Rannikolta tuntureille: Kestävän vaeltajan kansallispuistokierros

Kaupallinen yhteistyö: Naturpolis / Rannikolta tuntureille -hanke

Palasimme viime viikolla Rannikolta tuntureille -hankkeen yhteistyöreissulta. Olimme tutustumassa pienen perheeni kanssa viikon verran kestävän matkailun kierrokseen, toiselta nimeltään kestävän vaeltajan kansallispuistokierrokseen.

Niin kuin olettaa saattaa, emme tässä kohtaa elämää puolivuotiaan vauvan kanssa pystyneet tekemään kierrosta täysin sellaisenaan, vaan olimme tutustumassa reitin alueisiin, yrityksiin ja osaetappeihin. Salla, Ruka-Kuusamo ja Hossa olivat reitin kohteet ja kansallispuistojakin vajaa viikon kierroksella kolme: Sallan kansallispuisto, Oulangan kansallispuisto ja Hossan kansallispuisto. Tosin Sallahan on vasta matkalla viralliseksi kansallispuistoksi, mutta pian sekin kuuluu myös virallisesti tähän rivistöön.

   

Tämä reitti on yhtä lyhyttä taksimatkaa lukuun ottamatta toteutettavissa pelkästään julkisella liikenteellä. Paljon on tällaisia vaellusreissuja itseltänikin kysytty, joten nyt olisi toiveista tullut totta.

Kierrosta ei ole ainakaan vielä ostettavissa pakettimatkana, mutta onneksi eri palaset kokoaa ja ostaa aika helposti itsekin, kun esimerkiksi kansallispuistot ovat ilmaisia kulkea eivätkä vaadi ennakkovarauksia.

Tässä virallinen reittiohjelma:

Kestävän matkailun kierros
/ Kestävän vaeltajan kansallispuistokierros

Päivä 1 – Salla

Yöjunalla Kemijärvelle. Saapuminen klo 08.50.
Linja-automatka Kemijärveltä Sallatunturille klo 09.15–10.50
Fatbiken vuokraus Salla Ski Resortilta
Taivaan tavoittelijan taival (1,9 km)
Tunnelmallinen illallinen ravintola Kielassa
Majoitus Sallatunturin kodikkailla tuvilla

Päivät 2–3 – Topsakantaival

Patikointiretki Sallatunturilta Hautajärvelle (45 km)
Reitin varrella telttamajoitus omassa teltassa

Päivä 4 –  Kuusamo

Bussimatka Hautajärveltä Rukalle kello 10.15–10.57
Valtavaaran huiputus (6 km)
Herkullinen lähiruoka-illallinen Ravintola Rukan Kuksassa.
Majoitus Ski-inn Rukassa.

Päivä 5 – Hossa

Kuljetus kimppataksilla Rukalta Kuusamoon
Linja-automatka Kuusamosta Hossan kansallispuistoon (pysäkki Öllöri E) klo 07.45–08.45.
Huosiuksen huikonen (8 km)
Raikas lounas Hossan luontokeskuksella
SUP-laudan tai E-fat-biken vuokraus
Majoitus Tentsile Camp Experience Hossassa (yritys Hossanportti)

Päivä 6 – Matkapäivä

Linja-automatka Hossasta (pysäkki Öllöri E) Kajaaniin klo 11.00–14.20
Juna Kajaanista kello 14.33 tai myöhemmin

Omasta mielestäni tuo kierros on tosi monipuolinen ja kiinnostava. Saatoin vähän tirautella henkisiä kyyneleitä matkan varrella, kun noin intensiivisen vaelluksen tekeminen on tällä hetkellä itselleni vielä mahdotonta. Onneksi kierros oli mainio muokattuna versionakin.

Haluan myös nostaa erikseen yrityksiä meidän reissun varrelta. Osa näistä on tuossa alkuperäisessä ohjelmassa, osa ei. Alkuperäistä ohjelmaa saa toki modaillakin tahtonsa mukaan – eli ei tarvitse orjallisesti mennä juuri tämän mukaan, vaan tätä voi käyttää perusrunkona suunnittelun apuna, niin kuin mekin teimme reissullamme.

Tämä yllä oleva alkuperäinen ohjelma perustuu pitkälti palveluihin yrityksiltä, jotka ovat mukana Visit Finlandin STF -ohjelmassa (Sustainable Travel Finland). Merkin ovat saaneet muun muassa Sallan majoitus, eli Sallatunturin tuvat ja Ravintola Kiela. Rukan majoitus Ski-Inn, johon RukaVillage kuuluu, on loppusuoralla merkin saamisessa, ja Hossan majoitus, Tentsile Camp Experience, on myös vahvasti samalla polulla.

Sallan Poropuisto

Sallan Poropuisto toimii Sallan alueen luontokeskuksena. Puistossa tehdään paljon poroaktiviteetteja, mutta paikka on käymisen arvoinen ilmankin. Täällä on sympaattinen, paikallinen meno ja nostalginen tuntu. Kahvilasta saa kahvia ja kahvileipää (kuuluisia munkkeja), ja matkamuistomyymälästä paikallisia käsitöitä ja taidetta, kuten akvarelleja, poronnahkaisia tuotteita, porontaljoja, kuksia ja puukkoja.

Poropuiston yhteydessä toimii myös Metsänsali-näyttely, jonne on vapaa pääsy. Se esittelee vanhoja metsiä, Sallatunturin aluetta, poroja ja petoja, jääkautta, maalintuja ja retkeilyreittejä lähiympäristössä.

Sallatunturin tuvat

Sallatunturin Tuvilla on laadukkaita ja kodikkaita mökkitupia, joista yhdessä me majoituimme pari yötä. Tupia on erilaisia. Sallatunturin tuvat on perheyritys, jolla on halu panostaa myös vastuulliseen matkailuun.

Me nautimme kovasti mökkimuotoisesta majoituksesta: kaikki oli viihtyisää ja helppoa, ja tuvasta löytyi kaikki mukavuudet. Sauna oli tietysti huipuinta kaikessa, sillä vaikka auringonpaistettakin viikkoon mahtui, tuli myös vettä niskaan melko rankasti, joten löylyjen lämmössä oli ihana kököttää.

Sallatunturien tupien yhteydessä toimii ohjelmapalvelu Napapiirin safarit sekä Ravintola Kiela.

Ravintola Kiela

Me söimme Ravintola Kielassa ihanan reissuillallisen. Pääroolissa menussa ovat lappilaiset herkut ja lähiruoka. Ravintolaan tilataan ruokaa paikallisilta poimijoilta niin marjojen, sienten kuin yrttienkin muodossa. Myös kalat ovat pohjoisen vesistöistä, ja porot Lapin palkisilta.

Itse rakastuin jälkkäriksi tilaamani rikkaiden ritareiden tervajäätelöön. Ilmapiiri ravintolassa oli fiini mutta samalla lupsakka ja välitön. Villapaidassa kehtasi hyvin tulla sisään, mutta kokemus oli silti tyylikäs ja viimeistelty.

Ski-inn Ruka / Ruka Village

RukaVillage on hotelli Rukan kylän keskellä, laskettelurinteiden viekussa. Tunnelma on kuin normihotellissa, mutta jokaisessa huoneessa on oma keittiö varusteluineen. Hotelli onkin suunniteltu erityisesti hiihtävien ja aktiivisten asiakkaiden tarpeisiin. Pienimmät huoneistot ovat 40 m2 ja suurimmat 94 m2 ja osaan huoneista sisältyy aamiainen viereisessä ravintolassa. RukaVillagelta pääsee helposti kävelemään hissiin ja rinteisiin suoraan ulko-ovesta.

Omasta mielestäni parasta oli muhkeiden hotellilakanoiden ja -petivaatteiden lisäksi tietysti kylpyamme. Mitä suurinta luksusta minkä tahansa reissun keskelle.

Ruka Beauty Wellness & Kaltio Day Spa

Ihan ensimmäiseksi Rukalla suuntasin hemmotteluhoitoon. KYLLÄ! Niin pitkästä aikaa hemmotteluaikaa vain minulle. Pääsin Kaltio Day Spa:n omistajan Sannan käsittelyyn, ja huh miten taivaallista oli.

Koko kokemus oli taivaallisuuden lisäksi myös absurdi ja ihmeellinen. Ensin lilluin porealtaassa ja saunoin suloisessa saunassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Sitten minut haettiin kylpytakissa hoitohuoneeseen, jossa jalkojania ja selkääni hierottiin hillaöljyllä, käyttäen apuna lämmitettyjä, lappilaisia kiviä. Kirsikkana kaikessa oli poronmaitokasvohoito, joita tehdään vain täällä ja Muoniossa poronmaitohoitolassa. Olin kaiken jälkeen aivan pökertyneen hemmoteltu enkä lainkaan valmis palaamaan normaaliin maailmaan.

Hanki Baari

Hanki Baari on kuin Rukan olkkari. Tänne minä kyllä suuntaisin, jos olisin saapumassa lyhyelle tai pidemmälle retkelle alueelle. Menu on monipuolinen ja ajan hermolla, ja vaihtuu tiuhaan, mutta silti tiskiltä saa tilattua myös ihan tavallista kaakaota kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla. Lungia meininkiä, simppeliä herkkuruokaa ja välitöntä meininkiä, sellaista täällä on. Hyllystä saa lainaksi lautapelejä ja tiskiltä erinomaista palvelua. Kuvittelin jo itseni Rukalle asumaan ja tänne itseni kuvitteellisen kaveriporukan kanssa juomaan kaljaa ja pelaamaan.

Seipiniemi Wild Eco Camp, Hossanportti ja Tentsile Experience Camp Hossa

Reissun viimeinen etappi, Hossanportti, teki suuren vaikutuksen. Tutustuimme Hossan kansallispuistoon paikallisen yrityksen avustuksella. Yrittäjäpariskunta teki rohkean muuvin alkuvuonna ja osti Hossanportin mökit ja caravanalueen aivan kansallispuiston kupeesta ja vuokrasivat kansallispuiston alueelta Seipiniemen leirialueen, joka kulkee nykyisin nimellä Hossa Wild Eco Camp Seipiniemi. Kesäisin Seipieniemessä on melkoinen yöpymiselämys, Tentsile Experience Camp Hossa, kun alueella on sata Tentsile-puumajoitetta puihin kiinnitettyinä. Myös Hossanportilla voi tahtoessaan majoittua Tentsilessä, mutta meillä oli tällä kertaa suloinen, hirsinen pikkumökki.

Illan vietimme Seipiniemessä. Savusauna oli valmiina, kun saavuimme paikalle, ja löylyt olivat täydellisen pehmeät, varsinkin hyytävän järvidippauksen jälkeen. Saunan jälkeen meille oli katettu viereiseen pyöröhirsisaliin illallinen: kanttarellikeittoa, poronkäristystä, savujuustosalaattia, leipäjuustoa ja mustikkakukkoa kahvin kera. Ihan mieletön kokemus kaikkinensa. Onneksi saimme seuraavana aamuna vielä aamiaisenkin katettuna.

Seuraavana päivänä ennen lähtöämme kävimme vielä kokeilemassa Hossanportilla vuokrausvälineistöä, e-fatbikeja ja kajakkia. Ei olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan, kun aurinko paistoi ja oli kivankirpeä loppusyksyn päivä.

Siinä oli meidän kolmen kansallispuiston kiekkamme.

Miltä vaikutti? Tekisikö mieli lähteä samoille seuduille samoilemaan? 

Itä-Suomessa on kyllä aina ollut vetovoimaa minuun, sillä molemmat sukuhaarani ovat sinne kallellaan. Nuo seudut tuntuvat omituisella tapaa tutuilta ja luontevilta, kuin myös ihmiskohtaamiset paikan päällä. Taas kerran totesin, että parhaat matkailuelämykset tulevat kyllä joko luonnosta tai ihmiskohtaamisista. Parasta on, jos voi yhdistää nämä molemmat luontevasti.

Odotan jo innolla, että pääsen idän vieraaksi seuraavan kerran.

-Henriikka

Rannikolta tuntureille -hankkeella on myös kuratoituja valmiskierroksia:

Satu tutustui kulttuurimatkailuun Kuusamosta Raaheen
Carita tutustui hyvinvointimatkailuun Kalajoelta Kuusamoon

Kaukomaiden vieraat avannossa

Rakkaan äidin ohje kuului: ”Sinä et sitten ala mitään nössöilemään. Näytät niille ulkomaalaisille ja olet ihan coolina kuin aloittaisit jokaisen päivän avannossa.”

Jäätävät terveiset Suomussalmelta, Hossan retkeilyalueelta, josta kruunataan ensi kesänä isoin karkeloin kansallispuisto.

Meillä oli eilen uskomaton outdoor-päivä: retkeilyä fatbike-pyörillä, lumikenkäilyä, nuotiolounasta ja kirsikkana kaiken jälkeen kunnon löylyt ja avantouintia.

Hossa on upea paikka. Ehkä muistattekin, kun olimme täällä sisarusten kanssa vaeltamassa viime kesänä? Nyt talvella kaikki näyttää  vähän  paljon erilaiselta, mutta rauha ei ole kadonnut minnekään.

Tosin avantouintimme aikaansaanut kiljuminen tappoi hetkeksi tulevan kansallispuiston hiljaisuutta. Olin viimeksi, ja elämäni ainoan kerran, uinut avannossa ollessani 12-vuotiaana lastenleirillä. Olen yrittänyt vältellä sitä pitkään siitäkin huolimatta, että luultavasti jäisin koukkuun koko hulluun jäätouhuun. Tai ehkä juuri siksi.

Osa kokeili avantoa menestyksekkäästi ensimmäisen kerran. Yritin pitää huolta, ettei kukaan sukella jään alle tai hyppää pää edellä avantoon. Kaikki ovat edelleen tallella. Hienoa työtä!

Onneksi koko reissun järjestäminen ei ole ollut minun vastuullani. Kainuu-kierroksen on järjestänyt Wild Taiga, koko alueen yhteenliittymä.

Kuhmossa tutustuimme muun muassa Juminkekoon, Kuhmo-taloon ja Kuhmon Kamarimusiikki -festivaaleihin. Yövyimme ihanassa Hotelli Kalevalassa ja saimme opastusta murtomaahiihdosta.

Täällä Suomussalmella oppaanamme on ollut Janne Autere, yhden miehen ja koiran Hikes’n Trails -yrityksestä. Ei ole tarvinnut paljon huolehtia, kun saunat ja kahvit on lämmitetty ja tiskitkin tiskattu. Teitä saattaisi kiinnostaa, että Jannella on aktiviteettilistallaan esimerkiksi kajakkiretkiä ja mikä parasta: wilderness skills for women.

Tuntuu aidosti siltä, että täällä alueella pienet ja suuret yritykset puhaltavat yhteen hiileen. Luontokuvistaan tunnettu Lassi Rautiainen kulki eilen mukanamme kuvaten ilonpitoamme ja hän on myös näiden kuvien takana. Pyöräilystä vastasi Upitrek.

Tuntuu kuin olisin itsekin osa kokonaisuutta. Hurrasin kovasti, kun sain eilen kuulla, että Wild Taiga on kutsuttu mukaan komission yleisökilpailuun vuoden 2017 eurooppalaiseksi matkakohteeksi. Kelatkaa, että rinnalla 20 finalistin joukossa on niin Brysseliä kuin Lontootakin, ja sitten sisukas Wild Taiga.

Tänään saavumme poropuiston kautta Kuusamon lentokentälle ja kotiin. Bloggaajavieraat tuntuvat odottavan poroja enemmän kuin mitään muuta, joten suotakoon heille suuri ilo sarvipäistä. Toistaiseksi poroa on löytynyt vain lautasilta.

On mukava palata kotiin levänneenä muutaman päivän mökkeilyn jälkeen. Matkamessut, täältä tullaan.

-Henriikka

Kuvat: Lassi Rautiainen / Wildife Safaris Finland

Sisarusporukalla Hossan Kansallispuistossa

_mg_1295

Mitä jos rehellisestä sisarusreissusta on ehtinyt kulua jo useampi vuosi? Silloin kannattaa tarttua toimeen ja suunnitella sellainen. Meidän nelihenkinen sisarusporukka oli kahden siipan kera heinäkuun lopussa Hossan Kansallispuistossa, Suomussalmella.

Olimme varanneet retkellemme tällä kertaa vain yhden yön. Olimme viettämässä viikkoa Kuhmon kesämökillä, ja koska Hossasta on ollut lähiaikoina niin paljon myönteistä hälinää, päätimme mennä kokemaan maisemat ja metsäpolut itse.

Hauska sattuma oli, että pari viikkoa retkemme jälkeen Retkipaikka nosti yöpaikkamme blogiinsa otsikolla: Onko tässä laavu Suomen kauneimmalla paikalla?

_mg_1100 _mg_1208 _mg_1250_mg_1087

Halusimme mennä metsään viettämään laatuaikaa, emme tekemään ennätyksiä vauhdissa tai kilometreissä. Ylläolevassa kuvasta löytyy vinkki, miksi matkantekomme oli todella etanavauhtista. Heinäkuun lopun mustikka-aika oli käynnissä ja mustikanvarret taipuivat pääni kokoisia, sinisiä marjoja. Itsehillintämme oli huonoa ja kyykistelimme syömään vähän väliä. Kameramieheltä meinasi pettää hermo, kun hän joutui kuvaamaan pyllistelyämme.

Lisäksi toisella veljelläni oli mukana kalastusvehkeet, ja olimme luvanneet pysähdellä ja joustaa myös hänen onnenongintansa mukaan. Eikä tarvinnut onneksi hävetä kalastustaitoja, sillä yhdeltä sillalta nousi parikiloinen hauki. Mieletontä, kun vesi oli niin kirkasta, että hauen liikkeet ja uistimeen tarttumisen pystyi nähdä omin silmin.

_mg_1110_mg_1213_mg_1235

Miten paljon olenkaan nauranut ylläolevalle kuvalle. Elämäni miehet, kaikki keskittymässä olennaiseen. Oikeanpuolisen kaverin ihonväristä ja karvattomista sääristä huomaa, ettei hän ole samasta puusta tippunut omena. Lempiomenani silti!

Harkitsimme Hossassa valitsemamme reitin lisäksi myös Ölökyn ähkäsyä, sen rumasta nimestä huolimatta. Reitin lyhyyden vuoksi jätimme sen kuitenkin ensi kertaan, sillä se sopii päiväretkeksikin oikein hyvin.

Aloitimme Huosivirran parkkipaikalta ja jatkoimme siitä Lipposen salmelle. Reittimme oli oikaistu versio Järvien polusta, ja kilometrejä kertyi yhteensä noin 17 (+laskemattomat mustikkaharhailut).

Reitti ei ollut sellainen jylhä, korkea ja kallioinen, vaan pikemminkin supisuomalaisen sympaattinen kaikkine metsine ja järvineen. Kangasta pitkin kävellessä oli upeaa nähdä vesi molemmin puolin polkua.

_mg_1188_mg_1313_mg_1303_mg_1321

Vaikka patikkamme ei ollut kovin pitkä, tuntui perille pääsy yhtä ihanalta kuin aina. Mikä keidas Muikkupuron laavu onkaan!

Laavu on molemmin puolin ympäröity vedellä, ja järviä yhdistää laavun ohi virtaava kirkas, matala, hiekkapohjainen puro. Heitimme heti rinkat ja vaatteet oitis päältämme ja kahlasimme uimaan.

_mg_1367 _mg_1336_mg_1348 _mg_1390_mg_1484 _mg_1470 _mg_1482_mg_1456

Iltalaavulla oli aikaa syödä ja juoda hyvin, nauraa lapsuuden parhaille mokille ja muistoille ja hieroa kävelystä puutuneita jalkoja. Porot kuljeskelivat laavun ympärillä ja puron lintuperhe pelkäsi meitä kuollakseen.

Teltassa nukutti hyvin, niin kuin aina nukuttaa. Herätessämme kalaveli-Oskari oli jo ehtinyt karata pari tuntia aiemmin kauemmas kalaan. Laavussa nukkuneet kertoivat porojen juosseen aivan telttojen vierestä aamuyöllä, ja sain selityksen oudolle kopinalle kesken unien.

_mg_1488 _mg_1511 _mg_1516 _mg_1550 _mg_1583 _mg_1589 _mg_1682

Hossan flanellipaitaani mätsäävästä aamiaisesta tuli yksi kaikkien aikojen suosituimmista Instagram-kuvistani. Ei siis millään tavalla turha aamiainen, hah. Ilman kuvaakin hetki olisi ollut muistettava: silmät sirrissä, tuttujen tyyppien ympäröimänä ja valtavan hyvä puuro edessä.

Yhdessä vuorokaudessa voi ehtiä paljon, jos vain suunnittelee vähintään keskinkertaisesti. Ensi kerralla Hossassa on koettava tällä kertaa poisjätetty Ölökky, jotta näemme rotkolaakson.

Eilen tuli ensi kerran alkusyksyn lohdullinen alakulo, kesän kaipuu. Voin kertoa, etteivät nämä kuvat ainakaan vähennä tunnetta. Ihanaa sunnuntai-iltaa. Iloitkaa sisaruksistanne ja pitäkää heistä huolta, jos se vain mitenkään on mahdollista.

-Henriikka