Rakas laivamme: sänky säilytystilalla

_MG_2656 kopio

Vihdoin kunnon selostusta meidän valkoisesta, uljaasta laivasta! Siinä se rakas sänkymme nyt seisoo, valkoisena ja korkeana. Petasin sen kuvia varten normaalityyliini verraten kovin siististi ja hippasen juntisti, jotta näette kunnolla koko komeuden.

Kun muutimme uuteen kotiimme uudenvuoden aatonaattona, olimme antaneet vanhan sänkymme pois. Hyvä niin, sillä se oli aivan järkyttävä. Janne oli ostanut 120-senttisen jenkkisängyn joskus käytettynä 50 eurolla, ja se oli aivan kulunut ja kuopalla. Valuimme kuoppaan vieretysten kuin sardiinit. Parin vuoden pakkolusikka on luultavasti syy sille, miksi olemme edelleen yhdessä.

Lattialla nukkuminen päättyi toukokuussa, kun saimme upouuden sängyn.

_MG_1423 kopio

Jotta pienen makuuhuoneen nurkka saataisiin täysin hyötykäyttöön, halusimme säilytystilallisen sängyn. Kyseiseen nurkkaan mahtuu maksimissaan 140-senttinen sänky ja parvisänkyvaihtoehdon hylkäsimme: haluan kellahtaa (tai nykyisessä tapauksessa hypätä) sänkyyn lattiatasolta.

Googlailimme ja kiertelimme kauppoja. Vaihtoehtoja oli surkeasti. Säilytystilalliset sängyt ovat usein 120-senttisiä, ja säilytystila on melko vähäistä. Monessa sängyssä säilytystilat avautuvat molemmille sivuille, mikä ei tietenkään ole omassa tapauksessamme mahdollista, kun tilaa ei ole molemmilla puolin. Kaiken lisäksi harva sänky miellytti omaa silmää.

Kaiken tämän mutinan ja mietinnän seurauksena päätimme panostaa kunnolla: Neljän ja puolen vuoden kauhusängyn käytön jälkeen tilasimme mittatilauksella itsellemme Nukkuville:n valkoisen kapteeninsängyn.

_MG_1439 kopio_MG_2652 kopio

Otimme nurkasta kuvat ja mitat, jonka jälkeen laitoimme tarjouspyyntöä toiveittemme kera Nukkuvillen Tuukalle. Olin kuullut, että mittatilaussängyistä kauneimmat ja edullisimmat tulisivat juuri Tuukan työhuoneelta.

Sain Tuukalta tarjouksen. Huomasi, että hän oli tehnyt hommaa aiemminkin. Hän hahmotti heti sähköpostiselityksistäni sähköpistokkeiden, listojen ja käyrien seinien vaikutuksen ja ehdotti kohtaan valkoista klassikkomallia 140-senttiselle patjalle. Käyttämämme lempinimi sängyllemme on siitäkin osuva, että sänkymallin nimi on “kapteeninsänky“.

Monen pitkän harkintahetken jälkeen lähetimme hyväksyvän vastausviestin paluupostina.

_MG_2647 kopio

Sängyssämme on viisi säilytyslaatikkoa, neljä pienempää ja yksi suurempi, jotka ovat koko sängyn syvyisiä. Sisään mahtuu kaikki lakanamme, pyyhkeemme, reppumme, laukkumme, lautapelimme ja villapaitamme. Lisäksi sänky kätkee sinäänsä kaksi varatyynyä ja -peitettä.

Ja entä hinta sitten? Kyllähän sitä sai tosissaan harkita. Pomppukiskoin, säilytyslaatikoin, rappusin ja kuljetuksin kanssa sängylle tuli hinnaksi 3350 euroa. Se on kai enemmän kuin olemme koskaan mistään maksaneet, jos ei kotiamme lasketa.

Maksoin kuitenkin hyvillä mielin. Suomessa käsityönä tehty, mittatilauksena teetetty sänky kestää aikaa ja on prikulleen sitä mitä halusimme. Ei ole harmittanut hetkeäkään. Ja olisin olettanut hintalapun olevan vieläkin painavampi.

_MG_2648 kopio

Riittävän kova patja päälle ja unten maille. Laivastamme on tullut tärkeä rauhoittumisen paikka, ja niin kuin aiemmin kirjoitin, makuuhuoneestamme kauniiden unien makuuhuone.

Nyt palan halusta kuulla, miltä teidän mielestänne näyttää?

-Henriikka

Kauniiden unien makuuhuone

Yhteistyössä Asennemedia ja Vallila Interior_MG_0043 kopio

Olen nukkunut kesällä niin autuaan hyvin. Välillä kaverin luona yökylässä, välillä teltassa, välillä hotellissa ja välillä motellissa. Lähes koko ajan Suomessa, välillä Norjassa, Ruotsissa ja Saksassakin. Kaikista rakkain nukkumapaikka on kuitenkin oman kodin pieni, valkoinen makuuhuone.

Kerroin ennen lomaani kollegalleni, etten koskaan näe unia. En vain näe, vaan nukun täysin pimennossa nukahtamisesta aamuun saakka. Hän kertoi, ettei liian vähän nukkuvat ihmiset näe unia.

Ja arvatkaa! Nyt olen nähnyt unia koko elokuun. Välillä potkulautailen metsässä ystävieni kanssa, välillä opettelen ajamaan automaattivaihteista autoa, välillä kietoudun suureen kaulaliinaan ja lähden kaupungille pelkästään se ylläni.

_MG_0128 kopio_MG_0110 kopio

Puhumme edelleen nykyisestä kodistamme “uutena kotina“. Järkytyimme tajutessamme viime viikolla, että olemme asuneet täällä jo kahdeksan kuukautta. Tämä pieni asuntomme on onnenkehto. Olen onnellinen täällä.

Toki oloon vaikuttaa moni muukin asia kuin koti, mutta tuntuu niin hyvältä, että koti on itselle mieluisa paikka palata. Arabianrannan asunto (tai sitä edellinen Haagan koti) oli minulle neutraali paikka, johon oli hyvä palata ja josta kertyi ihania, ihania muistoja. En kuitenkaan koskaan jäänyt oleskelemaan kotiimme, jos halusin viihtyä erityisesti. Nyt saatan maata pötköttää sohvalla tai sängyllä tuijottaen kaunista kattoa nauttien rauhasta ympärillä hälisevän Helsingin unohtuessa tyystin.

_MG_0020 kopio_MG_0105 kopio

Olisikohan tämä ensimmäinen kerta, kun jaan kuvia “uudesta” makuuhuoneestamme? Noin kymmenen neliön makuuhuone on pyhitetty hyville unille, iltaisille keskusteluille ja pussailulle.

Kuvissa näkyvät lakanat ovat Vallilan uutta Vaistot-mallistoa. Lumi-ilves-nimeä kantavat pussilakanat ovat samanaikaisesti uniset mutta iloiset. Lapsuuden lempielokuva “Poika ja Ilves” näyttäytyy lakanoissa ihan uudella tavalla. Jos pitäisimme verhoja, voisin hyvin harkita kuosia siihenkin.

Makuuhuoneeseen ei paljon mahdu: sängyn lisäksi vaatekaapit, kirjahylly ja yksinäinen tuoli. Oikeanlainen työpöytä pitäisi vielä löytää ja kiikuttaa kirjahyllyn viereen. Tärkein on kuitenkin valkoinen sänkymme, jota kutsumme laivaksi. Miten kutsuva se onkaan!

Ainiin! Sängyn päälle heitetyt koristetyynyt ovat Luontopolku-kuosiset. Sulautuvat lakanoihin lähes yhtä hyvin kuin ilves.

_MG_0090 kopio _MG_0150 kopio_MG_0118 kopio

Palasin viime yönä työmatkalta Saksasta. Olimme työporukan kanssa virkistäytymässä syksyn alun kunniaksi Traben-Trarbachissa, jokilaakson kauniissa maisemissa. Olin kotona yhden aikaan yöllä, eikä mikään ole tuntunut pitkään aikaan yhtä ihanalta kuin kaivautua suihkun jälkeen lakanoihin ja nukkua tutussa kainalossa pitkälle sunnuntaihin.

Aurinkoista sunnuntaita!

-Henriikka