Lintu, Maatuska, Turkki ja Karhu

Tänään minulla on teille kehotus: rakastakaa lille-lle:n printtejä, vaikka lille-lle onkin maailman hankalin nimi. Kyseessä on siis nuori taiteilijasielu, joka painattaa käsin suunnittelemiaan printtejä T-paitoihin ja hihattomiin. Sain arvon taiteilijalta yllätyspostina pari uutta printtipaitaa, ja otin myös omakustanteiset edelliset paidat kuviin mukaan. Tässäpä olisi teille ilosanomaa superprinteistä, joita oon hehkutellut teille jo joulukuussa 2011. Lintu, Russian Doll, Hermanni Turkki ja Karhu. Niin, ja ystäväni Mira.

Nyt hehkutusta, hehkutusta. 
Eikö ole vau-käsityötä nämä paitatuotokset? 
Ehkä printtien jälkeen toiseksi hehkutettavin asia on kyseisten printtipaitojen ALE. 
Holvi-nettikaupasta löytyisi joululahjat niin itselle kuin kuomillekin. 
Yhden paidan saisi marraskuun ajan hintaan 19€, 
kun taas kaksi kappaletta postitetaan kotiin hinnalla 35 € (sis. postikulut). 
Kuinka iloisesti mainostankaan tätä asiaa. 
 Ja kuinka iloisesti painun nyt nukkumaan. 
Oi maanantai, kuinka sinä minut väsytitkään?
-Henriikka

Itämaista magiaa ja pullomies

Hyvää iltaa, hyvää iltaa. Vaatekuvia olisi tarjolla, lauantaiasua äitin ja minun shoppailureissulta. Ostosten tekoon valikoitui tällä kertaa paita, jota ei päälläni vielä ole nähty. Samettipintainen, lämminsävyinen pitkähihainen löytyi parin viikon takaiselta kirppisreissulta Vallilan makasiineille, kavereiden kesken Valtteriin. Paidassa on minusta jotain itämaista ja olikin harmillista, että niskalappua ei ollut enää jäljellä, sillä nyt en tiedä paitani alkuperää. Yhtä lailla tämä voi olla supisuomalainen, mutta voinhan ainakin vakuutella itselleni, että tämä paita päälläni ympärilläni leijuu mystinen, kansainvälinen magia.
Paidan kanssa turvauduin mustiin farkkuihin, sekä mustiin nilkkureihin. Takiksi valitsin Luhdan trenssin pitkästä aikaa. Huomaa, että on vaatekaapin siivouksen aika, kun unohtaa takin kuukauden päiviksi. Nyt trenssi kuitenkin palasi kuvioihin ja toivottavasti niissä myös pysyy.
Näissä sitä sitten hiihdeltiin verkkaisesti kaupasta toiseen. Olimme oikeastaan aika laiskoja ostostelijoita, joten kauppojen yhteislukumäärä oli neljä. Äiti löysi haluamansa parkatakin, kun taas minä tyydyin makutuomarin rooliin säästölinjallani (ja makutuomarin rooli kannatti, sillä se tuotti Ben&Jerrysin kunnon tötterön!).
Päivän ilahduttavimmat hetket vietimme kuitenkin Aleksanterinkadun mystisen pullomiehen kanssa. Lasisia, vedellä täytettyjä pulloja soittava mies on ehdoton suosikkini ja hän pysäyttää monenmoiset kaduntallaajat. Olen suuri fani. 

 Mutta miksi, miksi, oi miksi hiukseni ovat noin pörröiset? Olen isojen ongelmien äärellä. Tarvisin jotain kunnon tököttejä, jotka tekisivät hiuksistani tuuheat, mutta ei pörröisiä. Olisko kellään suositella jotakin mömmöä?
Huomenna kannattaa suunnata Helsinki Vintageen Kaapelitehtaalle klo 11 jälkeen. Kuinka paljon haluisinkaan sinne ajan patinan keskelle, kuuntelemaan Hermanni Turkkia, kahvittelemaan nätisti ja hypistelemään vintage-kledjuja. Mutta ehkä työpäivä on edes puoliksi yhtä mukava. Olenhan minä sentään duunissakin taiteen ympäröimänä.
Henriikka
trenssi & paita & laukku/second hand, farkut/Levi’s, huivi/Vila

Äiti-tytär-suhde

Tänään satoi ensilumi. Minulla oli ensilumi-villapaita päälläni ja tein havaintoja, että villapaita-käytökseen olivat yhtyneet useat luokkatoverini. Ja ohikulkijat. Ensilumi laittaa villa-ajattelun käyntiin, niin se vaan on. Seisoin aamulla ensin turkoosi college päälläni peilin edessä, mutta ei se vaan toiminut. Yksinkertaisesti.
Sain myös rakkaan äitini kylään. Me ollaan hyvä kombo. Siksi en selittelekään enempää, vaan keskityn lohisalaattiin, lakritsiin ja keskiyön kahvihetkeen. Ihanaa viikonloppua itse kullekin.
Henriikka