Home sweet home. Joululoma molempien valloittavien perheiden luona on vietelty, ja jäljellä on vielä joitain päiviä lomaa Helsingissä ja omassa iki-ihanassa kodissa. Mikäs sille mahtaa, että kun kotiin tulee, niin sisustusjutut puskevat mieleen. Ensin joulukoristeet pois ja sitten uudistuksen pariin.
Ongelmana on ollut olohuoneen ”pimeä puoli”. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta kyseessä on pitkänmallinen olohuone, jonka toinen kapea sivu on ikkunaa vasten, ja sen vastakkainen puoli jää usein ilman valoa. Huoneessa on vain yksi lampunpaikka katossa ja se on keskellä huonetta, eikä näin ylety valaisemaan kumpaakaan puolta täydellisesti. Toisen puolen vahvistaa luonnonvalo, ja tälle ongelmapuolelle entinen vuokralainen oli vääntänyt laittoman virityksen, jotta lamppuja olisi katossa kaksi. Vuokraisäntä kuitenkin purki sen ja nyt olemme yrittäneet löytää valonlähteitä. Jalkalamppu on auttanut jo jonkin verran. Yritimme myös ”virvelimäistä” nurkasta riman avulla laskeutuvaa lamppua. Se oli ääliömäinen.
Pöytäkynttilät ovat toimineet tähän mennessä parhaiten. Pimeän puolen ruokapöytä kaipaisi kuitenkin jotain enemmän. Nyt luulen löytäneeni ratkaisun: korkeat kynttilänjalat ja antiikkikynttilät! Kyllä! Joko jalkana, jossa on monta kynttilänpaikkaa tai sitten monina erillisinä. Valo tulisi riittävän korkealta. Ja kappas vain, kuinka täydelliset löysin kuvina netin uumenista. En tiennyt olevani pastellivärien ystävä, mutta nämä ovat mielettömät. Eikun metsästämään. Kirpputorin hintataso, ole minulle armollinen.
Kuvat: Rie Elise Larsen
