskaan ole nähnyt uutta asuntoamme. Edes valokuvissa. Totta se kuitenkin on. Olen kuullut uudesta, ihanasta kodistamme ainoastaan kuvailua ja lukenut kirjoitettuja faktalukuja (ja käynyt kerran koulumatkallani hipsimässä sniikisti parvekkeen alta). Kyseessä onkin opiskelijasäätiön perheasunto, eikä tässä tapauksessa ennalta näkeminen ollut mahdollista. Janne kävi eilen nappaamassa entiseltä asukkaalta avaimet, mutta siinä on ainoa kosketuspinta uuteen ja tuntemattomaan elinympäristöön.
En ole kuitenkaan lainkaan peloissani. Uskon, että saamme kodistamme muokattua juuri meille sopivan. Sellaisen paikan, jota kaipaa muualla ja johon on aina hyvä palata. Väittäisin pysyvämme aika pitkään onnellisina, kun on tiedossa seinät ympärillä ja astianpesukoneliitäntä, mutta eihän merinäköalat, suuri neliöluku tai vaatehuonekaan ole lainkaan pahitteeksi. Joudumme sanomaan heipat muun muassa entisen kämpän unelmakeittiölle, vessan puukatolle sekä monelle muulle opiskelija-asunnolle mahdottomalle yhtälölle. Samalla toivotan kuitenkin tervetulleeksi vajaan kilometrin koulumatkan ja Arabianrannan kauniit kadut. 
Koti on itselleni äärimmäisen tärkeä paikka ja tästä alkaa taas uusi luku kirjassa. Toivottavasti vielä onnellisempi kuin edellinen.
-Henriikka

Ei mitään kaarnankäppyräkoruja.

11
–
asusteet, korut, muoti

Joulupaketista paljastuivat maailman söpöimmät korvikset: Poola Katarynan pupukorut ovat olleet hymyni aihe jo useita kertoja niin arjessa kuin täällä blogin puolella. Tragus-lävistyksenikin sopivat juuri mainiosti pupujen korvien väliin. Olen kuitenkin huomannut, että tämä pieni suomalainen design-paketti on ajanut minut pinnalliseen tienristeykseen. Hamuan nyt myös roikkuvia, puisia lintukorvakoruja.

Puun sävy on siitä hyvä, että se sopii kaikkien värien kanssa. Jotenkin se hehku näihin tuleekin mielestäni juuri siitä luonnollisuudesta. Suomalainen ja skandinaavinen suunnittelu on parhaimmillaan, kun siinä on näkyvissä juuret, mutta kaikkea päällystää ammattitaito. Sellaiset kotitekoiset jäkäläveistokset ja kaarnaankäppyräkorut on sitten asia erikseen. Näissä koruissa on sellaista tuntua, että ne tekisi mieli aina laittaa, kun lähtee ulkomaille. Ikään kuin edustamaan suomalaista huippuosaamista ja kuitenkin maanläheistä tunnelmaa. Materiaalin ja yleisilmeen vaatimattomuuden, ja kuitenkin suuren koon ja muotoilun tuoman ylellisyyden ristiriita on mielenkiintoinen.

Se olis sitten pääsiäisloma. Ja arvatkaa mitä? Huomenna on perheeni perinteinen pilkkikilpailu. Kai muistatte viime vuoden pilkit (ja voittajan!)? Hallitseva mestari käy voitonunilleen ja uskoo omiin kalakykyihinsä huomenissakin. Pysykää kuulolla, niin tiedätte ketkä yltävät mitalisijoille.

-Henriikka 
Ps. Huomenna on viimeinen päivä osallistua villasukkatempaukseen.
1 … 624 625 626 627 628 629 630 … 818