1.5.2012

REILLLL

–

VAPPUJA VAPPUJA. Ihan väsyneenä täällä takaisin ruudun ääressä kolmen päivän mökkeilyn jälkeen. Ei lämmitystä, ei hanavettä. Erittäin mahtavia tyyppejä ja rento-lomaa. Huomenna alkaa taas arjennpyörä, tänään kierreltiin hetki Kaivarissa, ja sieltä löytyi porukkaa kuin sieniä sateella. Iso jätskitötterö kourassa ja pelkkiä Simpson-pilviä taivaalla, jos niitäkään.

Mutta tämän jutun pointti on salaisuutena kuiskata, miten täydellisen puhelun Janne sai eilen vappuaattoa lämmittämään. Hän oli eräässä kilvassa voittanut matkalahjakortin, ja nyt me ollaan vaan suunniteltu, minne käy matka ja koska. Apua apua! Matkafileissä oon selaillut vanhoja valokuvia ja ajattelin jakaa teidän kanssa ehkä sympaattisimmat matkakuvat, joissa oon itse koskaan ollut osallisena. Nimittäin 2010 vietettiin heinäkuu reilatessa: minimimäärä tavaraa, maksimimäärä tunnelmaa! Kertakäyttökamera kulki repussa ja ohikulkijat ikuistivat turisti-lookkeja..

Lopulta olemme kuitenkin yksin. No ei nyt kai, onneksi. Mutta matka odottaa ja kihisen intoa. Mainiota olla vaimo, kun pääsee osalliseksi automaattisesti. Yksi mukava matka on plakkarissa syksylle, mutta tässäpä tulee toinen tulevaan vuoteen. En pysy pöksyissäni.

Mutta pysyn kahvijengissä, sillä arvatkaas kenen järjestämä tämä matkalahjakortti-kilpa oli?

-Pauligin.

Henriikka

28.4.2012

Filetsu

–

oma tyyli

Iltaa evrivan! Puhuin tänään erään ystäväni kanssa siitä, kuinka jännä ilmiö on, että kesällä suomalaiset antavat anteeksi hassuttelun pukeutumisessa. Talvella pitää näyttää järkevältä, auktoriteettivaltaiselta ja jotenkin viralliselta. Pitäisi olla selkeä visio mitä väriä ja materiaaleja sitä nyt on kulloinkin yllään, ja missä järjestyksessä. Ne on jänniä vuodenaikojen latelemia sääntöjä. Kun aurinko rupee porottelemaan, niin sitä voi mennä vaikka limenvihreässä, jättikokoisessa T-paidassa työhaastatteluun, ja voi silti tulla palkatuksi. On se jännä.

Auringon paistaessa, alkoi asvaltti olla kuuma, ja laitoin asun kanssa pikkuisen lekkeriksi. Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattua? Häät oli ja meni, mutta kirppikseltä ovat vaaleanpunaiset kengät ja snoopy-paita, uutena ostetut vaaleansiniset pilkkusortsit ja suuri huivi. Sininen villatakki on Etiopiasta, eikä niistä ostoksista ole aina varma: voi olla, että he myivät samoilla hinnoilla pikkuisen käytettyäkin. Pyöräni rinnalla näytin edellistäkin lyhyemmältä, mutta katsokaas tuota ylempää varjoa: säärenihän ovat kuin gasellilla!

Polkupyöräni otti tuntoa asvalttiin ja Janne viiletti lonkkarillaan. Reiteni olivat hapoilla, kun hän roikkui ylämäet tarakassani. Mieli oli hyvä ja aurinko yhtä armollinen, kuin aina. Nuttura näytti niukasti kärsineen maksiminopeuksistani, mutta eipä sen väliä. Toista olis talvella.

Henriikka

huivi, aurinkolasit ja sortsit/H&M, neuletakki/Etiopian tuliainen,

paita, korvikset ja kengät/kirppis, pyörä/mummin vanha

28.4.2012

Love, clothes and other drugs

–

elokuvat

En ole Anne Hathawayn fani. En todella. Tai en ainakaan ennen ollut tippaakaan. Se suuri suu ja ainaiset prinsessäpäiväkirjat ja muut löpinät. Jotenkin siitä naamastakin aina ärsyyntyi, vaikka varsinaista syytä ei edes ollut. Rasittava nainen, kelasin.

Näin kuitenkin joulun alla Finnkinossa Hathawayn tähdittämän ”Sinä päivänä” ja itse asiassa pidin siitä tosi paljon. Ja pidin myös kyseisestä naikkosesta ensi kerran. Pari viikkoa sitten katsottiin siskon kanssa ”Love and other drugs” ja leffahan oli hirveä, mutta Hathaway vakuuttava. Leffan paras puoli kuitenkin oli kaikki hänen kantamansa vaatteet. Boheemin taiteilijasielun päällä nähtiin mitä ihanimpia juttuja: löysiä villapaitoja, kukkakuosia, miesten kauluspaita, löysiä pipoja… Puvustaja oli onnistunut luomaan ihan oman maailmansa ja miltei jokaisen asukokonaisuuden kohdalla ajattelin, että tuollaisissa kamoissa kulkisin mielelläni itsekin. Kokosin parhaita paloja tähän alle, jos joku haluaa skipata tylsän leffan.