Vapaapäivä, eikä mitään tekemistä

8
–
elämä, perhe
Vietän vapaapäivää. Jotenkin kummallista sellaista, sillä minulla ei oikeasti ole mitään pakollista tekemistä. Ei velvollisuuksia, ei koulujuttuja, ei harrastuksia, ei viikottaisia rutiinijuttuja. Ei siis mitään – Mikä on vallan nautittavaa. Päivitän äsken facebookkiani: ”Kenelle ei oo mitteen tekemistä tänään? Ole minun kaa, minä olen kiva.” Tähän mennessä siitä on kuitenkin vain muutama tykännyt. Tarkoittaako se sitä, että haluavat viettää aikaa kanssani vai muutenko vaan pitävät siitä, että olen mukava, mutta tekemistä vailla? 
Olisi kiva matkustella perheen luo. Jomman kumman perheen. Juoda vaikka vaan aamukahvia ja iltateetä yhdessä ja höpötellä mukavia. Äiti oli mun luona viikonloppuna yötä ja se oli kyllä jees. Laatuaika omiensa kanssa, ai että! Oon myös ajatellut ilolla joululomaa, jolloin oli pelkkää aikaa. Teettämäni 500 kuvaa tulivat viime viikolla ja nyt olen niitä tuijotellut hölmösti hymyillen. Laitankin tähän muutaman hymyä herättelevän kuvan, jotka löytyivät paperikuvien joukosta.

Ehkä menenkin keilaamaan. Missä Helsingissä voi edes keilata? Auttakaa avutonta.

Henriikka

Villieläin

16
–
oma tyyli

Viikonlopun viettoon ystäväni Alinan vanhassa mekossa. Todellisuudessa se taitaapi olla paita, mutta kun olen häntä 15 senttiä lyhyempi, niin päätin sen olevan mekko. Eläimellisiä kuoseja, tosin en oikein saa selvää minkä eläimen. Tavoitteena oli kuitenkin saada hiuksia astetta lähemmäs leijonanharjaa. Luonnontaipuisaan tukkaani se vaati ainoastaan hiukset märkinä nukkumista ja hiuslakkaa.

Pidän massiivisista koruista. Ranteitani painoivatkin isot käsirenkaat: vasenta suuri ja puinen ja oikeaa kaksi metallista. Kirjoittaminen ja dataaminen on tosin hankalampaa, kun ranteissa kolisee. Tuleepa ehk nördäiltyä vähemmän. Pidän tästä asusta. Pienellä fiksaamisella sen saa muokattua arkeen ja juhlaan. Kuulun muutenkin niihin ihmisiin, jotka eivät tahtoisi erotella juhla- ja arkivaatteitaan. Sain juuri Jannelta nimipäivälahjaksi toissapäivänä nahkamekon ja se on täydellinen esimerkki siitä, kuinka asusteilla ja meikillä voi muokata asun kekkereille ja koulupäiviin.

Ja olen lähipäivinä huomannut, että meikit on aina parhaimmat päivän puolessa välissä. Jo hitusen pehmenneet ja nuhjaantuneet, sellaiset inhimilliset. Nämä kuvat on kyllä otettu aivan illalla, mutta väsyneet meikit ja kasvot ovat jollain lailla kiehtovia. Ei tipu kolmea kiloa painosta, kun kolauttaa takaraivoon.

Ihanaa viikonloppua teille immeiset! Olkaa kiltisti ja arvostakaa väsyneitä naamojanne.

Henriikka

mekko ja metalliset käsikorut/ystävän vanhoja, sukkahousut/Lindex, kengät/Bianco Footwear, puinen käsikoru/Vila

Hiuspaatosta.. blablabla blaa…

8
–
hiukset
Kriisi kriisi kriisi. Ei kovin suuri, mutta pieni. Avauduin joulukuussa hiusteni värjäilystä ja yrityksestä saada oma värini takaisin (täällä). Vaaleisiin hiuksiin alkoi kasvaa tummaa juurta ja tummaan vaaleaa, suuret on ongelmat. Luulin jo löytäneeni kultaisen keskitien, MUTTA mitä! Nyt ”ei minkään värisillä” hiuksilla luulin saavuttaneeni pysyvän rauhan ja että törkeennäköisen palikka-juuren aika olisi ohi. Oletin omistavani juuri sen perinteisen suomalaisen hiussävyn: vanhan villasukan- ja maantien värisen.. ja musta se on äärettömän kaunis väri. Mutta minne katosi päivät? Seuraavasta yököttävästä oksettavasta juurikasvu-kuvasta huomaa, että midimidi väri on haalentunut täysin ja sieltähän puskee ihan vaaleaa hiusta.
Suoraan sanottuna en haluisi käyttää hiuksiini niin paljon rahaa, kuin mitä hintataso täällä Helsingissä vaatisi. Vakaavaraisena voisin antaa mennä, mutta nyt pitää jostakin nipistellä. Tarkoitus oli saada oma väri takaisin, että värjäilyä ei tarvisi. Mutta jos se kerran on niin hankalaa, niin täytyypi kehittää uusi strategia..
Hiusmallina on halpaa! Minäpä tsekkailin vähä netistä paikkoja ja kipaisin Kamppiin Wellan toimistolle hiusmalli-hakuihin. Minulle varattiin helmikuulle aika ja saan uuden värin hiuksiini. Tämähän kävi näppärästi ja ehkä kouluttajat ja koulutettavat hyötyvät minusta jotakin. Molempi parempi. Sitäpaitsi hiuksethan on uusiutuva luonnonvara ja jos niiden laittelu kerran on ilmaista, niin voishan sitä harkita jotain muutakin kuin sitä maantietä. Ei mitään radikaalia, mutta katsellaas nyt mitä ne tahtoo mun päälle tehdä.
Nyt telkkarin eteen kuolaamaan Emma-gaalan kledjuja ja showta!
Henriikka
Ps. Jos joku muukin innostui, niin eiköhän kelkkaan mahdu. Lisätietoja facebookista.

 

1 … 746 747 748 749 750 751 752 … 817