Viimeksi lokakuussa julkaisin kuvia rakkaan äitin kyläilystä.

Emme osanneet vieläkään poseerata asiallisesti.

Kirjoitin joitain päiviä sitten tämän kuun hurjan 15 euron budjetin kirppislöydöistä. Kuva puuttui kuitenkin yhden mainion löydön kohdalta yksinkertaisesti siitä syystä, etten sitä ollut muistanut yhtä ahkerasti kuvata, kuin kuluttaa. Niinpä on aika esitellä takkilöytöni. Ehdin kuin ehdinkin piipahtamaan UFF:in europäivillä ja onnistuin jollain ihmeellisellä, yliluonnollisella voimalla vastustamaan kaikkia muita kiusauksia, paitsi tätä vihertävänruskeaa yksilöä. Siellä se nökötti rekissä, jonka yläpuolella luki ”suuria kokoja”. Minun onnekseni se oli siis siirtynyt vahingossa säästöön muilta mahdollisilta ostajilta, ja tyylilleni ominaisia suurjoukkueteltta-neuleita metsästäessäni löysin tulevan takkini.

Puin takin päälle ja mallailin. Ollessani varma omasta mielipiteestäni, käännyin Janneen päin ja kysyin, mitä hän pohtii. En saanut siunausta. MITA! Pöyristyneenä käänsin hänelle selkäni ja kysyin vieressä olevalta mummolta mielipidettä: ”Todella hyvähän tuo on. Ja taitaa olla kunnon villaa. Pitää varmasti tuulen. Hihat ovat pikkuisen pitkät, mutta niitähän voi lyhentää. Istuu kyllä hyvin.” In your face! Kiitin kauniisti ja marssin kassalle. Kolme euroa ei kovastikaan kirpaissut, tänks UFF ja takin entinen omistaja.

Äitini oli lauantaina luonani yökylässä ja takkini sai häneltä siunauksen.

Eikös se ole se tärkein?

Nyt vaihdan kotipökät jalkaan, keitän suuren kupin kaakaota ja käyn läpi kuvasaldon. Huomisissa julkaisen jotakin tämänpäiväsestä häppeningistä, jossa sain olla mukana.

Pus! Henriikka

minä: takki/UFF, pipo/Taiwanin tuliainen, pököt/Carlings, huivi/H&M, kengät/Dinsko:lapset, laukku ja lapaset/kirppis

äiti: takki/Carlings, muut jutut teiltä tuntemattomilta (tarvittaessa kysyn lisäinfoa)