Yleisemmästä yksityiskohtaisempaan. Yleiskuvasta lähikuvaan. Tänään mentiin jenkki-tunnelmissa, sillä rättivuoren alta pilkisti raitaa ja tähteä. Olen surkea T-paitojen käyttäjä, mikä on sinänsä surku. Omistan ehkä kolme tavallisen mallista teepparia, joista yksi on tämä lippumeininki. En koe itseäni kovinkaan viehättäväksi T-paita päällä, sillä ne tekevät yläkropastani jotenkin palikan ja jäyhän. Harrastan kyllä jättikokoisia telttapaitoja, mutta tyköistuvat mallit aiheuttavat lievää kauhua. Tämä nyt on kuitenkin miltei sellainen ja koin oloni siitäkin huolimatta vallan mainioksi. Ehkäpä tämä oloni onkin harhaluulo, jonka saan karistettua tulevina kuukausina. Tai vuosina.

Teeman mukaisesti kääräisin kokeilun vuoksi nutturan ympärille huivin. Oon aina kutsunut noita ”jenkki-huiveiksi”, onko se mun omaa keksintöä vai yleisesti käytössä oleva nimitys? Nuttura on aika tötterö, mutta silti ihan söötti. Punainen villatakki hopeisilla napeilla piti lämpimänä. Näyttääpä myös olevan toisiksi alin nappi pian tipahtamassa, ompelemaan siis.

Tälläistä tajunnanvirtaa tänään. Olen rypenyt materialismin syvässä suossa, kun ostolakkoni horjuu kaidalla polulla: UFF:in ale-päivät saa silmäni kirvelemään ja kurkun kuivamaan. Pillittäen kuin pieni lapsi luen, kuinka esimerkiksi Suvi ja Nata ovat keränneet aarteita kirstuihinsa. Edes vihjailuni Jannelle eivät ole tuottaneet tulosta:

”Siis kerrassaan upeita kuteita UFF:illa ja halvalla! Niin tyylisiäni kuteita, nyt menee kyllä ihan sivu suun. Eeeeiii tietenkään tarvitse olla niin kerrassaan fantastinen, että minulle ostaisit jotain. Eheiii, sieltähän löytyy helposti vain kaikkea käsittämättömän edullista ja hirmuisen hienoa. Mitäs pienistä, en tarvitse mitään.. Koko 36 kengissä ja paidoissa S tai M!” 

Luokkakaverini sanoi nähdessään minut näissä kuteissa: ”Eikä. Otan susta kuvan ja lähetän sen mun työnantajalle, kun se ei tiedä mikä on ’hipsteri’.” Olen kyllä kulkenut omasta mielestäni hipsterimmissäkin (?) kledjuissa. Olen myös kuullut, etten ole hipsteri, koska mulle on henkilökohtaisesti ihan fine olla sellainen. Strange, eh? 

Joka tapauksessa Monkin raitamekko on lemmikkini näin talvella. Pitkät hihat ja paksu kangas, oi-jo-joi. Ja kiva kun ei mennä niissä aivan perusväreissä, vaan raidat ovat mustia ja beigejä (musta! niin erikoinen väri). Polvisukkia olen pystynyt taas tänä syksynä miltei tosissani käyttämään, vaikka mieleeni palautuukin kaksi suht karsee vaateinnostusta menneisyydestäni:

a) polvihousut ja sateenkaaren väriset polvisukat tuossa 9.luokan ja lukion taitteessa.

b) pelasin melkein 8 vuotta korista ja tietysti siistein juttu tärkeisiin peleihin oli laittaa polvisukka. Ainoastaan toiseen jalkaan. Nice. 

Nykyinen kaihertava polvisukka kriisi on se, että kaikki aikuisten puolen polvisukat on suunniteltu hivenen pidemmille säärille. Minun jaloissani sukat ylettyvät puoleen polveen ja rullautuvat näin rasittavasti polvitaipeiseen. Yritän aina nykiä sukat polven alapuolelle. Onneksi sukkaryppyjen kanssa oppii elämään.

Kaulassa oli ihana nahkaremminen kello, joka on vilahdellut jo vaikka missä kuvassa aiemminkin, sekä Unkarista eräästä luostarista ostamani ristikoru. Kaverini kyllä paljasti, että samanlaisia saa myös Ninja for Menistä ja Spirit Storesta. Siinä meni se uniikki luostari-tuliainen. Ja niin kuin tiedätte, egolasithan se kruunaavat hipsterin nenän. Näillä siis.

Mites siellä puolella? Kuka kokee olevansa hipsteri, kuka gootti, kuka hippi juppi punkkari? Japanitypy nörtti glamrokkari hoppari tavantallaaja tai juntti? Molempiparempi.

Henriikka