Nyt niihin häihin. Ihaniin häihin: rentoihin, lämminhenkisiin ja hyväntuulisiin. Eikä rakkautta puuttunut. Pikkusisko oli jo kaasona toistamiseen, ennen kuin itse olen ollut yhtä ainutta kertaa (kuka kaipaa kaasoa!). Sain siis saapua vieraana valmiiksi järjestettyihin kemuihin -ah, autuutta. Opiskelu- ja duunijutut ovat tehneet sen, että tapahtumiin ja juhliin on vaikea tulla ajattelematta taustatyötä ja järjestelyjä: mitä tekniikkaa tarvitsee, kuka hoitaa ruokahuollon, mites vessat? Haha, mutta näissä juhlissa olin ihan lunkisti.
Jyväskylän huudeilla pyörittiin. Korpilahden kirkko täyttyi laulusta, eikä juhannustunnelmaa puuttunut. Tuijottelin vuoroin edessäni istuvan hurmaavaa mekkoa, vuoroin rakastunutta hääparia. Enemmän onneksi jälkimmäistä.
Mielestäin on vapauttavaa, ettei juhliin tarvitse aina välttämättä pukeutua sifonkiin ja sormikiharoihin. Harkitsin pitkään yo-juhlissa nähtyä maksimekkoa, mutta päätin lopulta olla vähemmän tylsä. Makkarin rekissä roikkui mekkoja rivissä, ja reililtä muutama kesä sitten hankittu minimekko tuntui sopivalta. Mekko on selästä täysin avoin ja laskeutuu eteen ”vain kasaksi kangasta”. Niskaan jää rusetti mukavaksi yksityiskohdaksi. Hirveä reivimekkohan tämä ei ole, mutta kuuluu rakkausklaaniini vahvasti. Yo-juhlista tutut kengät kuitenkin kelpuutin jalkoihini, ja korviin (yllätysyllätys) pullonkorkit.
(kyllä, tiedän että meillä oli Jannen kanssa samanlaiset kampaukset.
Kuulimme siitä päivän aikana muutamaan otteeseen)
Ruoka oli super ja tunnelma katossa. Tanssin pyörteisiin päästiin illemmalla, ja nämä olivat myös ekat kekkerit, joissa en saanut/voinut/halunnut osallistua kimpun heittoon. Jihuu! On eri mukavaa, että nykyään monet tajuavat, ettei häihin tarvitse kutsua bussilasteittan velvollisuusvieraita tai että kermakakun sijaan voidaan tarjota juustokakkua. Positiivinen muutos on ehkä myös siinä pönötys-kulttuurissa. Enää ei vakavana veisata, vaikka hienoahan sekin on omalla tavallaan, vaan käytetään luovuutta ohjelmassa ja koko juhlapäivässä.
Yötä vasten takaisin anoppilaan. En ole useinkaan juonut pillimehua yhtä kauniissa maisemissa.
Henriikka
