Erään mukavan seikan takia olen pimittänyt teiltä erästä asukokonaisuutta. Tässä se nyt tulee. Tämän pimityksen syynä oli viimeviikkoinen mukava tapahtuma, kun viattomasti Monkin ale-rekkejä tutkiessani puheilleni tuli ihana Liisa: hän kysäisi saisiko lainata minua hetkiseksi pihamaalle, jotta saisi napattua kuvan Hel Looks -sivustolle. Ei tarvinnut kahdesti kysyä, olen nimittäin jo useamman vuoden ajan lähettänyt ahkerasti rakkautta kyseiselle sivustolla! Nyt saan kunnian hymyillä vienosti kaikkien tyylikkäiden ihmisten seurassa.
Ajattelin kuitenkin Liisan kuvan lisäksi julkaista myös muutamia lisäkuvia asusta. Tässä asussa tuntui hyvältä. Tuntui siltä, että oli onnistunut laittamaan sellaiset vaatteet, joissa voisi mennä minne vain: työhaastatteluun, kahville, töihin, kouluun, kotiin, anoppilaan, sukujuhliin… Voi olla, että joku on eri mieltä, mutta se oli minun vahva tuntoni.
Viime vuodesta alkanut leopardipöksyjen etsintä päättyi vihdoin, kun selasin ihanan Emman blogia (Suhteellisen uusi huippublogi! Suosittelen). Siinä ne hehkeät housut ruudulla hehkuivat ja tiesin, että seuraavan päivän polkuni veisi Zaraan. Kiitos vinkistä! Omaottamissa kuvissa päivä on jo varttunut illaksi, ja ohutkankaiset housut ehtineet hivenen rypistyä, mutta meininki oli edelleen aborginaali. Hintaa oli 40 euroa, jonka vuoksi tälläinen kirppishintoihin tottunut vietti housujen kanssa kaupassa hetkosen pidempään. Loppujen lopuksi en kuitenkaan voinut vastustaa viidakon kutsua.
Löysää + löysää, again. Alan pikkuhiljaa tajuta, ettei minun kannata selitellä itselleni, miksi taas käytän tätä kiellettyä komboa. Ehkä vain tyydyn kohtalooni olla kuningas kera suurempien kangaspalojen. Liisan kuvassa kädessäni on vanha kunnon Fjällräven, mutta huomioikaa, kuinka tilalle vaihtuu Jannen vanha nahkareppu. Iltapäivällä hain suutarilta korjauksessa olleet jutut, ja Fjällis sujahti korjatun, vanhan ja kuluneen repun uumeniin. Ja näköjään vähän lankkia kaipaisivat myös nilkkurini.
-Henriikka
ylin kuva: Liisa Jokinen, Hel Looks
