Ultimaattiset hanpparit

Punpulihäät oli ja meni, ja nyt on aika hanppareiden. Kerronpahan kuitenkin, kuinka ilahtunut olin kommenteista viime juttuun: Rakkaus se on vaan juttu, joka jyllää. On siistiä huomata, kuinka se saa aina aikaan liikettä ja ajatuksia. Kerronpa vielä, että vinkkienne mukaan pakkasimme eilen reppumme ja lähdimme irtiotolle… Tuusulaan! Mahtava paikka, ehkä muutaman kuvankin lisäilen huomenissa. Ellen ole jo kiireessä muuttamassa samaiseen paikkaan.
Nyt kuitenkin reseptiä! Sara La Fountainin Passion for Food -kirja on meillä ahkerassa käytössä. Minulle hyviä ohjeita, Jannelle kokista silmänruokaa. Tällä kertaa päätimme tehdä kotitekoisia hamppareita. Asuin kolme kuukautta Ruotsissa vuonna 2009, erään perheen luona. Siellä Ruotsi-äitini teki aina hampurilaisia, joita syötiin sitten suodatinpusseista. Hampurilais-idea kumpusikin kaipuusta Skövdeen ja tuttuun ruotsalaiseen ruokapöytään.

Ultimate hampurilainen (2-4:lle)
1/2 pkt pekonia
sinappia
5 hampurilaissämpylää
salaattia
50 g cheddarjuustoa
1 tomaatti, siivuina
maustekurkkua
1 sipuli, renkaiksi leikattuina
majoneesia
Jauhelihapihvit
500 g naudan paistijauhelihaa
2 rkl sauce demi-glace -kastikepohjaa
2 tl Chipotle Tabasco -maustekastiketta
suolaa
mustapippuria
öljyä
BBQ-kastike
4 rkl ketsuppia
4 rkl ananasmehua
3,5 rkl fariinisokeria
1 rkl tomaattipyrettä
2,5 tl Chipotle Tabasco -maustekastiketta
Ruskista pannulla pekoni rapeaksi ja laita sivuun. Lämmitä kattilassa bbq-kastikkeen ainekset ja anna keittyä hieman kasaan. Lämmitä uuni 180 asteeseen. 
Valmista jauhelihapihvit. Sekoita kulhossa jauheliha, demi-glace ja mausteet. Muotoile taikinasta suurikokoisia pihvejä. Paista pihvejä pannulla, tilkassa öljyä, molemmilta puolilta noin 3 minuuttia. Jatka pihvien paistamista uunissa 180 asteessa 12-15 minuuttia tai paista pihvit grillillä, haluamasi kypsyyden mukaan. 
Kokoa hampurilainen. Voitele sämpylän alapuoli sinapilla, lisää salaatti ja lämmin jauhelihapihvi. Asete cheddar-juusto jauhelihapihvin päälle. Lisää reilusti bbq-kastiketta. Laita tuoreita tomaattisiivuja, maustekurkkua, sipulirenkaita ja lopuksi vielä rapeaa pekonia ja majoneesia. Laita sämpylän kansi kiinni.
-Sara La Fountain (Passion for Food)
VALMIS! Niin kuin ehkä kuvista huomasi, niin sovelsimme ohjetta pikkuisen. Nyt karkkia ja ristikkoperunoita. Joku voisi vaikka väittää minun syövän epäterveellisesti?
Henriikka

First Date

Jos lähtisin tänä kesänä jonkun kanssa ensitreffeille, niin lähtisin varmaan abauttiarallaa seuraavissa kuteissa. Ei huolta, en ole lähdössä. Voitte rauhassa uskoa rakkauteen tästäkin edespäin. Paitsi yksi poikkeus on pakko antaa. Jos oven taakse kolkuttamaan saapuu eräs vaalea komistus, niin lähden sillä sekuntilla: Legolas (Orlando Bloom ei kelpaa). Jäisi nykyinen rannalla ruikuttamaan, kun tämä suippokorvainen saapuisi hevosellaan, liruttelisi jonkun velhorunoistaan ja ampuisi nuolella sydämeeni.
Takaisin vaatetukseen (avaan silmäni ja ymmärrän taas karun todellisuuden). Elikkäs kesäisin sietää aina välillä vähän söpöillä, kukkamekko ja kaikkea. Tämän mekon diy-toteutus oli ihka ensimmäisiä blogikirjoituksiani. Mekko oli ostohetkellään vielä jäätävä ysäripötkö, mutta lyhentämisellä ja kangasvyöllä siitä tuli melkeinpä maalaisromanttinen ilmestys. 
Niin söpö en kuitenkaan treffiseurassani olisi, ettäkö kuljeskelisin pelkässä mekossasi. Leviksen lasten farkkutakki on ehdottoman parhaita kirpputorilöytöjäni, ja sen kun heittää mekon päälle, niin johan on taas raffimpaa. Öh, ja ysäriä. Eiköhän Legolas tykkäisi. 

Äsken pamahti puhelimeeni viesti. Syöksyin katsomaan, josko se olisi hän! Le.. Leena. Äh.
-Henriikka
mekko, kengät, takki/Kirpputori

Hohtava mamma

Tästä historian kummallisimmasta poseerauksesta on hyvä aloitta asun analyysi. Oikeastaan asu perustuu aika lailla vain yhden palasen varaan: kultaisen paljettipaidan. Kultainen paita löytyi helmikuussa Hakaniemen Fidalta. Tiesin alusta lähtien pitäväni siitä paljon, mutta silti se aina vain kimmelteli kauniisti kaapissa vain muutamaa hassua kertaa lukuunottamatta. Nyt rohkaisin mieleni, otin paidan hyllyltään ja päätin säväyttää.
Kultainen ja musta on hyvä kombo. Musta ja mikä tahansa on hyvä kombo, mutta tässä on vielä jotain spesiaalia syvyyttä. Mustat nahkanilkkurit ja tiukat pökät. Paljetit taas tuovat menneiden aikojen tuntua  (ja etenkin huomiota, haha: istahdin bussiin ja aurinko porotti suoraan paitaani. Ihmettelin hetken miksi vieruskaverit katsahtivat minuun päin, kunnes tajusin että paidastani heijastui bussin seinään usean metrin leveydeltä paljettiheijasteita, pienen pieniä valokuvioita, jotka siirtyivät liikkeitteni mukaan). 
Hiukset mennä viipottivat miten sattuu. Harjasin ne tarkoituksellisesti taaksepäin ja lisäsin lakkaa. Tuuperaus toi vähän nostetta ja sotkuisuutta: tarkemmin sanottuna sellaista sotkuisuutta, joka ei haittaa. Ja niin ne vain viilenevät kesäillatkin Suomessa. Kangaskassissa kulki musta neuleviitta sen jälkeisiä hetkiä varten, kun aurinko pujahtaa piiloon.  
Olisi taas perjantai. Mikä on sinänsä itselleni, kuin mikä muu päivä tahansa. 
Teen duunia heinäkuun jokaikisen viikonlopun. Ei haittaa, mullon kiva duuni.
Henriikka
paljettipaita, kengät/Kirpputori, pökät/Carlings, neuleviitta/KappAhl, huulipuna/Max Factor: pearl orange