Turhat kriisit

2
–
oma tyyli, sisko
Tänään on ensimmäinen kunnon aurinkopäivä hetkeen. Viimeisen viikon olen potenut pienoista kriisiä siitä, kuinka pukeutua +15-20 säähän, kun on kuitenkin tuulista ja välillä sateleekin. Siskoni on liittynyt kriisiin ja sen synnyttämään keskusteluun olosuhteiden pakosta, kun hän on taas majaillut sohvallamme alkuviikon. Nahkatakki tuntuu usein hiostavalta, villapaidoissa läkähtyy, kuitenkin T-paita ei ole riittävästi, kuin keskipäivän kuumimpina tunteinta. Ratkaisuksi on selviytynyt kauluspaita. 
Kauluspaitoja on moneksi: skarppeja työpaitoja, hippihelmoilla varustettuja lomamalleja, rentoja farkkukankaisia.. Hihat saa käärittyä ja nappeja avattua, kun tulee lämmin, ja vaihtoehtoisesti päälle saa heitettyä niin takin kuin ohuen neuleenkin, kun saapuu innokas merituuli. Kauluspaidat ovat olleet viikkoni parhaita kavereita. Valkoisessa kauluspaidassa viiletti pitkälle iltaan, mutta kylmimpinä hetkinä vedin päälle ohuen neuleen. Neuletta kaipasin myös töissä, kun suurehkon kauluspaidan liepeet alkoivat tuntua liian boheemeilta.

 Mutta nyt on ilo ja aurinko. Ei tarvitse kokea minkäänlaista välisään kriisiä.
Henriikka

Greek delight

14
–
oma tyyli
Päivän asu. Tuo ihanan kamala sanapari. Kuvissa esiintyvä sellainen pitäytyi erittäin simppelinä: se syntyi, kun yhdistin Marimekon yöpaitaan sukkahousut ja mustat herrainkengät. Kuinka yksinkertaista pukeutuminen onkaan. Viimeksi käyttäessäni tätä yömekkoa arkikäytössäni, yritin ryhdistää kokonaisuutta vyöllä. Kuitenkin jotenkin salamyhkäisesti vyön mukana tumpsahti vyötärölleni myös noin 10 lisäkiloa. Muutama kilo sinne tai tänne, mutta tällä kertaa kuitenkin kokeilin miltä näyttää, kun raidallinen laatikkomekko roikkuu sellaisenaan, ja helman alta tönöttävät kaksi lyhyttä jalkaa. Pidin enemmän tästä. Vaikka jotenkin salamyhkäisesti pituudestani katosi 10 senttimetriä.

Tässä lookissa myös suoritin erästä salamyhkäistä bisnestä: tuliaisrasiani avaamista (ja sisällön syömistä). Rakastan Turkish Delighteja (Älkää kysykö miksi. Minunkin mielestäni ne maistuvat sokerille ja saippualle!) ja perheeni muu naisväki toi minulle sellaisia Kreikan matkaltaan. Tai ainakin ne olivat tismalleen samanlaisia, mutta jostain kumman syystä kannessa luki kuitenkin ”Greek Delight”. Kamoon, kreikkalaiset. Ei taida teillä mennä nyt makeis-bisneksessäkään kovin hyvin. Kaikkihan sen tietävät, että turkkilaiset ovat ne aidot ja oikeat. Niitähän popsitaan Narniassakin.

 Tänään paistaa aurinko. Suunnitelma olisi suunnata piknikille. 
Harmi, että söin jo kaikki kreikkalaiset namut.
No, onneksi on fudiksen MM-kisat 
(erittäin huono juttu).
Henriikka

EDIT: EM-kisat, hahaha

Tavastian katon alla

6
–
random
Joskus kuvat jäävät vellomaan johonkin bittiavaruuteen. Niin kävi tällä kertaa, kun joskus keväisenä päivänä kävin katsomassa, kuinka lempibändini sopeutuu Tavastialle. Päiviä kului ja odotin sopivaa tunnelmaa julkaista muutama keikkakuva, mutta sitä tunnelmaa ei heti tullutkaan. Sitten jätin hetkeksi sivuun ja unohdin. Nyt jo kesäkuun valjetessa löysin kuvat luonnoksista, eikä ehkä ennen tätä olekaan ollut parempaa hetkeä.
Muistan tarkasti, kuinka kauniisti laulu kaikui ja saksofoni soi. Muistan kuinka hypin ja tanssin eturivissä, ja tuntui kuin olisi kesän ensimmäinen päivä. Siitäkin huolimatta, että pihalla satoi.
Henriikka
1 … 696 697 698 699 700 701 702 … 818