I have a dream

Minulla on unelma. Tosin se ei ole aivan yhtä mahtipontinen, kuin eräällä herralla taannoisina aikoina, mutta unelma se on kuitenkin. Se unelma on takki.

Toissatalvena (2010-2011) löysin Hel Looksista kuvan, jossa ylläolevalla Faustinalla on täydellinen takki. Alkoi armoton metsästys. Kävin useita kertoja molemmissa Benettonin liikkeissä Helsingin keskustassa ja useaan kertaan minulle myös luvattiin, että kyllä niitä takkeja tulee. Kevään korvalla sain iskun vasten kasvoja: ”Eihän niitä ole meille edes tilattu. Niitä taidettiin tilata Kajaaniin. Ei kai muualle.” Mitä fuulausta!
Elättelin toiveita, että sen talvikauden jämiä ilmestyisi myöhemmin kaupan hyllyille, kun Kajaanistakin oli nämä kelsiturkkiset takit loppu. Mutta viime talvenkin sain kulkea ilman toteutunutta unelmaani. Kesäksi kuoppasin jutun, mutta loppukesän kylmenevien iltojen myötä taas ryhdistäydyin. Otin jopa yhteyttä Suomen päädyn markkinoinnista vastaavaan henkilökuntaan, kun en tiennyt kenelle muulle asiani esittää. Sain tunteisiinvetoavan mailini paluuviestinä lauseenmittaisen tokaisun, että tämä asia ei itse asiassa ole hänen heiniään
Kenen heiniä tämä on? Vieläkö puolentoista vuoden jälkeen mulla olisi mahdollisuus saada tämä Benettonin pörrö? Kuka auttaa hassua hädässä? The Boss of Benetton, if you care, call me maybe?
Toiveikkaana menen levolle ja nukahdan.
– Henriikka
Kuva: Hel Looks

Huoleton sydän

Olen ylpeä itsestäni. Taisin kerrankin onnistua laittamaan hiukseni huolettoman näköisiksi. Ei sotkuisen, tai liian pöllähtäneen näköisiksi, vaan huolettomiksi. Hauskalta näyttävät nuo aurinkohapsut valoa vasten. Huolettomaan lokakuun sydämeen sopii huoleton hiuskuontalo (tai jos se sydän ei ihan huoleton olekaan, niin ehkä huoleton hius tekee sydämestäkin keveämmän).
Huolettomien hiusten kaveriksi valikoitui pinkki lempparini: suurensuuri, ohut kauluspaitani. Monenmonta vuotta luulin, että ”vaaleat hiukset+pinkki väri” on automaattisesti aivoton bimbokombo. Toisin olen kuitenkin päätellyt tätä nykyä, ja pinkki on tullut vaatekaappiin jäädäkseen.

Ja ettei huolettomuus jäisi vain hiuksiin ja sydämeen, niin korvissani lentelivät linnut. Ollaanpa sitä tänään villejä ja vapaita. Pääskys-korvikset löytyivät joskus Seppälän korurekistä.

Sitten tarvittiinkin vain mustaa, mustaa ja mustaa. Eli jo muutama juttu sitten esitelty Marimekon pitkä puvuntakki, pillifarkut ja sirot ympärivuotiset kaverini, maiharit. Ehkä viimeistään tämä mahtipaketti mustaa estää bimbokombon.

 Olkaa huolettomia.
Peace and Love.
Rakkaudella, Henriikka
takki/Marimekko, kauluspaita/Gina Tricot, farkut/Levi’s, kengät/kirppis, korvikset/Seppälä

Publishzer ja visuaalisuuden ylistys

Visuaalisuus. Siinä sana, joka herättää tunteita. Visuaalinen, esteettinen, kaunis. Äitini joskus sanoi minua kauneudentajuiseksi. En ollut koskaan kuullut sellaista adjektiivia, mutta otin sen suurena kohteliaisuutena. Tiedän myös olevani visuaalinen oppija. Piirrän vihkon reunat täyteen ja muistan piirtämieni yksityiskohtien avulla, mitä mikäkin teksti ja luento sisälsi. Visuaalisuus ja esteettisyys ovat niitä asioita elämässä, joista saan energiaa ja voimaa arkeen. Pienetkin seikat saattaavat olla niitä, jotka tekevät päivän. 
Myös blogini ulkoasua olen pyrkinyt pitämään sellaisena, että sitä olisi hyvä katsoa. Ettei se olisi liian häiritsevä näyttävyydellään, mutta ei ainakaan myöskään vastoin omaa esteettistä silmääni. Kun sain kutsun viime lauantaiseen tilaisuuteen A21-loungeen Annankadulle, lähdin mukaan mielenkiinnolla, sillä tiesin illan aikana esiteltävän uuden visuaalisen tavan julkaista muoti- ja kuvamateriaalia netissä. 
Mukana oli kourallinen designereita, bloggaajia ja muita mahdollisia uuden muotisivuston käyttäjiä. Ensimmäisen puoli tuntia käytin katsellen vaikuttuneena Style the City -projektin videoita, jotka pyörivät loungen takaseinällä. Olin kuullut projektista joskus sivulauseessa, mutta nyt se vasta konkretisoitui verkkokalvoille. Tässäkin esimerkki hyvästä simppelistä ideasta ja laadukkaasta toteutuksesta. Me likey.
Sitten kuulimme itse Publishzerista. Publishzer on uusi tapa blogata, ja julkaista materiaalia netissä. Palvelun avulla kuvia voi yhdistellä kollaaseiksi ja rakentaa aikakauslehtien sivujen kaltaisia kokonaisuuksia omista kuvistaan. Kuvia pystyy liittämään sivuille myös muualta, ja ainakin esittelyn perusteella sivusto vaikutti kiinnostavalta ja potentiaaliselta paikalta omillekin inspiraatiokuville. Ensin palvelu on käytössä vain henkilökohtaisesta kutsusta, myöhemmin se olisi tarkoitus avata kaikille. Jos nykyisistä mediapalveluista etsisin Publishzerin kumppania, niin varmaan päätyisin johonkin Pinterestin ja blogin välimaastoon. Tarkoituksena ei ole siis siirtää blogia kokonaan sivustolle, vaan käyttää uutta palvelua hyväkseen valikoiduissa jutuissa. Saas nähdä, vastaako tulevaisuuden konsepti omia tarpeitani. Raamit näyttivät hyvältä, mutta tietenkin henkilökohtainen käyttö ratkaisee palvelun todellisen luonteen.

Saimme illan aikana maistella myös Lady Gagan hajuveden lanseeraukseen suunniteltua cocktailia, sekä muita oikeaoppisesti rakennettuja drinkkejä. Ja voitte vain arvata, mistä minä pidin eniten: no, tietenkin noista lasinreunan lakuströsseleistä. Baarimestari piti meille myös cocktail-koulua ja nyt olisi oikeaoppisen Cosmopolitanin säännöt hallussa. 
Mutta sinä päivänä, kun meillä on rahaa ostaa kotiin cocktail-vermeitä, niin ostoslistan kärkeen kiilaa varmasti mieluummin kunnon kahvikone. Kuka pitää kahvikoulua? Odottelen myös noin esteettistä kahvi-loungea.. joku yrittäjähenkinen, huomio!
-Henriikka