Päiväkahvia ja sen harjoittelua

Espresso Edge -rakkauteni kohde. Tällä kertaa sain viedä sinne erään Rovaniemeläisen, jonka ulkoinen habitus olisi kyllä enemmän jonkun hienomman kahvilan luokkaa. Mutta minä sainkin valita. Minä, jolla on silkkipaitojen tilalta leoparditakki ja oman mummini vanhat kengät. Oli niin mukava hetki kera ihanan Elinan.
Ja mitä opimme tämän kahvin aikana:
a) not to be shy.
b) Elina on aina oikeassa.
c) hiukset rasvoittuvat tuulessa.
d) sitä parempi banneri, mitä suurempi kaula-aukko- Olen totaalisen epäonnistunut. Ja haluankin olla.

Kiitos Liisankadulle aina niin hyvistä ja reiluista kahveista. Ja kiitos uudelle kuomalleni armollisuudesta myöhästymisen suhteen. Eikö sen saa anteeksi, jos ilmoittaa etukäteen olevansa mahdollisesti 4 minuuttia myöhässä ja sitten tulee tasan neljää yli?

Asu: Kaikki kirpputorilta, paitsi sukkahousut teiltä tuntemattomilta ja mekko Taiwanista. Ainiin, nämä kengät ovat mummin vanhat. 
Mitä opimme tänään, osa kaksi:
a) Bloggaajien tavatessa kahvi juodaan kylmänä, koska siitä pitää räpsiä miljoona kuvaa. 
b) Bloggaajien on tavattava valoisan aikaan, jotta asukuvista tulee kelpoisia.
c) Bloggaajat on noloja.

Hyviä päiviä!

-Henriikka

Kuvat: Elina

Uusi ulkoasu, vanha kuoma

UUSI ULKOASU, tadaa. Sikakiva, kun on tullut pos. palautetta, sillä itsehän oon aivan hyvinkin iloinen tästä uudesta ruutupaperista kahviläiskineen. Jotenkin rennompi ja hengittää paremmin, fiilailen myöskin noita käsinpiirusteltuja juttuja. Ja entäs toi osoitepalkin pikkukupponen. Söötti! Jos tarkoituksena on pyrkiä letkeyteen, niin tämä uusi taitaapi toimia paremmin, eiköstä?
En ehkä uskaltaisi näin paljon kehaista, jos olisin itse työn takana, mutta kun en ole. Vaan ystäväni Ville. SADAT KIITOKSET HÄNELLE. Ja kun joku tässä pari päivää sitten kyseli, voisinko esitellä myös tyylikkäitä ystäviäni, niin saan oivan aasinsillan aiheeseen: Ville kun on sopivan paljon ollut inspiraationani. Ehkä eniten noin niiku miespuolisista. Ja parastahan on ollut, että mies ei ole ollut liian suuri ja näin hänen vaatteensa ovat myös olleet hyvinkin laina- ja ostokelpoisia. Ongelmallista oli, etten päässyt nyt paikan päälle kuvailemaan, Ville kun asuu Lontoossa. Niinpä kekseliäänä nappasin lempikuviani facebookista, hoohoo. Kuinka hieno onkaan kuomani.

Joku toivoi myös nippelitietoa minusta, niin tässä aiheeseen sopivasti: Otan aina irtokarkkia valitessani yhden vihreän tai muun värisen marmelaadikuulan. Vain koska aina lukioaikoina Villenkin kanssa otimme. Tavan vuoksi.

Henriikka

Villen portfolio: http://villeniemi.com/

Nappisormuksia

Jos jollakulla (niin kuin minulla!) on vielä lomaa, niin tässäpä mukavaa pikku ähertelyä turhien minuuttien ratoksi. Voi jopa olla mahdollista, että nekin jotka jo uurastavat, ehtivät loihtia itselleen uuden sormuksen vapaa-ajallaan. Projektin kesto kun on ehkäpä sellaiset 5 minuuttia plus pikainen kauppareissu.

Nappisormuksen teet seuraavin ohjein:

– Hanki tarvikkeiksi nappi, liimaa ja sormuksentausta (sormuksentaustoja myydään halvalla askartelukaupoissa, esim. Sinelli, Sinooperi ja Askarelli).
– Liimaa Erikeepperillä, pikaliimalla tai muulla kestävällä liimalla nappi sormuksen taustaan.
– Anna kuivua hartaasti.

Aika hankalaa, eikö totta? Nyt voin jo paljastaa, että muutama ystäväni sai tälläisen joulupaketissa. Tässä arvuuttelen nousiko huulille hymy vai suuhun yrjö. Toivoen ensimmäistä. Vaikka olishan jälkimmäinenkin suhteellisen viihdyttävä vaihtoehto.
Ja yrjöstä puheen ollen, hyviä uutisia niille, jotka blogini ulkoasu etoo:
Uusi valmistuu hyvää vauhtia, kiitos kuomani Villen!
Henriikka