Taas yksi hassunhauska kokemus lisää: Indiedayssin fashion weekend päättyi bloggaajien kirppikseen. Saavuin reilu tunti sitten väsyneenä ja hilpeänä takaisin kotiin. Jalkoja pakotti ja päässä pyöri: onkohan minusta kuitenkaan tähän touhuun? Takana mahtava kirppistuokio, josta ohessa taas monenmonta ruutua.
Saavuimme klo 11 Kluuviin. Olin hyvin hämmentynyt eteisessä ja kauppakeskuksen edessä parveilevista odottelijoista: 12 reikäreikä aukeasivat vasta nuo kirppiksen lasiset ovet sepposen selälleen. Rahtasimme kamaa yläkertaan ja tunsin eläväni haaveita todeksi, kun kerrankin kirpputorimiljöö oli puhtoinen ja kaunis: valkoiset seinät ja verhot, ihanat valaistukset ja suuret lasiovet. ’Mitä edes teen täällä?’, kävi monesti mielessäni, kun tunnistin monia tuttuja bloggaajanaamoja hälinän ja järjestelyn keskellä.
Päivän asuksi olin valinnut farkkua: amerikan lipun väreissä sain viettää päivää. Taiwanista viime elokuussa ostamani paita on juurikin niitä paitoja, jotka pelastavat kehnot vaatepäivät. Punaiset kynnet, niin kuin miltei aina ja tummansinistä farkkua jalassa. Perusmeiningit hop! Pian se oma myyntipöytäkin järjestäytyi: 15 villapaitaa, 15 takkia, paitaa, housua, farkkuja, pipoja… Suurin osa vanhana haalittuja, mutta rakkaudella kannettuja.
Mutta nyt tullaakin vasta asiaan! Arvatkaapa millainen shokki oli, kun järjestelyn jälkeen kurkkasin lasiseinien eteen vedettyjen verhojen taakse. Tsekatkaapa samantien seuraavat kuvat:
Vintti oli täpösen täynnä kaikenkarvaista odottelijaa. Hyperventiloin ja polvissa tutisi. Pysyisivätkö ovet ehjinä? Kaatuisivatko rekit ja myyntipöydät? Nenät lasissa kauniit ja komiat vieraat odottivat kahdentoista kellonlyömää. Jannen kanssa lausuimme viimeisiä sanoja toisillemme ja tunnustimme syvimmät salaisuutemme: jos litistymiskuolema kohtaisi, olisi sydän ainakin puhuttu puhtaaksi.
Ovet aukesivat ja porukkaa rynni sisälle. Siis ihanaa, kuinka sankoin joukoin! Siis vaikka rutistin silmäni kiinni ja jännitin silmät päästäni tätä touhua, niin olihan se nyt älyttömän siistiä kuinka jengi oli lähtenyt liikkelle. Portsari annosteli ihmisiä sisälle ja meno oli hulvaton. Hurraa siis teille, jotka tulitte!
Kaikki villapaidat menivät, hyvä villapaita-ihmiset! Paljon meni muutakin. Viidestä Ikea-kassista oli loppujen lopuksi jäljellä reilun yhden verran. Blogin oli tarkoitus kestää neljään saakka, mutta arvatkaapa mitä kävi? Tavara loppui kesken. Minkä sitä sille kukaan mahtaa, vaikka tietysti pahoittelut niille, jotka saapuivat myöhemmin paikalle. Niinpä myyjät hiljalleen lipuivat koteihinsa, varmasti jokainen mielissään mukavasta tunnelmasta, joka paikalla vallitsi. Ja varmasti myös hitusen hikisenä ja väsyneenä.
Naapurimyyjäni Peetan sumennettuun ilmeilyyn, sekä Are you feeling fashionable:n Nadjaan on hyvä päättää tämä kertomus. Oli mahtava saada nimille kasvoja ja ääniä, kiitos kollegoille kivasta päivästä. Kiitos myöskin mukaville vierailijoille ja lukijoille, jotka saapuivat moikkailemaan. Anteeksi, että minulla oli rohtuneet huulet. Haha. And thank you Indiedays pöytäpaikasta. Oven vieressä oli mukavan vilkasta ja vaarallista. Hihah.
Nyt kauppaan ja ruoanlaittoon. Rakennettiin eilen meidän olohuoneeseen maja, niin on sopiva löllimiskolokin.
Henriikka
Ps. Etenkin niille, jotka tänään jäivät paitsi kirppistelyistä: muistakaa adidas-huutokauppa, joka loppuu tiistaina!
