24 tuntia Nuuksiossa – syyslomalla kansallispuistossa

Kaupallinen yhteistyö: Visit Espoo

Vietin viime viikon loppuperjantain sekä alkulauantain Nuuksion kansallispuiston hellässä hoivassa. Vuorokausi Nuuksiossa tuntui useammalta päivältä, sillä 24 tuntiin tuntui mahtuvan niin paljon.

Oli erikoista tulla ”vierailulle” niin tuttuun paikkaan. Olen ollut Nuuksiossa lukuisia ja lukuisia kertoja, viettänyt siellä aikaani rauhakseltaan ja kierrellyt paikkoja. Muutamia kertoja olen ollut yötäkin teltta-alueilla ja vuodenvaihteessa Oravankolon eräkämpällä, mutta pääosin olen vain päiväretkeillyt. Nuuksio on ollut viimeiset 10 vuotta se lähikansallispuisto, johon lähteä joko bussilla tai laina-autolla, jos on kaivannut luonnonrauhaa.

Mutta niin sitä vain vanha koirakin oppi uusia temppuja, kun kerrankin joku toinen päätti vuorokauden ohjelmasta. Sain kokea klassisen luonnon ihastelun ja Luontokeskus Haltian vierailun lisäksi pelkästään sellaisia asioita, joita en ollut Nuuksiossa ennen tehnyt ja joita en oikeastaan tiennyt olevan edes olemassa.

Vuorokauden syksyinen ohjelma Nuuksioon

Saapuminen Nuuksioon

Yllä näette uskomattoman taidonnäytteen siitä, kuinka citymuijasta kuoriutuu todellinen eräilijä noin 30 sekuntin aikana. Tämä jos joku on spesiaalitaitoni.

Me saavuimme paikalle omalla autolla, mutta olen kulkenut useita, useita kertoja paikan päälle myös julkisilla. Bussit kulkevat muun muassa Haltian Luontokeskukselle, Haukkalammelle sekä kesäaikaan myös esimerkiksi Kattilaan, aivan yleisen nuotiopaikan hollille. Ajankohtaiset tiedot voi aina tarkistaa esimerkiksi Luontokeskukselta.

Yöpyminen Tentsile-teltassa

Kirjoituksen ensimmäisessä kuvassa näette telttapaikamme ja yösijamme, joka löytyi tällä kertaa puusta. Finland Naturally/Retkipaikka on koko kesän ja syysajan vuokrannut valmiiksi asennettuja Tentsile-telttoja Nuuksion Pohjoisella Portilla, Salmen ulkoilualueella, ja pääsimme nyt kokeilemaan palvelua.

Majoituspakettiin kuuluu:

– yö valmiiksi asennetussa Tentsile-teltassa
– makuupussi ja lineri (makuupussilakana)
– pyyhe (lähellä wc- ja suihkumahdollisuudet)
– aamiainen

Hintaa kokonaisuudella on 180€/2hlö

En ollut ennen käynyt Nuuksion pohjoisportilla. Syksyisin kahvila palvelee viikonloppuisin vierailijoitaan, ja miljöö on kyllä erittäin kaunista. Lehtipuumaastoa, vanhoja rakennuksia ja luonnonrauhaa, sekä paljon tilaa olla aktiivinen, jos esimerkiksi sporttipäälle sattuu.

Tentsile-majoituksia voi yhä varata ja se on mahdollista vaikka talvellakin, mutta silloin on oltava toki jo talviretkeilytaidot hallussa.

Varhainen päivällinen ja musisointia

Alkuillan seuraava etappi oli kevyt päivällinen Nuuksion Taian nuotiopaikalla, jonne kävelimme reilun kilometrin verran teltaltamme. Korissa oli valmiina Muu-makkarat (paras kasvismakkara!), perunasalaatit, omenapiirakat ja juomat, ja kävimme nuotiolle samantien makkaroita paistamaan.

Nuuksion Taika on jo pitkään kansallispuistossa ja lähialueella toiminut yritys, joka vuokraa tiloja, nuotiopaikkaa, majoitusta, sekä järjestää ohjattuja retkiä ja toimintaa alueella. Nuotiopaikan vieressä on esimerkiksi aivan upea “Nuuksion Wäinölä”, vanha perinteinen hirsirakennus, jota käytetään erilaisissa tilaisuuksissa ja juhlissa (ks. kaksi kuvaa ylemmäs & kaksi kuvaa alemmas).

Nyt korona-aikaan erityisesti yritykset ovat vuokranneet tätä Nuuksion Taian nuotiopaikkaa, että työntekijät pääsevät turvallisesti kokoontumaan yhteen. Syyslomalla Taika järjestää perheille monipuolista (ja turvallista) ohjelmaa, joihin liittyy muun muassa musisointi, käsillätekeminen ja eräperinteet. Ainakin kuuleman mukaan ohjelma on sellaista, että voisin lapsekkaana viedä mieluusti omat lapseni sinne. Nyt tyydyn siihen, etten ehkä sovi aivan tuohon perheellisen kohderyhmään.

Myös me saimme nauttia ohjelmapuolesta hetken verran, kun Ulla Hillebrandt soitti meille kannelta ja esitti perinnemusiikkia pihan vanhassa aitassa. Akustiikka oli niin lumoava, että yhdyin jopa lauluun, vaikka vannoin ennen laulun alkua etten ikimaailmassa tekisi niin.

Wine in the woods -viininmaistelu metsässä

Huumaavan musisoinnin ja syönnin jälkeen taapersimme takaisin Nuuksion Portille. Olisimme mielellämme jääneet vielä kuuntelemaan Kalevalaa kanteleen säestyksellä, mutta olimme sopineet osallistuvamme tapahtumaan, johon minun on pitänyt jo pitkään osallistua. Heti kuultuani Wine in the Woods -tapahtumasta, tiesin että joskus pitää päästä vielä mukaan. Nyt oli sen aika.

Aloitimme kierroksen puolen tunnin aistipolulla oppaan kanssa. Sen jälkeen saavuimme visuaalisesti rakennetulle maistelupaikalle, jossa viiniasiantuntijamme otti heti homman haltuunsa. Vajaa parin tunnin aikana maisteltiin kestävästi tuotettuja eurooppalaisia viinejä, kuultiin reilusti infoa viineistä ja makupareista ja pohdittiin, miten metsämiljöö vaikuttaa makuaistiimme ja -kokemukseemme.

Parasta kaikessa ei ollut suinkaan viinit vaan auringonlaskun hämyinen tunnelma ja syksyn tuntu ympärillä. Aurinko laski hiljaa mailleen, samalla kun maistelijat löysivät uusia makuhermoja ja mielipiteitä. Niin klassisen suomalaista oli sekin, että kielenkannatkin lopulta irtoilivat, kun muutama maisteluannos oltiin saatu maisteltua.

Viinien jälkeen mutustimme vielä oman iltapalamme ja uinahdimme puukotiimme.

Heräily ja aamiainen Tentsile-kylässä

Naurattaa niin paljon tuo alla oleva kuva. Näyttää siltä kuin en haluaisi herätä ollenkaan, vaikka totuus on oikeasti aivan toinen. Olin vain vielä vähän tokkurassa.

En voi väittää, että puuteltassamme olisi nukuttanut kuin kotona, mutta siitä on syyttäminen myös täysikuuta taivaalla. Oli upeaa herätä yölliselle pissareissulle, kun aivan valtava kuu möllötti yläpuolella valaisten koko tienoon.

Tentsile-yöpymiseen kuuluu myös aamiainen, jonka voi nauttia joko noudettuna teltalla tai majoittujien taukotuvassa parin sadan metrin päässä. Me kävelimme kimpsuinemme ja kampsuinemme kahvinkeittoon taukotuvalle ja keitimme ihanan, höyryävän pannun kahvia ja söimme aamiaista varmaan kokonaisen tunnin.

Oli mukava huomata, että kaikki palveluntuottajat olivat ottaneet tosi hyvin erikoisruokavaliot huomioon. Tämä ei ole aina yhtä yksinkertaista, tiedän kokemuksesta.

Fatbike-pyöräilyä Nuuksion pyöräreiteillä

Voi olla vaikea uskoa, mutta en vielä pari vuotta sitten syttynyt maasto- tai fatbike-pyöräilystä juurikaan. Se tuntui vaikealta ja vaivalloiselta, koko ajan piti ajatella eikä voinut vain nauttia. Vaan nytpä tilanne on toinen! Useiden pyöräilykertojen aikana tästä on tullut aivan suosikkilajejani. Edelleen turhaudun, jos reitti on aivan tuhottoman vaikea ja pyörää pitää enemmän tunkata kuin ajaa. Mutta osaamiseni on mennyt niin paljon eteenpäin, että otsakaan ei ole enää kurtulla, vaan voin nauttia kikkailusta ja vauhdista.

Lähdimme polkemaan majapaikastamme, jossa toimii myös fatbike-vuokraamo, Biking.fi. Firma vuokraa pyöriä sekä Nuuksion Pohjoisportilla että Luontokeskus Haltiassa, joten päädyimme vuokraamaan pyörät pohjoisesta mutta palauttamaan ne Haltiaan. Yleensä vuokraukset tapahtumat omatoimisesti nettivarauksen kautta.

Nuuksion ollessa kansallispuisto, ei kaikkialla pyöräily ole sallittuja. Esimerkiksi Luontoon.fi-sivulta löytää pyöräilyreittikartan, jonka avulla reitin voi suunnitella. Pohjoiselta portilta aloittessa vastassa on ensin Salmen ulkoilualue, joka toimii jokaisenoikeuksilla, joten pyöräilyreittien valinta on siellä vapaampaa.

Maasto on erittäin mäkistä, joten päätöksemme hiettömästä, rennosta lenkistä ei aivan pitänyt paikkaansa. Mutta oli sitäkin hauskempaa. Suurimmat kiksit sain ehdottomasti alamäissä, joissa vauhti kiihtyi niin, että seuraavaan ylämäkeen sai taas hyvän startin.

Avokanoottimelontaa Haukkalammella

Haukkalampi on Nuuksion suosituimpia ellei suosituin kohde. Parkkikselta lähtee monia hyvin reititettyjä polkuja ja tämä on se paikka, johon erilaiset ryhmät, vaihtarit, kouluporukat ja muut Nuuksioon tutustujat löytävät itsensä. Haukkalampi on aivan upea kohde, maisemat ovat kauniit ja jylhät. Mutta jos yksinoloa kaipaa, niin tämä ei ole oikea paikka etenkään kauniina viikonloppupäivinä. Haukkalampi on vasta-aloittavalle retkeilijälle aivan erinomainen starttipaikka, ja itsekin pyrin näihin maisemiin pääsemään vähän rauhallisempina sesonkeina. Esimerkiksi arkipäivinä talvisin on saanut olla aivan ylhäisessä rauhassa.

Nuuksion maine on helposti “ruuhkainen” ja se johtuu juuri siitä, että tietyt paikat ja reitit keräävät ison massan hyvinä päivinä. Suosittelen kuitenkin tutkailemaan Nuuksion karttaa vähän laajemmin. Itse en yleensä Nuuksiossa käydessäni näe juuri ketään, vaan aivan rauhassa saa kulkea. Paljastaisin teille tietysti suosikkisalapaikkojani, mikäli en haluaisi, että ne myös pysyvät salaisina. Hih. Toki kansallispuistossa on aina myös muistettava säännöt. Tulia ei saa tehdä kuin laillisilla tulipaikoilla ja yöpyminen on sallittu vain merkityillä yöpaikoilla. Että kyllä ne omatkin “salapaikat” on aivan googlattavissa.

Tällä kertaa tutustuimme Haukkalammen alueeseen kuitenkin ihan uudella tavalla. Natura Viva pitää aina kesäkauden vuokrauspistettä Haukanpesällä. Avokanoottien lisäksi vuokrattavina ovat olleet myös SUP-laudat. Tältä vuodelta kausi päättyi tuohon päivään, kun olimme melomassa, ja syyskuun viikonloppujen jälkeen sulkeutui myös vuokrauspisteen yhteydessä toiminut kesäkahvila, mutta ryhmille vuokrausta vielä tehdään.

Haukkalampi on pieni ja sievä sekä tuulelta hyvin suojassa, joten se sopii kaikentasoisille melojille hyvin. Tämä olisi oiva paikka kokeilla ensi kerran melontaa. Me keskityimme fiilistelyyn ja kalliomaiseman ihailuun. Vastarannalla laitoimme myös kanootin hetkeksi laituriin ja kiipesimme kallioille maisemia ihailemaan. Kyllä ruska on vain upea, ihan aina.

Luontokeskus Haltia ja näyttelyt

Yksi suosikkipaikkojani Nuuksiossa on Luontokeskus Haltia. En tiedä miksi, mutta olen tuntenut täällä aina oloni hyvin kotoisaksi – siitäkin huolimatta, että rakennus on hyvin jylhä ja näyttävä. Ehkä puu rakennusmateriaalina tekee kaikesta jotenkin sympaattisempaa ja lähestyttävämpää. Knoppitietona voinkin kertoa, että Haltia  on Suomen ensimmäinen kokonaan massiivipuuelementeistä rakennettu julkinen rakennus. Se on arkkitehti Rainer Mahlamäen suunnittelema ja kalevalaisen taruston inspiroima.

Toisaalta sekin luo erittäin paljon kodinomaista ja rentoa tunnelmaa, että ravintolassa, “museokaupassa” ja jopa näyttelyiden puolella pyörivät ihmiset ovat aika rennosti pukeutuneet. Itsellänihän oli pyöräilyhiki ja pipo, sekä flanellipaita, jollain toisella oli pehmustetut pyöräilyhousut, joissa näkyi takalokarittoman pyörän aiheuttama kuravana alaselästä niskaan saakka. Täällä saa ainakin olla oma itsensä.

Olen kiertänyt Haltian Suomen luontoon sekä vuodenaikoihin keskittyvän päänäyttelyn monesti, mutta aina se antaa jotain uutta ajateltavaa. Suosittelen vähintään kerran vierailemaan niin, että on oikeasti aikaa ja ajatus mukana. Opastetun kierroksen saa myös ääninauhana, jos näyttelystä haluaa saada enemmän irti. Oma suosikkini on jo pari vuotta ollut upea ääni-installaatio-huone. Päänäyttelyn lisäksi mukana on aina vaihtuva näyttely tai näyttelyitä: tällä hetkellä erityisesti perheen pienimpiä ilahduttava Liito-orava-seikkailu.

Lounas Ravintola Haltiassa

Vielä viimeisenä etappina matkallamme oli Luontokeskuksen omassa Ravintola Haltiassa nautittu lounas. On ihan uskomatonta, miten paljon ja millaisella ilolla sitä syökään, kun on ollut aktiivinen.

Ravintola Haltia on auki tällä hetkellä Luontokeskuksen aukiolopäivinä keskiviikosta sunnuntaihin, paitsi syyslomaviikolla (12.–18.10.) se palvelee joka päivä. Luonto lautasella -lounas tarjoillaan klo 11–15, ja sen saa joko keitto+salaattilounaana 14 euron hintaan tai pääruoalla kaiken päälle 18 eurolla. Kumpaankiin kuuluu myös jälkiruoka. Myös ala carte -annoksia myydään kaiken ohessa, sekä kahvilatuotteita koko aukioloajan.

Vierailupäivämme pääruoat olivat poroa sekä ahventa, joista itse valitsin ahvenen ja poikaystävä poron. Olisimme pärjänneet hyvin ruokaisalla ja runsaalla alkupalapöydälläkin, mutta pääruoat olivat kyllä tosi herkulliset. Enkä varsinaisesti itkeskellyt, kun sain keliaakikkona gluteenittomaksi jälkkäriksi porkkanakakkua.

Sellainen oli vuorokautemme Nuuksiossa. Paljon uutta ja ihanaa, paljon syksyistä ihasteltavaa ja monin aistein koettavaa.

Olen välillä vähän laiska selvittämään paikallisten yrittäjien palveluita nimenomaan luontoalueilla ja kansallispuistoissa, kun olen niin tottunut retkeilemään totuttuun tapaan ja selvittämään kaiken itse. Mutta hitsi vie tuo lisäantia ostaa palvelu tai pari joltain, joka oikeasti tuntee alueen ja on vihkiytynyt tietyille asioille ja kokemuksille. Tuntuu myös, että liian moni kuvittelee palveluiden maksavan aivan maltaita, vaikka totuus on usein ihan toinen. Sitä paitsi, monesti toistamani lause, nyt jos koskaan pienyrittäjät todella tarvitsevat tukeamme.

Ehkäpä syyslomaksi ei siis tarvitse kammeta itseään minnekään kovin kauas, vaan uutta ja mielenkiintoista voi löytää myös aivan läheltä. Jopa entuudestaan tutustusta paikasta.

-Henriikka

Tutustu Nuuksion syyslomatarjontaan kokonaisuudessaan täällä

Tsekkaa myös muut Espoon syysvinkit täältä

Kuvien edit: Toni Eskelinen

Elokuun taikaa: Espoo-päivä tuo kaupunkimaisemaan kaikkien yhteisen juhlan

Kaupallinen yhteistyö: Kaupunkitapahtumat Espoo

Ensi viikonloppuna on Espoo-päivä. Ehkä joku teistä on käynytkin siellä, sillä tapahtumaa on järjestetty jo pian 30 vuotta.

Espoo-päivää vietetään aina kesäkauden päätteeksi elokuun viimeisenä viikonloppuna, perjantaina ja lauantaina. Päivä on kuin yhteinen juhlapäivä, johon kaupunkilaiset, yhteisöt ja yritykset voivat itse tehdä tapahtumia tai osallistua ihan vierailijan roolissa. Mukana on vuosittain reilusti yli 150 kaupunkilaisten, yhteisöjen, yritysten ja kaupungin tekemää tapahtumaa. Tapahtumia on lauantain lisäksi myös jo perjantaina, jolloin koulut, oppilaitokset ja harrastustoimijat pääsevät mukaan kaupunkijuhlan viettoon.

Me kävimme tänä vuonna fillaroimassa tapahtumapaikoilla ennakkoon, jotta voisin vähän fiilailla teille tulevan viikonlopun parhaita paloja.

Pyöräretkemme Espooseen jatkoi leppoisasti keväältä tuttua lähimatkustusteemaa ”Espoo tutuksi.” Keväällä olimme katutaidekierroksella Karakalliossa, nyt pyyhälsimme siitä parin kilometrin päähän, Keraan. (Karat ja Kerat, mitä näitä nyt on!)

Oli hellepäivä ja tuntui aivan kuin olisi ulkomailla, kun pyöräili kotoa rantareittejä pitkin perille. Puistot olivat vielä vihreinä, ja maisemat pitkälti itselleni aivan uusia. Bussin ikkunasta olen toki niitä välillä katsonut, mutta onhan se ihan eri. Pysähdyimme myös spontaanisti pärekoreja ja kaikkea ihanaa puista käsityölaistavaraa myyvään Kallen Pajalle Mankkaalle ja nuuhkimme verstaalla täydellisiä puuntuoksuja.

Vielä enemmän reissufibat iskivät, kun saavuimme ”kohteeseen”. Olimme päättäneet, että päädymme ainakin Keran Halleille, aivan Keran juna-aseman tuntumaan.

Keran Hallithan on oikea salapaikka! En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan paikasta. SOK:n entinen logistiikkakeskus on muuttunut halleiksi, jossa kaupunkilaisille on tarjolla niin padel-kenttiä, kaupunkiviljelyä kuin jättimäinen loft-salikin. Paikan päällä toimii myös ravintola Is It Cooking, jossa on arkisin tarjolla lounasta. Saimme siellä vatsat täyteen falafelejä, maitotoffeita sekä erinomaista palvelua.

Halleilla toimii mm. Kera-kollektiivi, joka toimesta hallien sisäpihalle on maalattu upeita muraaleja, ja parkkiksella on iso kaupunkiviljelmä, mistä moni tämänkin kirjoituksen kuvista on. Nämä olivat mielestäni kiinnostavinta antia arkivierailijalle.

Espoo-päivänä tapahtumapaikka kuitenkin herää ihan uudella tavalla eloon, kun alueella tapahtuu vaikka mitä:

– VIVUS ORBIS – Elävä ympyrä -maataideteos
Taiteilija Greta Muuri toteuttaa Espoo-päiväksi Keran Halleille maataideteoksen. Teos on saanut inspiraationsa Espoon kaupunkimaisemasta ja luonnon monimuotoisuudesta. Se on 10-metrinen elävä ympyrä, jonka nimi viittaa teoksessa käytettyyn elävään materiaaliin, multaa, kasveihin ja kukkiin. Teokseen liittyy vuoden espoolaisen taiteilijan Sarah Kiven ääniteos Rauhan Ehdotus, jota voi kuunnella omalta älypuhelimelta teoksessa kuljeskellessa. Tämä kuulostaa niin erikoiselta, että olisi mielenkiintoinen nähdä ja kokea.

– Pihakirppis
Lauantaina klo 11.00 alkaa halleilla pihakirpputori. Näitä kirppiksiä järjestetään joka toinen lauantai syyskuun loppuun asti. Kiinnostaa!

– Motosikai-sirkusesitys
Race Horse Companyn Motosikain, räjähtävän katusirkusesityksen luvataan olevan täynnä toimintaa, taitoa ja kieroa huumoria: ”Mikään ei ole mahdotonta tai liian hullua kun kolme sirkustaiteilijaa esittää loputtomalla energialla akrobaattisia temppujaan maassa, ilmassa ja pakettiauton katolla.” Sirkusesitykset nähdään lauantaina klo 13 & 16

– Ulkoilmaelokuva: Cry-Baby
Ulkomaa-fibat jatkuvat, kun yhdeksän jälkeen halleilla nähdään elokuun hämyssä outdoor-elokuva. Leffana nähdään John Watersin ohjaama, vuonna 1990 valmistunut Cry-Baby. Elokuva starttaa lauantaina klo 21.15 ja kestää pari tuntia.

Perille Keran Halleille pääsee helposti vaikkapa junalla (Keran asema) alle puolessa tunnissa Helsingin rautatieasemalta. (Muistathan maskin :))

Keran Hallit eivät siis suinkaan ole ainoa paikka, jossa tapahtuu. Jos itse pääsisin osallistumaan Espoo-päivään (en pääse, olin varannut jo kuukausia sitten lomareissun tälle viikonlopulle yh nyyh, etenkin itken ulkoilmaleffan ja kirppiksen perään), pyöräilisin ympäri kaupunkia ja etsisin tapahtumasivujen kartalta kaikkea kiinnostaa. Tai korjaan sittenkin: olisin tehnyt jo alustavan pläänin kartan avulla jo ennakoon, jotta vähän tietäisin, minne kannattaa milloinkin hurautella.

Espoopäivä.fi-sivuilta pääsee selaamaan ilmoitettuja virtuaali- ja ulkoilmatapahtumia vaivatta ja miettimään, millaiset showt ja ohjelmat sopisivat parhaiten omaan määpäivään, parisuhde-, kaveri- tai vaikka perhepäivään.

Muutamia omia Espoo-päivän suosikkeja:

Ulkoilmaelokuva: Casablanca, pe klo 21:15 Träskändan puisto

Nurmikkotanssit laulun ja harmonikan säestyksellä, la klo 18–19, Träskändan puisto

Yrityksen perustamisen ABC -etäwebinaari, klo 12–14 , virtuaalisesti, yritysespoo.fi

Luontomandala-työpaja, la klo 14–16, Entressen kirjaston sisäpiha

Suurpelto-juoksu kaikenlaisille juoksijoille (4 tai 8 km), la klo 11–13, lähtö Opinmäen pihasta

huom! Elokuvat, sirkusesitys ja osa tapahtumista vaatii ennakkoilmoittautumisen.

Varmasti monelle tulee mieleen, että onkohan tällainen tapahtumissa hyöriminen turvallista näinä aikoina.

Tänä vuonna Espoo-päivää vietetään kuitenkin poikkeuksellisesti virtuaalisesti ja pienimuotoisesti kohdaten. Koko tapahtumapäivän teemana on ”vastuullisesti yhdessä” (hauskaa, miten tuo tarkoittaakin tänä vuonna automaattisesti aivan uutta asiaa) ja järjestelyissä on otettu jo ennakkoon huomioon koronatilanne. Monet tapahtumat ovat joko virtuaalisia tai omatoimikohteita. Turvavälit pysyvät ja turvallisuus säilyy. Tietysti kannustan jokaista ottamaan tässä myös henkilökohtaisen vastuun harteilleen – totta kai.

Tuntuu kyllä siltä, että tällaisina erikoisaikoina tällaiset piristävät, yhteisölliset asiat ovat niitä, jotka luovat sitä turvaa tulevaisuuteen ja lujittavat mieltä ja ihmissuhteita. Vaikka me olimmekin Espoossa vain fillarietkoilla, totesimme päivän jälkeen, että olipa kivaa ja tekipä hyvää.

Paluumatkalla Keran Halleilta löysimme vielä Villa Elfvikin ympäristössä kulkevalle luonnonsuojelualueelle ja sieltä Gallen-Kallelan museokahvilalle iltapäivää viettämään. Suosittelen kyllä kumpaakin kohdetta lämpimästi! Museon rinnalla toimiva Tarvaspään Cafe Zoceria on läpi vuoden auki ja toimii 1860-luvulla rakennetussa villassa. Tänne(kin) aion palata uudelleen – vaikka lounaalle ja kakulle joskus.

Mutta takaisin Espoo-päivään: vajaa viikko ja päivä on täällä. Kuinka moni sai kipinän osallistua?

Elokuu on kyllä niin taianomaista aikaa. Kaikkialla tuntuu tapahtuvan, kaupungit heräävät kesän ja lomakausien jäljiltä kuin jostain unesta, mutta syksy ei ole löytänyt vielä perille.

Jos en aivan väärin muista, lauloi Reginakin aikoinaan: ”Tämä on paras aika vuodesta.”

-Henriikka

Miksi lähteä Lontooseen, kun voi mennä Espooseen?

Kaupallinen yhteistyö: Urban Espoo, Kaupunkitapahtumat Espoo & Asennemedia

Minulla on teille hyviä uutisia: Matkustusta ei todellakaan ole peruttu. Se on vain nähtävä uudella tavalla, uusin silmin.

Nyt jos koskaan tekee hyvää katsoa lähiympäristöään tuoreesta näkövinkkelistä. Tämä voi tarkoittaa uusia lähikohteita luonnossa tai vaikka oman kotikaupungin katsomista erilailla kuin ennen.

Arvatkaa mitä tämä minulle tarkoitti?

Matkustin viime viikolla Espooseen! Kyllä, olin täysi turisti Espoossa, ja se oli niin kivaa.

Olimme varanneet aikaa muutaman tunnin verran Espoo-seikkailuumme. Toimin kaksikkomme urbaanina eräoppaana valiten kohteen ja illan teeman: kiikarissa oli katutaidekierros Espoon Karakalliossa.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme napanneet polkupyörät allemme, mutta tällä kertaa hurautimme paikalle omalla autollamme. Taivas oli kirkas ja kesäinen, ja parkkipaikalle auton jätettyämme totesimme poikaystävän kanssa, että tässähän on aivan reissuolo. Päät kääntyilivät, ja lähiön ohikäveleviä asukkaita vähän nauratti, kun nappailimme kuvia ja ihailimme ympärillä olevaa.

Mistä kohde sitten löytyi? Urban Espoo -palvelusta, joka kerää digitaaliseen arkistoonsa suuren määrän kaupunkia, taidetta ja kulttuuria houkuttelevalla ja uudella tavalla. Urban Espoo tarjoaa uusia näkökulmia kaiken kokemiseen: osa sisällöstä tuo lisää elämyksiä luontopoluille tai kaupungin sykkeeseen (niin kuin vaikka tämä katutaidekierros), ja osa sisällöstä on suunniteltu nimenomaan ruudun välityksellä koettavaksi.

Selasin itse Urban Espoon palvelua suunnitellen viimeviikkoista treffi-iltaamme. Pohdin ensin, että lähdemme tekemään luontohaasteen etsien erilaisia puulajeja, mutta totesin sen minulle vähän liian peruskauraksi, kun käytännössä elän halailemalla puita. Sitten pohdin kaupunkihaastetta värikkäistä seinistä, mutta totesin haluavani säästää sen hetkeen, kun olemme fillarilla liikkeellä.

Sitten löysin valmiit kaupunkireitit Espoon haltuunottoon ja bongasin valmiin suunnitelman: Google Mapsiin valmiiksi tehty katutaidekierros.

Katutaidekierros levittäytyy laajalle Espooseen, joten valitsin tälle päivälle vain pätkän siitä. Espoon Karakallion alueella en ollut koskaan käynyt ja sinne on aivan muutaman lähivuoden aikana maalattu useita näyttäviä muuraleita sekä tehty muitakin tila- ja katutaideteoksia. En suoraan sanoen ollut koskaan kuullut paikasta enkä sen taiteestakaan, joten sain olla ihan rehellisesti turistina.

Ilta tuntui ihan oikeasti matkustukselta. Kävelimme käsi kädessä ympäri aluetta, innostuimme taiteesta ja pysähdyimme jäätelötauolle kesken kaiken. Alueen kallioinen lähiömetsä oli täynnä mustikankukkia puskevia varpuja, linnun laulua ja eväspaikkoja, ja siitä kaikesta tuli aivan lapsuus mieleen. On mukavaa, kun kaupungin keskelläkin riittää luontoa, mutta silti tunnelma on urbaani.

Olimme molemmat ihan hämmästyneitä taiteen määrästä. Nyt googlatessani ymmärrän, että alue on ollut osa isoa Karakallio Creative -festivaalia ja -taidehanketta.

Kummankin suosikkiteos taisi olla pikkuiset ukkeliveistokset, joita pystyi tarkasti katsellessaan bongailevaan vaikka mistä. Ensin emme meinanneet löytää ainoatakaan, kunnes uskaltauduin kysymään eräältä kerrostalon asukkaalta (salakuva hetkestä alla). Sattumalta juuri heidän kotitalonsa seinässä asusti eräs pikkuveistos (kuva kaksi kuvaa alempana), minkä jälkeen löysimmekin niitä sieltä sun täältä: ostarirakennuksesta, pururadalta linnunpöntöstä, kirkolta… Jälkikäteen luin, että espanjalaisen kuvaveistäjän Isaac Cordalin miniatyyriveistoksista koostuva installaatio koostuu kaikkiaan 20 hahmosta. Moni jäi siis vielä näkemättä.

Urban Espoo -nettisivuilta ja -appista löytyy myös koulutusmateriaaleja, konsertteja, työpajoja ja vaikka mitä muuta. Osa sisällöistä on aikuisille, osa lapsille tai vaikka koko perheelle. Kino-osiossa on useita eri dokumentteja taiteilijoista ja luovuudesta.

Sisältö elää koko ajan ja vaikka Urban Espoo avattiinkin nyt, kun korona laittoi monen kulttuuritapahtuman suunnitelmat uusiksi ja ovet säppiin, niin sen on tarkoitus jäädä pysyväksi palveluksi kaupunkilaisten käyttöön.

Kaupunkireitteihin tutustuminen, arkkitehtuurin huomioiminen ja katugalleriat tuovat lähiympäristöä lähemmäksi, ja toisaalta sivuilta voi huomata miten moni kulttuuri- ja taidepalvelu pystytään digitalisoimaan moitteettomasti niin, että ne ovat tarjolla kaikkialla.

Kuljimme appi oppaanamme Karakalliossa, ja eräät ohikulkeneet koiranlenkittäjät jäivät ihailemaan yhtä miniatyyriveistosta kanssamme. Oli hauska huomata, kuinka Urban Espoo innosti muitakin kuin tällaisia elämäntapa-uteliaita. Oli ihan feissari-olo, kun aloin fiilistellä katutaidekierrosta ja esimerkiksi Muita Ihania -Tiinan ovikoristetyöpajaa.

Tulevalle kesälle säästin ainakin Träskändan kartanopuiston reitin sekä Haukilahden runoreitin. Tuli myös sellainen olo, että olisipa ihana luoda jotain omia reittejään – vaikka jotain ääninauhoitteita, joiden kanssa te voisitte kulkea menemään tuolla maita ja mantuja. Noh, ehkä podcast saa hetkeksi riittää. Ei pidä sentään luulla, että haluaisitte kuulla minua ihan koko ajan.

Minikouluista aion tsekata ensiksi baletin perusteita (tekisi varmaan kropalle sekä mielelle hyvää tehdä jotain niin säännönmukaista ja hallittua) ja myös dokkareissa sekä keskusteluissa on useita, jotka kiinnostavat.

Mutta silkat digisisällöt jätän ehkä kaamosaikaan ja nyt kulutan aikaa niiden parissa, jotka elävöittävät ympärillä olevaa kaupunkimaisemaa ja ulkoilmaa.

Minulla on ystävä, joka on niin suuri Espoo-fani, että melkein hänen lobbauksensa vuoksi olen kiintynyt kaupunkiin. Ei ihme, että olin nyt kamera räiskyen juuri siellä.

Matkustus. Turha sanoa, että se on peruttu. Pitää vaan oppia matkustamaan uudella tavalla.

-Henriikka

Urban Espoo -palvelun löydät osoitteesta www.urbanespoo.fi

Vastaa kun ehdit. Kukkia työpöydälle.

Viimeisiä päiviä viedään. Terveisiä Virosta. Nordic Blogger Experience on pian ohi ja palaan maanantaina takaisin Helsinkiin. Olen niin väsynyt, etten lähestulkoon tunne raajojani. Viikko on ollut äärimmäisen pitkä ja erittäin onnellinen. Lähdin viikko sitten lauantaina Ahvenenmaalle ja tuntuu, että siitä olisi ikuisuus. Host-bloggaajan rooli on ollut sellainen kokemus, johon aion änkeä itseni tulevanakin vuonna, jos minut vain huolitaan.

Odotan, että pääsen kotiin siivoamaan ja töihin lepämään. Että kaipaankin työkavereitani! Yhteisiä lounaita ja arjen rutiineita. Haluaisin tyhjentää työpöytäni työtehtävistä, palata takaisin kartalle. Mutta nautin vielä maanantaihin asti, sillä olemme kartanokylässä keskellä Viron maaseutua ja hetket ovat hienoja. Pienestä pilkkimsestä huolimatta täysikuu näyttää kauniilta ja virolainen vodka-tasting naurattaa.

Nämä kuvat ovat eiliseltä. Olimme koko satapäisen NBE-jengin kanssa Nuuksiossa nauttimassa kuumasta glögistä laavulla, lumikenkäilystä, hiihdosta ja metsämeditaatiosta. Oli hienoa nähdä, miten monen ulkomaisen ystävän leuka loksahti luonnon hiljaisuudesta ja kauneudesta. En turhan paljon ole ollut hiljaa itsekään lähiaikoina. Aika opetella sitäkin.

Viikon hektisyydestä kertoo minun ja veljeni mieletön WhatsApp-keskustelu:

Keskiviikko, Oskari: “Mikä on teidän osoite nykyään?”
Torstai, Oskari: “?”
Torstai, Henriikka: “Ok!”
Torstai, Oskari: “Ei toi vastannut kysymykseen *nauruitku-emojeita. Oot vissiin aiika hektinen. Vastaa kun ehdit. Kukkia työpöydälle *kukka-emojeita.”
Perjantai, Oskari: “Haloo… Taitaaa olla aika tiukka viikko menossa?
Perjantai, Henriikka: “Meinaan pyörtyä. Noi kukat oli ihanimmat.”
Perjantai, Oskari: “Pystyisitkö pyörtymiseltäsi kertoo sen osoitteen kuitenki?”

Kun pääsen maanantaina kotiin, olen hetken hiljaa. Istuin vain, juon ehkä inkivääriteetä. Olen vain hiljaa ja vedän niin syvään henkeä, ettei niin syvää pitäisi ollakaan.

Vedän sisälleni kaiken sen hyvän, minkä olen viikon aikana saanut. Puhallan ulos kaiken sen valituksen, huonosti nukutut yöunet ja tilanteet, jotka olisin voinut hoitaa paremmin.

Tiistaina olen valmis toimistopäiviin ilman kaunista, pehmeää talvivaloa, kymmeniä kameroita ja ihmisiä ympäri maailmaa. Yritän muistaa, miten kauniina kaikki näkivät arkiset asiat ja miten korvapuustin kaltainen asia voi olla jonkun toisen silmissä uskomaton.

-Henriikka