Yksin yhteisessä kodissa

Kaupallinen yhteistyö: Vallila Interior ja Asennemedia

Haluan olla yhteisessä kodissamme välillä myös yksin. Lukea kirjaa täysin siihen maailmaan uppoutuneena, nauttia aamiaiseni hiljaisuudessa tai kaivautua peittomajaan syömään irtokarkkeja. En vaadi itselleni kaikkia 43 neliötä, muutama riittää. Tosin vihaisena vien helposti rappukäytävän hapenkin.

Yhdessä yksin oleminen on joskus haastavaa, mutta tärkeää. Kodin on oltava yhteinen, mutta myös molemmille ihana paikka, vaikka toinen olisikin vielä töissä tai vaikka matkoilla.

Ilon voi löytää muualtakin, itselleni koti on ennen kaikkea esteettinen rauhoittumisen paikka. Suurena linjanamme on, että vaaleita sävyjä rikkoo värikkäät yksityiskohdat ja yllättävät kuosit.

Näissä kuvissa on samaa kuosia Vallilalta useassa kohdassa kotia: sängyssä Alma-pussilakanat, sohvalla Alma-tyynynpäälliset ja pöytäliinaksi sommittelen alimmissa kuvissa Alma– ja Adalmiina-kangasta. Halusin kokeilla miltä näyttää, jos kotiin ottaa samaa kuosielementtiä useaan eri tilaan ja tarkoitukseen.

Pidän siitä, että kotimme ratkaisut herättävät kysymyksiä: “Miksi te noin olette tehneet? Miksi ihmeessä valitsitte noin?”

Olin myönteisesti yllättynyt. Iso kukkakuosi sujahti kotiimme huomaamattomasti ja saumattomasti. Odotin räikeämpää efektiä, vaan sainkin selkeiden kuosien harmonian.

Niin paljon kun keittiön ystävän nikkaroimaa pöytäämme rakastankin, niin olen kaavaillut vaihtopöytäliinoja muuttamaan pienen tilan tunnelmaa. Valitsin Vallilan kankaista Alman ja Adalmiinan pöytäliinakankaiksi.

Edessä on yksinkertainen ompelutyö: reunojen ompelu. Kankaat näyttivät tosin niin hienoilta pöytäliinoina viimeistelemättöminäkin, että saas nähdä kuinka pitkälle työni siirtyy.

Vallilan kankaat on suunniteltu pääasiallisesti sisustuskäyttöön ja soveltuvat oikein hyvin erilaisiin sisustus- ja ompelutöihin. Jos joku on niin onnekas, että osaa ommella vaatteita, niin osaa ehkä myös tsekata kankaiden pesuohjeet erityisen huolellisesti?

Nyt keksin! Äitini on tulossa taas pian Helsinkiin opiskelupäivien ajaksi. Hän saa maksaa sohvavuokran taas ompeluoppeina: viimeksi hän opetti Jannea paikkamaan haaroista ratkenneita farkkuja. Farkkuja korjattiin lopulta yhdeksät.

Vallilan kankaita voi ostaa Vallila-myymälöistä ja Vallila.fi-verkkokaupasta. Mieleisestä kankaasta valitaan väri sekä metri- tai raporttimäärä.

Kankaat myydään kuosin kuvioaiheen koosta, eli raporttikoosta, riippuen joko tasametreittäin tai raporteittain. Yleensä suurikuvioiset kankaat myydään raporteittain ja pienikuvioiset kankaat tasametreittäin. Mutta ei tarvitse panikoida, jos ei osaa arvioida kuvion suuruutta, sillä verkkokaupan tuotesivulta näkee kaikki tällaiset yksityiskohtatiedot. Vallilan kankaiden raporttikoko on 22 cm, 34 cm, 64 cm tai 91 cm.

Vallilan kankaat ovat 145–150 cm leveitä, ja niissä esiintyvät samat kuosit kuin muissakin Vallilan valmistuotteissa. Kankaita on saatavilla useissa eri materiaaleissa, kuvioissa ja väreissä. Kannattaa myös huomata, että kankaat ovat mittaan leikattuja mittatilaustuotteita eikä niillä ole vaihto- tai palautusoikeutta.

Itse asiassa tällä hetkellä on juuri käynnissä kangaskampanja. Tämän viikon ajan Vallilan normaalihintaiset metrikankaat ovat –25 % alennuksessa Vallilan verkkokaupassa ja myymälöissä 26.2 asti (Tampereella ei metrikankaita). Myymälöissä on myös verho-ompelua, jos oma ompelumentori on ulottumattomissa.

Verhoja meillä ei ole, eikä verhotankojakaan, mutta muuten tekstiilit ovat vahvasti käytössä. Eivätkä verhotkaan ole ikuisesti arestissa oleva mahdollisuus. Välillä menee paikkaan, joiden hyvästä tunnelmasta verhot ovat niin selkeästi vastuussa, että tekee mieli itsekin hankkia sellaiset.

Kevään ja valon lisääntymisen myötä kasvaa tarve uudistaa kotia: pestä ikkunat, ostaa uudet lakanat ja hankkia vihdoin se sohvapöytä. Luulen, että tarvitsen tulevan puolenvuoden aikana myös puolta vähemmän omaa tilaa kuin männä pimeänä kautena.

Valoa päivään!

-Henriikka

Kauniiden unien makuuhuone

Yhteistyössä Asennemedia ja Vallila Interior_MG_0043 kopio

Olen nukkunut kesällä niin autuaan hyvin. Välillä kaverin luona yökylässä, välillä teltassa, välillä hotellissa ja välillä motellissa. Lähes koko ajan Suomessa, välillä Norjassa, Ruotsissa ja Saksassakin. Kaikista rakkain nukkumapaikka on kuitenkin oman kodin pieni, valkoinen makuuhuone.

Kerroin ennen lomaani kollegalleni, etten koskaan näe unia. En vain näe, vaan nukun täysin pimennossa nukahtamisesta aamuun saakka. Hän kertoi, ettei liian vähän nukkuvat ihmiset näe unia.

Ja arvatkaa! Nyt olen nähnyt unia koko elokuun. Välillä potkulautailen metsässä ystävieni kanssa, välillä opettelen ajamaan automaattivaihteista autoa, välillä kietoudun suureen kaulaliinaan ja lähden kaupungille pelkästään se ylläni.

_MG_0128 kopio_MG_0110 kopio

Puhumme edelleen nykyisestä kodistamme “uutena kotina“. Järkytyimme tajutessamme viime viikolla, että olemme asuneet täällä jo kahdeksan kuukautta. Tämä pieni asuntomme on onnenkehto. Olen onnellinen täällä.

Toki oloon vaikuttaa moni muukin asia kuin koti, mutta tuntuu niin hyvältä, että koti on itselle mieluisa paikka palata. Arabianrannan asunto (tai sitä edellinen Haagan koti) oli minulle neutraali paikka, johon oli hyvä palata ja josta kertyi ihania, ihania muistoja. En kuitenkaan koskaan jäänyt oleskelemaan kotiimme, jos halusin viihtyä erityisesti. Nyt saatan maata pötköttää sohvalla tai sängyllä tuijottaen kaunista kattoa nauttien rauhasta ympärillä hälisevän Helsingin unohtuessa tyystin.

_MG_0020 kopio_MG_0105 kopio

Olisikohan tämä ensimmäinen kerta, kun jaan kuvia “uudesta” makuuhuoneestamme? Noin kymmenen neliön makuuhuone on pyhitetty hyville unille, iltaisille keskusteluille ja pussailulle.

Kuvissa näkyvät lakanat ovat Vallilan uutta Vaistot-mallistoa. Lumi-ilves-nimeä kantavat pussilakanat ovat samanaikaisesti uniset mutta iloiset. Lapsuuden lempielokuva “Poika ja Ilves” näyttäytyy lakanoissa ihan uudella tavalla. Jos pitäisimme verhoja, voisin hyvin harkita kuosia siihenkin.

Makuuhuoneeseen ei paljon mahdu: sängyn lisäksi vaatekaapit, kirjahylly ja yksinäinen tuoli. Oikeanlainen työpöytä pitäisi vielä löytää ja kiikuttaa kirjahyllyn viereen. Tärkein on kuitenkin valkoinen sänkymme, jota kutsumme laivaksi. Miten kutsuva se onkaan!

Ainiin! Sängyn päälle heitetyt koristetyynyt ovat Luontopolku-kuosiset. Sulautuvat lakanoihin lähes yhtä hyvin kuin ilves.

_MG_0090 kopio _MG_0150 kopio_MG_0118 kopio

Palasin viime yönä työmatkalta Saksasta. Olimme työporukan kanssa virkistäytymässä syksyn alun kunniaksi Traben-Trarbachissa, jokilaakson kauniissa maisemissa. Olin kotona yhden aikaan yöllä, eikä mikään ole tuntunut pitkään aikaan yhtä ihanalta kuin kaivautua suihkun jälkeen lakanoihin ja nukkua tutussa kainalossa pitkälle sunnuntaihin.

Aurinkoista sunnuntaita!

-Henriikka