Kukkapenkki

Olen viettänyt vapaapäivää. On aivan sunnuntai-olo ja kuinka täydellistä, että huomenna kun on se ”maanantai”, niin onkin perjantai. Ihanat kaverit saapuivat yökylään ja valtasivat asuntomme: leffoja on pyöritetty, käyty kokeilemassa Carlingsin alefarkkuja ja rautatieaseman edustan pr-tiimi menetti ansiostamme monia ilmaisia Activia-jukurtteja. Rautatieaseman viereiseen postimuseoon on vapaapääsy koko hiihtolomaviikon, se on ihanaa. Sadoittain ja tuhansittain postimerkkejä ja -kortteja!
Kuvien tyyli on viimeviikonloppuisilta synttärikekkereiltä. Ajattelin laittaa päälle jotain rentoa, mutta kerrankin tyköistyvää. Yllätykseksi nousi semmoinen seikka, että koko muu tyylikäs juhlaväki oli pukeutunut mustaan ja pieniin värillisiin yksityiskohtiin. Minä taas vihreissä housuissani ja kuviopaidassani olin kuin kävelevä kukkapenkki. Mutta ei se mitään, sillä viihdyin!
Korvat (korvikset!) sekä kynnet loistivat kullanvärisinä. Voicen muotiviikoilta ostettu kynsilakkapullo on Isa Doran, ja siitä täytyy kehaista ID:tä, että kynsilakka pysyy sitkeästi kynsissä. Kerrankin. Etenkin kahden kerroksen lakkapinta on laiskan lakkaajan suuri ilo. Huulissa on tuttu Max Factorin Pearl Orange, joka on se tuttu ja turvallinen. Niiden päivien pelastaja, jolloin kasvot tuntuvat jotenkin kadonneen.

Asiasta miljoonanteen, tsekatkaa tuossa toiseksi viimeisessä kuvassa polvilumpioni? Eikö näytä jotenkin, öööö, terävältä?

Lopuksi kiitokset eilisen ihanista kommenteista, tulipa niistä taas hirmuinen kasa. Ja hyvä niin, mun mielestä vuorovaikutus onkin ehkäpä se bloggauksen paras juttu. Ja mielelläni vastaan kommenteihinne, pahoittelut että usein pikkuisella viiveellä. Goodnight kauniit ja komiat.

Henriikka

Minnie Mouse, eller?

Rakastan kirjastoja- opiskelin vuoden kirjallisuutta ja oli huikeaa, kun oppikirjoiksi sai joka viikko lukea kaunokirjallisia teoksia. Sitten niitä tekstejä ja kirjallisuutta puitiin kahvikupin äärellä lukupiirissä. Rakastan siis kirjoja yhtä lailla. Käytin viime viikolla tilaisuuden pujahtaa nuuhkimaan kirjaston tuoksua, kun Jannen piti käydä lainailemassa muutamia kirjoja. Hiippailin penkkien välissä mustassa liehupaidassani ja selailin vanhoja kirjoja. Hyllyjen välissä keikkui pieni rusetti vain.
Helmikuun kirppisaarteet, vaaleanpunaiset kenkäni, pääsivät kokeiluun. Minulla oli vahva tunne siihen, että vaaleanpunaiset jalat ja pään päällä keikkuva rusetti sopivat hyvin yhteen. Vanhojen kirjojen luomaan tunnelmaan sopivat myös Jannen kuviollinen huivi, sekä oksennuksen — korjaan oliivin-vihreä neule, joka on useana aamuna päätynyt myös minun päälleni.
Tyttö ja helmikorvakorut, poika ja kuluneet, vihreät sniikkerit. Toimii!
Henriikka

Weekday yhteistyössä St Martins -opiskelijoiden kanssa

Tässäpä tulee vähän Weekdayn uutisia, jotka huomatessani ilahduin suuresti. Olen täällä blogin puolella muutamia kertoja huudellut nuorten suunnittelijoiden puolesta ja sitä teen yhä. Siksipä innostuin seuraavastakin kovasti: Weekdayn uusin yhteistyö-mallisto on toteutettu kahden Lontoon Central Saint Martins -koulusta valmistuneen suunnittelijan kanssa: Rejina Pyjon ja William Hendryn. Nämä kaksi lupausta herättivät suurta kiinnostusta ja huomiota muotimaailmassa viime vuonna, esitellessään luomuksiaan valmistuvien opiskelijoiden muotinäytöksessä ja toivottavasti herättelevät muotikansaa tästedeskin.
Yhteistyön tuloksena on syntynyt kaksi mallistoa, jotka menen huhtikuussa kuolallani pilaamaan Helsingin Weekdayn myymälään.
 Tuosta miesmallista en pidä, mutta vaatteista kyllä. Ja sinänsä kummallista, että pidän jostain näin selkeälinjaisesta ja pelkistetystä. Sinisestä mekosta tälläisen jätkänpätkän on turha haaveilla, kuolaa riittää, muttei pituutta. Mutta ehkäpä tuo ensimmäisten kuvien hamonen hmmmm tai samojen kuvien paita hmmm.
Joka tapauksessa hyvää huomenta toivottelee uutisraportteri Henriikka.