Yhteistyössä Asennemedia ja Vallila Interior

Olen nukkunut kesällä niin autuaan hyvin. Välillä kaverin luona yökylässä, välillä teltassa, välillä hotellissa ja välillä motellissa. Lähes koko ajan Suomessa, välillä Norjassa, Ruotsissa ja Saksassakin. Kaikista rakkain nukkumapaikka on kuitenkin oman kodin pieni, valkoinen makuuhuone.

Kerroin ennen lomaani kollegalleni, etten koskaan näe unia. En vain näe, vaan nukun täysin pimennossa nukahtamisesta aamuun saakka. Hän kertoi, ettei liian vähän nukkuvat ihmiset näe unia.

Ja arvatkaa! Nyt olen nähnyt unia koko elokuun. Välillä potkulautailen metsässä ystävieni kanssa, välillä opettelen ajamaan automaattivaihteista autoa, välillä kietoudun suureen kaulaliinaan ja lähden kaupungille pelkästään se ylläni.

Puhumme edelleen nykyisestä kodistamme ”uutena kotina”. Järkytyimme tajutessamme viime viikolla, että olemme asuneet täällä jo kahdeksan kuukautta. Tämä pieni asuntomme on onnenkehto. Olen onnellinen täällä.

Toki oloon vaikuttaa moni muukin asia kuin koti, mutta tuntuu niin hyvältä, että koti on itselle mieluisa paikka palata. Arabianrannan asunto (tai sitä edellinen Haagan koti) oli minulle neutraali paikka, johon oli hyvä palata ja josta kertyi ihania, ihania muistoja. En kuitenkaan koskaan jäänyt oleskelemaan kotiimme, jos halusin viihtyä erityisesti. Nyt saatan maata pötköttää sohvalla tai sängyllä tuijottaen kaunista kattoa nauttien rauhasta ympärillä hälisevän Helsingin unohtuessa tyystin.

Olisikohan tämä ensimmäinen kerta, kun jaan kuvia ”uudesta” makuuhuoneestamme? Noin kymmenen neliön makuuhuone on pyhitetty hyville unille, iltaisille keskusteluille ja pussailulle.

Kuvissa näkyvät lakanat ovat Vallilan uutta Vaistot-mallistoa. Lumi-ilves-nimeä kantavat pussilakanat ovat samanaikaisesti uniset mutta iloiset. Lapsuuden lempielokuva ”Poika ja Ilves” näyttäytyy lakanoissa ihan uudella tavalla. Jos pitäisimme verhoja, voisin hyvin harkita kuosia siihenkin.

Makuuhuoneeseen ei paljon mahdu: sängyn lisäksi vaatekaapit, kirjahylly ja yksinäinen tuoli. Oikeanlainen työpöytä pitäisi vielä löytää ja kiikuttaa kirjahyllyn viereen. Tärkein on kuitenkin valkoinen sänkymme, jota kutsumme laivaksi. Miten kutsuva se onkaan!

Ainiin! Sängyn päälle heitetyt koristetyynyt ovat Luontopolku-kuosiset. Sulautuvat lakanoihin lähes yhtä hyvin kuin ilves.

Palasin viime yönä työmatkalta Saksasta. Olimme työporukan kanssa virkistäytymässä syksyn alun kunniaksi Traben-Trarbachissa, jokilaakson kauniissa maisemissa. Olin kotona yhden aikaan yöllä, eikä mikään ole tuntunut pitkään aikaan yhtä ihanalta kuin kaivautua suihkun jälkeen lakanoihin ja nukkua tutussa kainalossa pitkälle sunnuntaihin.

Aurinkoista sunnuntaita!

-Henriikka