21.7.2012

7 random faktaa

–

Minut on miljoonasti haastettu 7 random faktaa itsestäni -haasteeseen. Olen ollut laiska, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni. Tässä tulisi, nauttikaa turhista faktoista.

1. Olen hypännyt Benjin. Kyllä vain, Kaivarissa vuonna 2009. En ole muistanut leijua tällä, joten nyt on korkea aika.

2. Minulla on kummallinen fetissi Valion bulgarialaiseen ja turkkilaiseen jugurttiin. Sen lisäksi, että rakastan makua, niin rakastan myös niitä purkkeja. Tiskaan ne syötyäni, ja tällä hetkellä ne koristavat vessan kaappejamme.

3. Kasvoni kolme luomea ovat suorassa rivissä. Erittäin rändöm.

4. Luonnolliset kulmakarvani näkyvät ainoastaan kesäisin. Ja vielä paremmin loppukesästä, sillä olen niin vaalea, että ainoa tapa saada ne näkyviin on ruskettua. Mukavat kaksi valkoista palkkia jäävät sitten hohtamaan silmien yläpuolelle.

5. Ilmainen karkki on jees. Viides fakta onkin koominen arjen tarina: Olin muutama viikko sitten FilmTownissa perinteiseen tapaani. Myyjä laittoi karkkia hyllyihin, mutta vahingossa tiputti yhden laatikoista ryminällä alas ja suklaanapit levisivät lattialle. Myyjä haki rikkalapion, mutta huomasin samalla itse kysyväni, että jos kerään lattikarkit pussiin, niin saanko pitää ne. Ilmaista karkkia, lattian kautta.

6. Leivoin viime viikolla mustikka-mansikkapiirakkaa.

Ainekset:

– Valmis murotaikina

– Vanilja mausterahka

– Kananmuna

– 1/2 dl sokeria

Toimi näin: Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan. Levitä marjat taikinan päälle. Sekoita muut ainekset ja kaada seos marjojen sekaan. Paista 200-225 asteessa.

7. Omistan geenihauiksen. Kyllä. Kuulitte oikein. Olen inhonnut sitä pienen ikäni, mutta iän myötä olen yrittänyt ottaa sen huumorin kanssa. Jos kokisin minkäänlaista kiinnostusta fitness-alalle, olisivat mahdollisuuteni varmaan suhteellisen hyvät.

8. Pakko laittaa vielä kasikin: En sovi aurinkoon.

Nyt saa nauraa. En aio haastaa ketään, jottei kenenkään toisen tarvitsisi kokea huonoa omaatuntoa aikaansaamattomuudestaan.

Eilen vietin elämäni juhlat, joista lisää huomenna.

-Henriikka

19.7.2012

Miltei NBA

–

kaverit, oma tyyli

Toisilla kesän perusjuttuja on hinautua nurmelle levyksi, saunoa mökillä puusaunassa tai grillata itseään ja ruokaa takapihalla. Toisille se on pihakirppikset, joillekin mummon tekemä mansikkamehu. Itselläni kesälistan kärjessä komeilee katukoris. Ihan ehdoton kesätekeminen.

Katukoriksessa on toki tärkeää se koripalloilu, mutta onhan siinä sivussa paljon muutakin: tiedättehän koleet koristyylit. Ne tanssileffoissa, ja muissa kunnon jenkkimeiningeissä esiintyneet koripallonpelaajat, jotka ovat kuin suoraan muotilehdistä. Rentoo, rentoo, mutta niin huoliteltua. Just sellaista, ettei kukaan voi väittää, että olisi panostettu, vaikka todellisuudessa peilin edessä on mennyt hetki jos toinen.

Oma palloilu-tyyli syntyi viime viikolla simppeleistä elementeistä. Juoksua kestävät kengät, Adidaksen old school -toppi, sekä tuplafarkkua. Kelit on liian vilpoisa pitämään yhdessä lyhyitä pöksyjä ja lyhythihaista paitaa, pitää valita jompikumpi. Itse suosin useimmiten sortseissa hillumista.

Salaisuutena voin kertoa, ettei vielä muutama vuosi sitten koris oikein hotsittanut. En tiedä olenko kertonut, että pelasin nuoruudestani noin 8 vuotta koripalloa. Enkä vain ”pelaillut” vaan pelasin: loppujen lopuksi treenasin viidesti viikossa, jonka lisäksi oli lenkit, salitreenit ja varsinaiset pelit. Se oli hikistä ja toisinaan varsin mukavaa, ongelmana vain oli, että pituuskasvuni pysähtyi alle 160 sentin. Toinen ongelma oli, etten itse lajissakaan ollut mikään mestari. Valmentajani sanoi ennen viimeistä korisvuottani näin: ”Henriikka, sä oot tän joukkueen paras urheilija, sun pitäis vaan oppia pelamaan koripalloa.”

Jossain vaiheessa heräsinkin siihen, että mitä ihmettä minä yritän. Tajusin, että voin viettää vapaa-aikaani muuallakin kuin vaihtopenkillä. Lopetin. Oksensin kauniin, nahkaisen koripalloni päälle ja annoin kuivaa ja kovettua siihen (nyt saatoin liioitella). Meni useampi vuosi, jolloin rakkaan palloiluharrastuksen korvasi vaikka mikä muu. Ja nyt, melkein 10 vuoden päästä alan taas olla koukussa. Intoilu lajin pariin on palannut, ja sain eritteetkin rapsuteltua pallon päältä.

Suosittelen Hietsun kenttiä. Suosittelen rentoja korismatseja. Suosittelen mansikoita tsemppieväiksi. Kyllä se siitä.

Henriikka

sortsit/Leviksistä leikatut, farkkutakki ja toppi/kirppis, kengät/Vagabond, koripallo/Wilson

18.7.2012

ILME MIES SMILE?

–

sisustus

Mun sisustustouhut ovat olleet viime kuukaudet vähän retuperällä. Nyt kesällä oon ollut duunissakin paljon, ettei oo löytynyt samanlaista laatuaikaakaan kyseiselle puuhalle (ikkunoistakin oon pessyt vasta 2/4), mutta todellinen syy on ollut turhautuneisuus. Meillä on hieno kämppä ja olen siitä kiitollinen, mutta todellinen unelmapohja on kuitenkin kaukana nykyisestä. Sellaisia pitkään aivoissa muhineita haaveita ei vain yksinkertaisesti pysty toteuttamaan näin ”uuteen asuntoon”. Tiedostan, että paljon voisi tehdä ja tunailla, mutta oon ollut laiska ja saamaton. Ehkä tsemppaan sitten, kun syysillat pimenee.

Tuusulan reissullamme piipahdimme kuitenkin Memories-kaupassa, josta nappasin mukaani jotain pientä ja piristävää: valkosia, kuluneita puukirjaimia. Jostain syystä minuun on kolahtanut kirjain- ja numerovimma. Se on häkellyttävää, sillä edelliskerran sellainen oli lapsuudessa: tiedättehän kuinka merkitykselliset silloin olivat alkukirjaimet, ja kuinka siistiä että pyyhkeen yläpuolella killui ikioma kirjain? Puhumattakaan syntymävuodesta tai iästä? Nimi ja ikähän oli yhtä kuin identiteetti. Se tästä vielä puuttuisi, että alkaisin havittelemaan sellaista kustamoitua kaulakorua, johon saa erillisillä kirjaimilla rakenneltua oman nimensä. Vieläkin parempi, jos ne kirjaimet on painettu mustin kirjaimin sellaisiin pieniin valkoisiin kuutioihin, jotka sitten pyörivät somasti siinä ketjussa.

Takaisin ostamiini kirjaimiin. Kirjaimia oli kuusi ja bongasin ne ylähyllyltä. Kirjaimet oli aseteltu muodostamaan sanan SIMPLE. Mitä englanninkielisiin sanoihin tulee, suosin mieluummin suomenkielisiä. Se on kieli, jolla olen tottunut ajattelemaan, ja suomi on mielestäni kaunista. Juuri viime viikolla kelasin monta hetkeä, kuinka kaunis sana ”rosmariini” on. Sitä sanaa ei kuitenkaan näistä kirjaimista valitettavasti pystynyt muodostamaan, joten aivotoiminta käynnistyi. Ilme, mies, peli? Jos M-kirjaimet kääntää toisinpäin, niin voi kirjoittaa Wise, entäpä Limes tai Smile?