Kyllä vain, pitkästä aikaa lepattivat lahkeeni. Oli kertakaikkiaan kokeiltava leveitä housunpuntteja, kun ystäväni oli heittämässä vanhoja hippihousujaan menemään. Voin kertoa olon olleen erittäin kummallinen, kun astelin kotiovesta ulos. Pilleihin tottuneena en oikein tiennyt, kuinka tällaisissa housuissa oikein pitää tallustaa. Lahkeet tuntuivat osuvat yhteen ja havisevan tuulessa. Bussissa tuntui, että vein puolta enemmän jalkatilaa kuin aikaisemmin. Suuri osa havainnoistani oli varmasti fiktiivisiä, mutta sen huomasin, että ei lahkeita vain voinut olla ajattelematta.
Pehmeänä pudotuksena en yhdistänyt farkkuihin tiukkaa napapaitaa, vaan pitkälle reiteen ulottuvan pinkin kauluspaidan. Sidoin paidan löyhälle solmulle, jotta se ei kuitenkaan roikkuisi aivan polvissa. Housujen kokeilun ehdoton vaatimus oli se, että sain käyttää korkeita kenkiä. Ties kuinka mutkikkaaksi ja lyhyeksi olisin itseni tuntenut ilman tolppapohjakenkiä. Tämä oli tietysti myös helppo laiskan ratkaisu: ei tarvinnut ryhtyä lahkeenlyhennys-puuhiin.
Hipahtavaa kokonaisuutta korosti vielä ranskanletti, jonka ystäväni oli punonut kulkemaan päätä myöten. Yön yli nukuttu lettityyli kelpasi oikein hyvin.
En ollut kotonani näissä housuissa, todellakaan. Mutta jotain viehättävää näissä kuitenkin oli. En ainakaan heti heitä housuja menemään, täytyy kokeilla joku toinen päivä kera toisen kokonaisuuden. Vai kannattaako?
Mukavaa viikkoa itse kullekin väelle,
Henriikka
farkut & paita/Gina Tricot, kengät/Monki
