Tässä on kuva minusta ja Jannesta kevät-talvella 2010. Äiti nappasi sen vanhempieni takapihalla ja minusta se on onnistunut: Ultra Bra -henkinen (ei tosin tahallisesti), sopivan haalea, ja kuitenkin keltainen väri sopii kokonaisuuteen. Rakastan tuijotella valokuvia ja hyvin toteutettuna ne ovat mielestäni upeita myös sisustuksessa. Olen kauan pohtinut Canvas-taulun hankintaa ja lopulta päädyin tähän kuvaan. Kiertelin ja kaartelin sadetakki-kuvan kanssa valokuva-putiikkeja, vertailin hintoja ja pohdin mahdollisuuksia. Kyselin neuvoa myyjiltä ja sain paljon analyysia sisustus-valokuva-juttujen hinta-laatusuhteista. Usein myyjät sanoivat, että pienten putiikkien hinta-laatusuhde ei pysty isompien brändien tasolle. Sinänsä surullista, etten näin tukenut hankkeeni kanssa kaupungin pikkuliikkeitä, vaan surffailin itseni Eirikuvan sivuille. Valitsin sopivanlaisen Canvas-sisustustaulun ja sommitelin kuvani sopivan kokoiseksi nettipalvelulla. Napsnaps, tilaus lähti Eirikuvalle ja reilu viikon kuluttua pystyin hakemaan kankaisen tilaukseni läheisestä valokuvaus-liikkeestä. Ja ah, minusta taulu on mahtava. Siinä on sopivasti tunnelmaa ja kuitenkin jotakin taiteellistakin arvoa. Joskin voi olla, että näemme sen vain itse.
Prosessi oli helppo ja toimiva. Värit pysyivät täysin samanlaisina ja laatu oli kuvan suuren koon takia erittäin hyvä. Eikös tästä olisi vaikka lahjaideaksi? En siis tarkoita tätä yksilöä, jossa on meidän naamamme, vaan Canvas-tauluja ylipäänsä hee. Tässäkin asiassa pitää kyllä olla erittäin varovainen, ettei vaan sorru hääpukuisten etanoiden kaltaisiin velvollisuus-lahjoihin: ”Tässä olis tämmönen ihana rakeinen muisto meidän lapsuusvuosista. Kirmaillaan tässä ilkosillaan meidän takapihalla! Ajattelin että sä voisit laittaa sen tähän!”
Henriikka
