Kirpputorimyyjänä

11
–
elämä, kirpputori, oma tyyli
Viikonlopun kirppistely on nyt hoidettu alta pois. Lauantain ja sunnuntain klo 07.30-14.30 vietin siis Aleksis Kiven katu kolmessatoista Vallilan makasiineilla, Valtterin kirpputorilla, myymässä vanhoja vaatteita, astioita ja roinaani pois. Nautin suuresti siitä, että saan kököttää myyntipöytäni takana, juoda kahvia termarista ja höpötellä ostelijoille. Kirpputorilla jos missä näkee vaikka minkälaista tallaajaa, ja näin syntyy mahtavia juttutuokioita ja saa kuulla hauskoja tarinoita. Mahtavaa on myös, että tuttuja virtaa  käytävillä pilvin pimein: satunnaisia hyvänpäiväntuttuja, iha parhaita kavereitakin (pus Outi!) sekä blogituttavuuksia (pus Hanna! Elämäni suuri virstanpylväs tunnistaa joku blogin kautta arkielämässä).
Lauantain kirppis-look oli rento ja mukava päällä: Sukkahousut, löysähkö farkkupaituli, ruskeat nahkasaappat (jotka pitäisi lankata), leopardikuvioinen huivi kietaistuna päähän ja pääskys-korvikset. Kirpputorin sisätiloissa tulee kuuma, kun sadat ihmiset virtaavat päivän aikana hallissa edestakaisin ja siksi turvauduinkin lämmikkeeksi pitkähihaisen paidan tilalta vain huiviin. Pienessä ruskeassa laukussa pysyivät rahat järjestyksessä ja tallessa, mikä on onkin tärkeää sillä varkaita Valtsulla kyllä riittää.

Saan hirmuiset kiksit vaatteiden onnistuneista yksityiskohdista ja siksi fiilailenkin farkkupaidan pareittan kulkevia nappeja ihan täysiä. Ja niille, jotka pohtivat että mitä kivaa ja käytännöllistä kirpputorilta voisi etsiä ja löytää, niin tuollaiset kapeat kuosihuivit, millainen minulla majaili päässä lauantaipäivän, ovat juuri sellainen kohde: Niitä myydään lähes joka pöydällä ja ne sopivat niin hiuksiin, vyöksi kuin kaulaankin.

Jos aikoo myydä koko viikonlopun, elikkäs molempina päivinä, niin on varauduttava siihen, että lauantaina viedään parhaat päältä. Sunnuntaina pöytämme olikin täynnä hivenen satunnaista kirpputorikamaa vanhoista astioista kerran luettuihin kirjoihin. Joukossa piili kuitenkin myös kovia helmiä ja niitä olikin ihana myydä halpaan hintaan turvallisiin koteihin. Yksi kivoimmista jutuista myymisessä on se, kun huomaa että joku riemuitsee löydöstään enemmän kuin Phileas Fogg reissunsa onnistumisesta. Sitä myy mieluummin mumminsa vanhan anorakin jollekin, joka tärisee turhamaisesta onnesta löytäessään sen monen vuoden etsinnän jälkeen, kuin jollekkin, joka vain tarvitsee satunnaisen rätin päälleen. Vaikka tämä jälkimmäinen maksaisikin pikkuisen paremmin.

Tänäänkin turvauduin päähuiviin, joskin tuollaiseen 90-luvun lapsuuden jäännökseen. Korvissa roikkui puiset retrohelyt ja päällä roikkui oksennuksenvihreä H&M:n miestenosastolta hankittu, sunnuntaille juuri sopiva rötkäle. Maiharit ja perussiniset farkut sopivat lyhyenläntiin jalkoihini ja kaiken päälle viskasin ruskean huivin ja Jannen Fjällräven-kirpputorilöydän, elikkä hailakanvihreän takin.

Päivän päätteksi raahasin itseni väsyneenä kotiin, tavaraa oli ehkä seitsemännes alkutilanteesta (plus tietenkin ne kaikki lukuisat löydöt, joita tein muiden pöydiltä.. Ehkäpä esittelen ne myöhemmin) ja varakkuustasoni oli myös pikkuisen kohonnut. Palkitsin urakkani kunnon old school -vaahtokarkeilla, joiden mässääminen ikuistettiin rappukäytävässä ja kera kuvan alareunasta tunkevien kenkien…

HYVÄ MEIKÄ! Etenkin vimosesta kuvasta olen erittäin ylpeä. Lämpöö ja lempee teidän sunnuntai-iltaan ja kommentoikaahan menikö asut nappiin vai päin pyllyä.

yours sincerely:

Henriikka

Sinisiäpunasiaruusunkukkia kannan hameessani

3
–
oma tyyli
Tämä viikonloppu menee aika lailla Valtterin kirpputorin myyntipöydän takana. Ensimmäinen päivä on nyt ohi ja siihen kun päälle vielä heitetään miekka-aiheiset tupaantuliaiset, niin ei ihme että jutun tekstiosuus jää nyt hieman lyhykäiseksi. Huomenna toisen kirpputoripäivän jälkeen aijon paneutua viikonlopun saloihin ja kertoilla kuinka siellä sujui, mutta tänään lätkäsen tulemaan muutaman kuvan viimeviikkoisesta asukokonaisuudesta, jonka väkertelin kukkakuosisen hameen ympärille.
Hyvinkin perinteiseen työttömäiseen tyyliin kuuluivat viininpunainen pitkähihainen t-paita, löysä ruskea ”rinkula”-huivi, hame ja mustat kuviosukkahousut. Koska hame on löysänpuoleinen vyötäröltä, niin Vilan napakkaa ja suhteellisen leveää vyötä tarvittiin. Korviin napsautin suuret helmiäis-nappikorvikset ja poskille sattumalta aiheeseen sopivaa Body Shopin ruusu-poskipunaa. Kesäkuosia syksynväreissä, naminam.

Jäniskevennyksenä Jannen taiteellinen näkökulma asustani ulkoilmassa. Enjoy!

Lempitanssireleet, osa yksi

5
–
kengät
Sain joitakin päiviä sitten kuulla toiveen, että lempitreenivaatteista olisi hauska saada juttu. On ain mukava kuulla juttutoiveita ja pyrinki niitä toteuttelemaan, mutta etenkin tämä treenijuttu kolahti tosissaan. Tanssin monia monia tunteja viikossa ja tämän vuoksi myös luonnollisesti vietän monen monta tuntia tanssikuteissa. Ja siksi on jees esitellä myös sen puolen tyyliä. (Ongelmana usein on tanssituntien huono kombo: valokuvat ja treenihiki..)
Mutta tässäpä vähä alottelua lemppari treenireleille: Katutyylien tanssijana sniikkerit ovat olennainen osa asukokonaisuutta. Ja sen lisäksi, että kengät ovat kivannäköiset, on tärkeää myös kiinnittää oikeasti huomiota niiden laatuun. Itse kärsin/nautin yliliikkuvista nivelistä ja siksi haluankin säästää nilkkojani ja polviani käyttämällä kunnon kenkiä. Olen kokeillut muutaman vuoden aikana varmaan 50 paria sniikkereitä ja tullut tulokseen, että Niket ovat minulle sopivimpia. Jalkani on lyhyt ja leveä ja useat muiden merkkien mallit jäävät liian kapeiksi. Enkä tietenkään ole lainkaan pahoillani siitä, että Niken kengät myös näyttää usein erihyvältä.
Joitain satunnaisia tunteja saatan vetää Converset jalassa, mutta nämä kolme paria ovat vakkaririvistöni tällä hetkellä:
1. Keltaiset matalampivartiset sniikkerit, joiden värimaailmassa on kunnon kasarimeininkiä. (Näistä avauduin jo Taiwanin matkaltani: http://aamukahvilla.blogspot.com/2011/08/sniikkerikuume-taiwanissa.html)
2. Iloisen värikäs kenkäpari, jotka päätyivät pikkusisareni vähäisen arkikäytön jälkeen tanssijalkineikseni. Kengät löytyivät joskus muutama vuosi sitten Budapestistä.
3. Tummanpuhuvat Nikeni ovat olleet uskollinen ja laadukas parivaljakko jammaileville jaloilleni. Erityisen fileissä olen nilkkojen tukiremmeistä.
No TSAP tässäpä nämä uskolliset ja haisevat tanssikengät. Nämä jalassa on hyvä vääntää Chupen, Nellin, Pauliinan, Rosan ja kaikkein muiden herkkis-tanssityypperöiden kanssa. Ja tokihan kengät käyvät hoppi-tunneilla laaja-alaisen arvostelun- ja hyväksynnän/hylkäyksen -elinkaaren. Kelpaisko teille?
Henriikka
PS. MYYN HUOMENNA JA YLIHUOMENNA (la-su) VALTTERIN KIRPPUTORILLA VAATTEITA YNNÄ MUUTA! Joukossa on paljon potentiaalista ja paljon satunnaista tavaraa. Tervetuloa vaan moikkaamaan tai kurkkaamaan josko jotakin tarpeeksi hienoa (tai rumaa) löytyisi!
os. Aleksis Kiven katu 13, Helsinki
1 … 789 790 791 792 793 794 795 … 818