Turvaliivi

17
–
kirpputori, oma tyyli
Eräänä kauniina lauantai-aamuna kävelin Vallilaan, Valtterin kirpputorille tavalliseen tapaani. En kuitenkaan osannut aavistaa, että ulkotorilta, kirppiksen peränurkasta tulisin löytämään mitä ihanimman farkkuliivin. Niin kuitenkin kävi. Rekissä roikkui liivi vaaleaa farkkua ja valkaisutahrat koristivat sitä kauttaaltaan. Selkämykseen oli maalattu Neitsyt Maria sädekehä päänsä ympärillä. Tämä on pian minun, kelailin.
”Paljonko tämä liivi maksaa?”
”Hmm, olisko vaikka 3 euroa?”
”No, olis todellakin! Otan tämän.”
”Maalasin sen kuvan itse.”
”Mitä ihmettä?! Oot maalannut hullun tarkasti pensselillä ikonin farkkuliivin selkään hirveällä vaivalla ja nyt myyt sen kolmella eurolla pois?”
”Joo.”
”Miksi kummassa?”
”Tykkään myydä vaatteita halvalla, jos ne sopii ostajalle tosi hyvin.”
”Ja minä pidän sellaisista myyjistä, jotka tekee niin.”
Farkun kanssa farkkua, sehän tässä nyt on ollut aika lailla kesäni teema. Toista suosikkia, kultaa, en kuitenkaan unohtanut myöskään, sillä pienten nappikorvisten lisäksi jalkaani laitoin kultaiset converset. Kevyimmät kengät juosta ja kävellä, alkavat myös nöyrtyä kulumisen myötä pikkuisen. Sain nämä ystävälaumalta yo-lahjaksi. Ja jos Maria-liivi ei ollut riittävän hipsteri, niin lisäsin panoksiani nostamalla egolasit silmien eteen. 0-tehoiset löytyivät keväällä Puu-Vallilan pihakirpputorilta. Kainalossa kulki varmuuden varuiksi sähkönsininen neuletakki, jos helle vaihtuisi myrskyksi. Onneksi ei.
Eikö tätä voisi kutsua yhtä lailla turvaliiviksi? Olenkohan jotenkin spesiaalisti suojassa nyt?
Nauttikaa auringosta, jeejee! Minäkin, kuten suklaapuolukoista ja uusimmasta Ellestä myös.
Henriikka

liivi, sortsit, lasit, neule/Kirppis, toppi/Gina Tricot, kengät/Converse

Wool and the Gang in Finland

23
–
Helsinki, oma tyyli
Hyvää iltaa, mitä mainioin lukijasakki. Marraskuun alkupuolella hehkutin täällä bongaamaani (maailman siisteintä) yritystä nimeltä Wool and the Gang. Sveitsiläinen yritys jakaa maailmalle letkeetä ja perinteitä tyylikkäästi soveltavaa aatemaailmaansa neulomispakettien kautta. Ulkoasuiltaan kauniit Do it yourself -pakkaukset ovat Wool and the Gangin pohja: neulontapaketteja löytyy aloittelijasta kokoneempiin sukankutojiin. Näiden lisäksi tarjolla on myös valmiita neuletuotteita. Eikä mitään virttyneitä villahousuja, vaan kauniin värisiä, laadukkaita ja mallitkin on nostettu iäisyydestä tähän maailman aikaan.
Tämä innostumisen jälkeen ei ollut ihme, että hyrisin mielissäni kuullessani, että nyt näitä tuotteita myydään myös rakkaasta kotimaastamme käsin. The Crazy Alpaca -nimeä kantava nettipulju on aloittanut toimintansa ja kuvailee itseään seuraavin sanoin: ”The Crazy Alpaca tuo uusia inspiroivia konsepteja läheltä ja kaukaa. Tavoitteemme on tukea luovuutta, kädentaitoja ja designia. Tuotteemme ovat korkealaatuisia, yksilöllisiä ja värikkäitä.” 
Kaksi hyvää yhdessä, sillä The Crazy Alpaca keskittyy tänä kesänä juuri Wool and the Gangin tuotteiden myymiseen. Näissä kuvissa näette päälläni Tala Tank Topin, jonka CA postitti minulle Golden Yellown värisenä. Tämä tuote on Wool and The Gangin klassikko ja ”tunnari tuote”. Kuinka monelle entuudestaan tuttu?

Kiertelimme kaartelimme ystäväni Aapon ja hänen kameransa kanssa ympäri Helsinkiä ja yritimme saada onnistuneita otoksia teemalla: Wool and the Gang Suomessa. Aleksanterinkatu, Hakaniemen satama, Tuomiokirkko ja Senaatintori, sekä legendaarinen Helsingin rautatieasema. Vettä tuli taivaan täydeltä, mutta ainakin oli kirkon portaat kerrankin tyhjät kuvattaviksi. Yritin myös yhdistellä neuletoppia eri tavoin. Eri väreillä ja erilaisilla materiaaleilla topista sai huomattavan erilaisia kokonaisuuksia. Siinä missä vaaleanpunaisiin farkkuihin yhdistettynä toppi näytti suhteellisen hipiltä ja hopilta, niin valkoisen tyllihameen kanssa se oli herkkä ja melkein maalaisromanttinen. Mustana, valkoisena tai harmaana toppi olisi jo toimistokelpoinen.

Kyselin vähän The Crazy Alpacan taustatiimiltä, että millaiseen suuntaan yritys pyrkii. Tällä hetkellä panostus on Wool and The Gang:issa mutta jatkossa ajatus on laajentaa valikoimaa muilla tyylillisesti sopivilla, korkealaatuisilla ja pääosin käsintehdyillä design tuotteilla muotiin ja asusteisiin liittyen. Sounds good. Tällä hetkellä neulebrändin lisäksi nettikaupassa myydään hollantilaisen korusuunnittelijan koruja ”made by lennebelle”. Itse ainakin pidän hyvänä, että kotimaisen lisäksi myös ulkomainen käsityö ja design tuodaan helposti ulottuville kotimaisen kaupan myötä.

Haluan kuulua tälläiseen letkeään kelkkaan, neulomista ja sympatiaa. Keltainen neuletoppi päälläkin tuli sellainen olo, että elämä rullaa. Mutta osaisinko itse neuloa nätisti? Harkitsen vahvasti, että tilaisin diy-kitin ja yrittäisin itse vääntää jonkun tuotteen valmiiksi. Nyt olisi CA:n summer saletkin. Tai ehkä tilaisin topin rinnalle vielä tuollaisen raitaneuleen syksyä varten. Tai lankarullia? Ihan vaan sellaisinaan sisustuselementeiksi. Joka tapauksessa tsemppiä uuteen bisnekseen The Crazy Alpaca, pidän peukkuja.

Henriikka

Kuvat: Aapo Jämsén
Kaikissa asuissa: Tala Tank top (Golden Yellow)/Wool and the Gang
1. asu: musta toppi/Gina Tricot, vaaleanpunaiset housut, kengät, koru & kangaskassi/kirppis
2. asu: valkoinen toppi/Gina Tricot, farkkusortsit/isän vanhat, farkkutakki & kengät/kirppis
3. asu: valkoinen toppi/Gina Tricot, tyllihame/Taiwanin tuliainen, sateenvarjo teiltä tuntemattomilta (kuten myös jalkaterän muumilaastari)
4. asu: musta toppi/Gina Tricot, leopardihousut/Zara, kengät & reppu, kirppis

Koruverkko

22
–
asusteet, DIY, korut, sisustus
Kaikista koruista useimmin käyttämäni ovat ylivoimaisesti korvakorut: kultaiset, hopeat, kuparit, napit, roikkuvat, helmiäiset, klipsit, rusetit, luiset, puiset, muoviset, graafiset, pehmeät, överit, sulavat, juhlalliset, kauniit, koreat, leikkisät… Omistan lukuisia korvispareja. Tiedän myös, mistä olen innostukseni perinyt, sillä en ole kauas pudonnut omena. Äitini on säilyttänyt lapsuudestani saakka kymmeniä pareja purkeissa ja purnukoissa. Lapsuuteni lempparit äidin korviksista olivat puiset papukaijat ja mustat höyhentupsut.
Muutama kuukausi sitten katsoin äidin korutelineitä. Ne olivat suoraan sanottuna ruuhkaantuneet. Koruja oli aivan liikaa ja tarvittiin selkeästi uutta ratkaisua. ”Mitäs jos äiti laitettaisiin korusi kanahäkin verkkoon roikkumaan?” Sain kummeksuvia katseita, mutta selitykseni jälkeen idea avautui.

Alkuviikon vietin vanhempieni luona ja kappas kummaa, siellähän ne korvikset roikkuivat metalliverkossa. Rautakaupasta hankittu verkkopalanen on kuin korviksille tehty. Alkuperäinen ja edelleen kytevä idea ja tarkoitus on hankkia verkolle vielä kauniit kehykset, jotta korusysteemi olisi kuin taulu. Verkkopala odottelee kuitenkin edelleen mieluisia kehyksiä. Tärkeintä on, että projekti on saatu käyntiin. Ja mikä parasta, korvakorut ovat kauniissa järjestyksessä ja ruuhka laantunut. Nappikorvikset toki tarvitsevat vielä purkkia, mutta suurin soppa on selvitetty.

 

Suurin aivotyö käydään kuitenkin oman pääni sisällä, millaisen järjestelmän kehittäisin omalle kasvavalle korviskokoelmalle?
Henriikka

Ps. Kaiken juhlahumun keskellä viime perjantaina jäi ihan huomioimatta, että silloinhan vietettiin aamukahvilla-blogin 1-vuotispäivää. Tästä se silloin lähti. Onnea ja kiitoksia!

1 … 684 685 686 687 688 689 690 … 818