Eilen alkoi kevät. Asteet tipahtivat plussan puolelle ja lumi suli pulipuli. Se on iloista. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että muutama ohikulkija jäi tuijottamaan mikä mulla on hätänä, kun silmät valuivat vuolaasti. Nää on näitä arkipäivän kriisejä, joihin auttaa vain kunnon kyyneleet.
Ja kyllä vain, vaikka kevät tulikin, käytän vielä takkia. Jätin sen pois vain näiden kuvien ajaksi, äitihenkiset voivat huokaista. Jalassa tietysti ne lempparilevikset, paitana mukavasti laskeutuva leopardirätti. Meinasin kevätriennoissani lähteä hilpomaan pelkästään tuossa ohuessa paidassa, mutta nappasin sitten kuitenkin kaiken päälle vielä mustan viitan. Onneksi. Ja sieltä hiukka kulahtaneen tukan alta pilkottaa timantti-korvis, jonka askarteluista kerroinkin aikoja siden.
Mutta kevät. Kevät kevät.
Henriikka
