Pus pus lauantai! Tässä illan ratoksi ilahdutan (toivottavasti?) teitä viimeviikkoisella henkselihousu-asulla. Zaran muutaman vuoden takaiset harmaat, porkkanamalliset sammaripökät saivat kaverikseen mustan, ah ryppyyntymättömän, silkkisen kauluspaidan (tuskin se on silkkiä, mutta en osaa materiaaleja täsmällisesti, ja silkiltä se tuntuu). Jalassa on kiiltelevät herrainkengät, jotka herttainen keski-ikäinen kirpputorinainen myi minulle myyntipöydästään euron hintaan.
Korvisviritelmät ovat itse kyhättyjä: Löysin Jyväskyläläisestä ”Piian askarteluliikkeestä” tuollaiset hauskat pikkuruiset aterimet ja liitin niihin sitten Tiimarista ostamani korviksenkoukut. Eipä siinä loppujen lopuksi niin kovasti väsäämistä ollutkaan. Toisessa korvassa roikkuu haarukka-veitsi-parivaljakko ja toisessa koukussa on lusikka iha yksikseen. Olen naurettava, mutta pohdin toisinaan onko lusikka yksinäinen ja poden lievää huonoa omatuntoa.
Nyt alkaa valokuvien liimailu ja hervoton hoilaaminen, kun vietän yksikseen koti-iltaa. Kuulostan suhteellisen säälittävältä lauantai-illan viettäjältä, mutta don’t worry: minä hykertelen mielissäni, kun väsäilen omiani. Kun pääsette iltariennoistanne takaisin nördäämisen kiehtovaan maailmaan, niin kertokaapa upposiko herrasmies-tyyli?
Henriikka
