25.2.2012

Home again.

–

Olen kotona taas. Taas on vaalea tukka. Kun kävelin kampaajalta kotiin, niin tuntui tutulta ja hykertelin mielissäni. Suutuin kulahteneeseen, haaleaan kuontalooni, joka oli nähnyt parhaat päivänsä ja kiukkusin vaalealle juurikasvulleni. Hiusmallina reilu viikko sitten sain väriin kirkastusta, mutta kiharoiden latistuessa lannistuin taas. Hetken mielijohteesta googlasin tiistaina kampaamokouluja Helsingistä ja samaan mielijohteeseen mahtui vielä puhelu Hair Club Esa Kokolle: ”Ylihuomenna olisi vapaa aika 17.30.” ”Hienoa, otan sen!”

Tyvestä vaaleampaa, latvasta pikkuisen tummempaa. Auringon polttamia ja eri vaaleansävyjä, kuvaili parturi-kampaaja-opiskelija kuivaillessaan värjättyjä hiuksiani. Sanoi haluavansa itse samanlaiset, mutta eikö kaikki kampaajat aina sano niin? Ja eikö kaikki vaatemyyjät joko omista juuri kassalle viemäsi vaatteen, tai ainakin on vähintään pitkään harkinnut sen ostoa?

Kuukauden päästä on jo varmaankin uusi kriisi, mutta nyt tallustellaan viikonloppua tyytyväisenä.

Nähdään huomenna Kluuvissa kirppiksellä!

Henriikka

takki, kaulahuivi/kirppis, kengät/Vagabond, farkut/Levis, musta verkkoneule/Gina Tricot, korvikset/rewind and play again -blogi

25.2.2012

talvipuutarha

–

elämä, Helsinki

Huomenta muuserot. Nyt seuraa juttu arjen seikkailusta. Joka tosin on aika nössö seikkailuksi. Sanotaanko pikemminkin retki! Suvi kirjoitteli jokunen aika sitten blogissaan eräästä lempipaikastaan, talvipuutarhasta. Kuvat saivat minut kiinnostumaan entuudestaan tuntemattomasta paikasta ja olen ehkä vähän semmonen nöpö, että kun joku idis pukkaa, niin on ryhdyttävä toimeen (tässä kohtaa siskoni varmaan muistuttaa 5 vuoden ajan kestäneestä puutaulu-projektistani. Ääriviivat on jo!). Googlasin milloin ja mihin, seuraava steppi oli sitten itse action. Helsingin keskustan hollilla sijaitseva talvipuutarha huusi kutsuhuutoaan ja sitä oli luonnollisesti seurattava.

Ja oi! Jääpuikkolinna siellä meitä jo odottelikin. Tupa oli täynnä mummoa, lasta ja keski-ikäistä. Toiset tuijottelivat haltioissaan kaktuksia, toiset vaaleanpunaisia söpöjä pikkukukkia. Mutta oli vau-paikka. Säälin talven keskellä sinnitteleviä kasveja jostakin kumman syystä, vaikka lämpimässähän ne saavat asustella. Puutarhassa oli ihania kalusteita, penkkejä ja pöytiä. Harmittelin, kun en tajunnut varata eväitä ja termarikaakaota matkaan mukaan.

Oi, näytänpä minä lapselta! Päivän asu oli koottu Monkin ruskeista vakosamettihousuista sekä Cubuksen läpikuultavasta pilkkupaidasta. Edes hitusen väriloistoa antaa tuo Etiopiasta hankkimani suuri sinisävyinen huivi ja tietenkin punaiset huuleni, jotka saa naamani näyttämään entistä kalpealta. Aina voin lohduttautua sillä, että Aasian maissa kalkkinaamaani kadehtittaisiin.

Talvipuutarha on ollut yli sata vuotta kaupunkilaisten virkistys- ja kohtaamispaikka ja siellä on 200 erilaista kasvia. Vuonna 2008 talvipuutarha valittiin parhaaksi talvikohteeksi Best of Helsinki Awards -äänestyksessä. Siispä oletettavasti käymisen arvoinen paikka. Voin kokemuksen perusteella kompata! Hammarskjöldintielle nenä siis?

Henriikka

24.2.2012

Zodiak – Uuden tanssin keskus

–

Helsinki, sisustus

On ihana mennä uuteen paikkaan, ja tuttuunkin, jos heti oven avatessaan huomaa sisustuksen olevan toimiva ja ajavan asiaansa. Juuri tälläinen olo valtaa, kun vierailee Zodiakilla, uuden tanssin keskuksessa Kaapelitehtaalla. Vaikka usein omat tanssi-intressini kohdistuvatkin street-lajeihin, niin olen jo muutamia kertoja sivistänyt itseäni nykytanssin parissa kyseisen kiskan esityksillä. Olen nauttinut esityksistäkin, mutta Zodiak-sanan kuullessani ensimmäisenä mieleen tulevat aulatilat: ihanat kierrätyspöydät, lavoista tehdyt tasot, viherkasvat, mutterit upotettuna laastiseinään, ihanat ikkunanpielet ja suurensuuri Z-kirjain, tottakai. Täällä minä voisin asua.

Parasta on tietenkin koko paketti. Tila- ja tanssielämys kytkettynä molemmat samoihin hetkiin. Zodiakilla pyörii mielenkiintoisia juttuja koko ajan: viimeinen jota itse kävin katsomassa oli Janina Rajakankaan ’Viimeinen tanssi ennen maailmanloppua’, josta tykkäsin todella- seuraavat kuvat ovatkin juuri siitä ihanan sekopäisestä, psykoottisesta, mutta kuitenkin helposti ymmärrettävästä teoksesta. Liput ovat edullisia, meininki hyvä. Siis suosittelen.