Balanssissa

22
–
muoti, oma tyyli
Asukuvaa pukkaisi: oranssia, mustaa, turkoosia ja ruskeaa. Ja tietenkin tuo oljenvalkea pääni, joka kirkastaa muuten tummempaa asukokonaisuutta. Siinähän se taas majailee, Marimekon takkini. Syksyni ilo ja valo, tunnelman luoja ja sateensuoja. Joka aamu kiitän Itäkeskuksen uniikkia kirpputoritarjontaa, kun vetäisen mustan takin päälleni.
Tuon takin kanssa oon huomannut sen tärkeän seikan, että on tärkeää muistaa kääriä ranteet näkyviin. Ilman tätä pientä toimintoa näytän epämääräiseltä laatikolta. Kaikissa väljissä vaatteissa, kuten boyfriend-tyylissä, on muistettava että nilkkojen ja ranteiden paljastamisella estää mielikuvan laatikonmuotoisesta vartalosta.
Ja sitten noihin kenkiin. Kylläpä sai huomiota Jeffrey Campbellin kenkäni, kun ne ensi kertaa jalassani tönötin täällä blogin puolella. Kritiikkiä tuli, että miten sinä nyt tuollaiseen kertakäyttömuotiin. Mutta mitä mitä! Jos kengät on laadukkaat ja muotoilultaan hyvät, ja uskon käyttäväni niitä monta vuotta, niin en kyllä jätä ostamatta sen vuoksi, että muutamilla muilla on samanlaiset. Toisethan noista pitävät, toiset inhoavat. Itse kuulun ensimmäiseen sakkiin.
Mekoksi valikoitui tällä kertaa paita, jota en oikeastaan ollut edes ajatellut mekkomahdollisuutena. Supersankari-viittana se on toiminut ennen tätä päivää. Heitin sen päälleni, ja tuntui että kaksi lepattavaa asiaa samanaikaisesti on liikaa. Köytin turkoosin viittapaidan vyöllä ja mekkohan siitä syntyi. Melkeinpä kimono hih.

Jos Kamppelit on kertakäyttömuotia, 
niin onneksi tuo Marimekon takki on sitten ikuinen. 
Pysyy balanssi.
-Henriikka
kengät/Jeffrey Campbell, farkut/Levi’s, huivi/Gina Tricot,
 turkoosi paita & musta takki & laukku/second hand

It’s Friday, Friday, Friday ooooooh!

49
–
random
Hyvää iltaa rakkaat ihmiset. Se olisi perjantai taas. Pitkä koulupäivä takana: tänään käsiteltiin eri puolueiden kulttuuriohjelmia (jos sellaisia oli) ja yleistä kulttuuri- ja aatehistoriaa Intiassa. Informaatiotulvan jälkeinen lööbaily on mun juttu, nappasin juuri äsken kuvia jotka kiteyttää mun perjantai-tunnelmat  paremmin kuin hyvin. 
– Polaroid-postikortit: Akateemisesta kirjakaupasta löytyneistä korteista pari taitaa tämän viikonlopun jälkeen matkata maailmalle. En ole aikoihin kirjoittanut etanapostia ystäville. Tuo korttilaatikko on muutenkin täydellinen: 20 kpl kortteja ja niille sieviä kuoria, eikä hintaa ollut muistaakseni kuin 13 euroa.
– Villasukat ja kirja. Kyllä, menin ja ostin sen Sofi Oksasen uusimman. Harkitsin kirjastojonoa, mutta eteeni oli kiilannut jo 830 ihmistä. Kuukauden laina-ajalla saisin kirjan siis noin 68 vuoden päästä, enkä millään jaksaisi odottaa.
– Kynttilät. Ei tarvitse selityksiä. Paitsi ehkä, että on vähän typerää kuvata kynttilä sammuksissa, suuren teemukin uumenissa.

– Teetä ja avokadoa. Täydellinen kombo. Avokado on mun uusi rakas. Kausirakkauteni, jonka hekuma vain jatkuu ja jatkuu. Avokadon kohdalla en kyseenalaista ostopäätöstä hinnasta huolimatta. Olen kuoleman partaalla, kun kaupan ”syöntikypsät avokadot” ovat vihreitä ja kovia. Sieluni kaipaa sopivan pehmeää ja ruskeaa hedelmää (vihannesta?). Teeksi tietysti Clipperiä, koska ne on kauniissa paketeissa. Eihän kukaan teetä maun vuoksi juo.
– Lehtihetket. Vihdoin on aikaa syventyä uusimpaan Costumeen. Se onkin aika urakka, sillä lehden jokainen sivu on präntätty niin täyteen infoa, ettei muutama bussimatka riitä tarkasteluun. Kaveriksi lempparisuklaat (vaikka oikeasti kaikista eniten paljon mieluiten söisin tuoretta Kouvolan Lakritsia).
– Korkkamattomat keittiöpyyhkeet. Pesemättömät pyyhkeet kuivaavat surkeasti, mutta antavat hirveitä kiksejä. Marimekkoja kauniimpia ei ole montaa maailmassa, että kovin herkästi en sitä rasvaista pannua näihin pyyhkäise. Enkä kovin helposti ole ottanut käyttöönkään, saimme nämä häälahjaksi toissa kesänä.
– Omatekoiset sämpylät. Veikkaan, että tämän viimeisen kohdalla joku oksentaa: sämpylää, Oivariinia, maksamakkaraa, juustoa, avokadoa, persiljaa ja aromisuolaa. Nam.
Olen valmis viikonloppuun. Entäpä te? Millaiset yksityiskohdat kuuluu perjantai-iltaan? Enkä edes kysy siksi, että kirjoitukset on aina päätettävä noloon viimeiseen kysymykseen. Vaan siksi, että minua kiinnostaa. Ja siksi, että voisin pölliä ideanne. Kiitos ja hei.
Henriikka

Korvisten ja keittiötarvikkeiden kohtaaminen

34
–
DIY, sisustus

Kyllästyin korvistelineeseeni. Se on niiiiin kaunis. Ällöttävän kaunis. Kolme rautatelinettä, jotka on juurikin korujen ripustamiseen tarkoitettu. Kauniit sydämenmuotoiset kiehkurat ylhäällä ja oikein somasti siinä seisoivat lipaston päällä. Oikein rupesi ärsyttämään tuo huoliteltu rivistö. Äitini koruverkkoahan joskus esittelinkin, mutta ei sekään idea oikein istunut omaan asuntoomme.

Ratkaisun nimi oli raastin. Tarkemmin sanottuna kolme raastinta, jotka hamstrasin eri kirpputoreilta intensiivisen metsästysviikon aikana. Hitusen ruostuneet raastimet kelpasivat hyvin korutelineiksi, ja sen reiät ovat kuin tehty koruilleni. Vaikeammaksihan tuo korujen asettelu ja niiden telineestä saanti muuttuu, mutta olen lähiaikoina käyttänyt niin vähän isoja korvakoruja, että nämä telineet ovat pitkälti vain sisustusta. Mutta helppo noita on käännellä ja siirrellä, kun on kantokahvat ja kaikki. I’m happy.
”Se riippuu siitä mistä se roikkuu.” Vihaan tuota sanontaa, mutta kai se sopisi tähän päätteeksi?
Nyt dancea ja sämpylöitä. Kynttilät palamaan ja fiilistelyä iltahämyssä, uuu.
-Henriikka
1 … 662 663 664 665 666 667 668 … 818