Vuoden kuumin päivä

Kaupallinen yhteistyö: Suomen World Vision

Moni valittaa marraskuun harmaudesta, ankeudesta ja kylmyydestä, mutta oikeastihan tämä on keidas. Kylmyyttä ja vesisadetta pitäisi vaalia ja arvostaa, nähdä se suurena aarteena, harvinaisuutena suorastaan.

Täällä Suomessa pääsee aina hetkittäin pakoon tosiasioita. Juuri nyt on vuoden kuumin aika monissa kehittyvissä maissa. Ilmastonmuutos pahentaa ihmisten ruoka- ja vesipulaa ja voi pakottaa tulevaisuudessa miljoonat jättämään kotiseutunsa.

Olisi aika alkaa käyttää todellisempia termejä. Ilmaston lämpenemisen sijaan pitäisi puhua ilmaston kuumenemisesta. Ja ilmaston kuumenemista vastaan ei riitä toimiminen, vaan pitää taistella – taistella todella.

Ilmastoahdistuksesta kohti ratkaisukeskeisyyttä

Minua pidempään somessa seuranneet tietävätkin, että en ole enää lähiaikoina puhunut ilmastoasioista niin paljon kuin vaikka pari vuotta sitten. Se ei johdu siitä, ettenkö olisi ajatellut asiaa yhtä paljon tai ettenkö olisi toiminut vielä enemmän kuin silloin. Ilmastopuhe ja siitä kirjoittaminen veti vain mielenterveyteni ratkaisevasti huonommalle tolalle, minkä vuoksi olen pyrkinyt löytämään uusia tapoja käsitellä asiaa.

Totesin, että menetän ratkaisukykyäni, jos veivaan faktoja ahdistukseen saakka, itselleni sopivampaa on pyrkiä löytämään toivonrippeitä kaiken keskeltä ja roikkua niissä. Ilman toivoa, ei ole toimintaa – tarkoitan, taistelua.

Siksi pyrin pikemminkin keskittymään toimintaan kuin puheeseen, ja nimenomaan isoihin linjoihin enkä pieniin yksityiskohtiin. Tällä tarkoitan, että vaikka ajan nykyisin ajan autoa jonkun verran, en ole lentänyt ollenkaan 3 ja puoleen vuoteen. Tai vaihtoehtoisesti sitä, että vaikka välillä ostan take away -kahvin muovikannella, pyrin keräämään lähimetsästä sienet syötäväksi ja marjat puuron päälle, ja ruokahävikin ihan minimissä. Tai sitä, että pyrin sysäämään painetta muutoksesta nimenomaan yrityksille, päättäjille ja olennaisimmin asiaan vaikuttaville tahoille yksityisihmisten sijaan ja lahjoitan systemaattisesti rahaa ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön.

Viilennystä vuoden kuumimpiin päiviin

Nämä kuvat saattavat vähän ihmetyttää – jäätelöä keskellä marraskuuta. Miten ihmeessä tämä liittyy mihinkään?

World Vision jalkautui tänään Helsinkiin jakamaan ilmaiseksi jäätelöä. Ilmastojäätelö on kotimaisen Jymyn hiilinegatiivista Taivas-jäätelöä, jotka kulkevat nimillä Nestehukka, Ruokapula ja Pakomatka. Jätskiä jaettiin Kampin Narinkkatorilla olevalla jäätelökioskilla sekä K-Market Kampissa ja Hertassa.

Kampanjan tarkoituksena on herätellä ihmisiä ajattelemaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia maailman heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Vaikka meillä on vuoden pimeimmät ja ankeimmat päivät käsillä, on jossain päin maailmaa nytkin vuoden kuumimmat päivät, ja ilmastonmuutoksen seurauksena ne ovat nyt aiempaa kuumempia ja niitä on entistä enemmän.

Jäätelöiden kääreissä on tarkempaa tietoa kampanjasta ja World Visionin ilmastotyöstä.

En tiedä, löytyykö sieltä kaltaisiani helteen inhoajia, mutta itselleni viime kesä oli aivan hirveä sään puolesta. Iltapäivälehdet kirjoittivat seksihelteestä ja ihanista kuumista aalloista, ja minun teki vain mieli huutaa, että tajuatteko, että maailma tuhoutuu?! Sitten jälleen kerran totesin, että parempi toimia, siis taistella, eikä vaipua ahdistuksen alle. Se ei tietysti tarkoita sitä, etteikö tosiasioista pitäisi puhua rehellisesti, mutta ehkä välillä uusi tulokulma auttaa.

Esimerkiksi tämä jäätelökampanja on minusta oiva esimerkki siitä, ettei kaikkea tarvitse käsitellä pelottelun ja ahdistuksen kautta. Kysyin kampanjan järjestäjiltä, onko tarkoitus, että jäätelönhakija syyllistyy sitten saadessaan jäätelön kääreineen lopulta käteensä. He vastasivat, että ei ole, vaan että tosiasioita voidaan yhtä lailla käsitellä ilahduttavan asian kautta, kunhan viesti menee perille ja se saa ihmiset toimimaan.

Miksi World Vision kampanjoi ilmastonmuutoksen liittyen?

Olen kertonut jo useaan otteeseen olevani World Visionin kuukausilahjoittaja. Kansainvälisen World Visionin tehtävänä on ollut 70 vuoden ajan suojella maailman heikommassa asemassa olevia lapsia, heidän perheitään ja yhteisöjään.

Tänä päivänä ilmastonmuutoksen vastainen sekä muutokseen sopeutumiseen tehtävä työ on missä suurimmissa määrin nykyisten ja tulevien polvien lasten suojelua.

Ilmastonmuutos ei tarkoita vain ympäristömme tuhoa ja monimuotoisuuden köyhtymistä, vaan pahentaa myös köyhyyttä ja lisää nälkää sekä epätasa-arvoa. Metsät, viljelyala ja karjan laidunmaa heikentyvät, vieden samalla perheiden elintärkeän toimeentulon ja lasten mahdollisuuden monipuoliseen ravintoon ja koulunkäyntiin.

Ilmaston kuumenemisella on lukemattomia sivuvaikutuksia itse ympäristön lisäksi:

– 75 % maailman köyhimmistä ihmisistä asuu maaseudulla ja viljelee maata: heille epäsäännölliset tai puuttuvat sateet merkitsevät nälkää.
– Vuosittain maapallon metsät vähenevät 4,7 miljoonalla hehtaarilla.
– Sään ääri-ilmiöt aiheuttavat jo yli 50 % maansisäisestä pakolaisuudesta, ja vuonna 2018 yli 16 miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa kuivuuden, hirmumyrskyjen ja muiden muuttuneiden sääolosuhteiden takia.
– Ilmastonmuutos saattaa sysätä jopa 100 miljoonaa ihmistä takaisin köyhyyteen vuoteen 2030 mennessä. Jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, vuoteen 2050 mennessä maailmassa voi olla jopa 200 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa ilmastonmuutoksesta johtuvien syiden takia.

Todella hurjia faktoja, tulevaisuudennäkymiä ja lukuja, joita ei tekisi mieli ajatella, mutta joka on kuitenkin välttämätöntä ja jonka puolesta toimiminen on yksinkertaisesti empatiakykyä muita ihmisiä kohtaa.

Millaista työtä World Vision tekee ilmastonmuutokseen liittyen?

World Vision tekee ilmastotyötä esimerkiksi näin:

– Tekemällä uudelleenmetsitystyötä Afrikassa ja Aasiassa

– Kehittämällä maanviljelyä muun muassa tehokkaampia sadevettä hyödyntäviä kastelujärjestelmiä rakentamalla sekä kouluttamalla viljelijöitä hyödyntämään paremmin kuivuutta kestäviä lajikkeita, jotta ihmisillä olisi riittävästi syötävää

– Kouluttamalla ja tarjoamalla pienlainoja pienyrittäjille, jotta he voivat monipuolistaa toimeentuloaan, ja siten paremmin sopeutua ilmastonmuutokseen

– Auttamalla yhteisöjä valmistautumaan paremmin sään ääri-ilmiöihin, esimerkiksi koulutusten, harjoitusten ja yhteisten hätäsuunnitelmien avulla

– Olemalla paikalla: World Vision antaa humanitaarista apua esimerkiksi myrskyjen uhreille, ja tarjoaa käteisavustuksia kuivuuden riivaamilla alueilla, jotta perheet selviävät pahimman yli myymättä kaikkea omaisuuttaan

Miten sinä voit olla mukana tekemässä hyvää ilmastotaistelussa?

World Visionin säännölliset kuukausilahjoittajat pääsevat mukaan tukemaan ilmastotyötä. Itse olen ollut World Visionin lahjoittaja nyt puolitoista vuotta enkä aio lopettaa.

On mukava, että yhdellä lahjoitussummalla pääsen vaikuttamaan moneen asiaan, sillä kuukausilahjoittajien varoilla tuetaan ilmastontyön lisäksi myös erityisesti silpomisen vastaista työtä sekä katastrofityötä, kuten esimerkiksi tänä syksynä hätäapua Afganistaniin.

Lahjoitussysteemi toimii niin, että varat kerätään yhteen ja käytetään aina siellä missä apua eniten tarvitaan. Lahjoituksilla autetaan vaarallisilla ja epävakailla alueilla projektiluontoisesti.

Kuukausilahjoittajaksi voi osallistua vaikka vain 10 eurolla kuukaudessa. Täällä pääset liittymään kuukausilahjoittajaksi.

Kohti kirkkaampaa tulevaisuutta, kohti kylmempiä päiviä!

-Henriikka

Tytöt ovat ihania ja tärkeitä

Kaupallinen yhteistyö: World Vision

Tytöt ovat ihania. Tytöt ovat tärkeitä. Minulla on sellainen harras haave, että joskus kaikki tytöt saavat olla juuri sellaisia kuin haluavat ja tehdä juuri niitä asioita, kuin itse lystäävät: opiskella, rakastaa, vihata, huutaa, tanssia ja harrastaa. Nauttia elämästä ja oppia uutta. Ryhtyä kampaajaksi, poliisiksi tai taiteilijaksi, syödä sunnuntaisin lempiruokaansa ja saada syntymäpäivänään kauniin paketin.

Aina välillä jossain kaupungilla tapaa jonkun tuntemattoman muksun, joka on selvästi elementissään: laulaa ravintolan tuolilla seisten tai leikkii syksyn lehdillä keskittyneesti. Enhän minä tietenkään totuutta näiden elämästä tiedä, mutta noista hetkistä tulee aina sellainen olo, että kunpa kaikki lapset saisivat elää yhtä vapaasti ja onnellisesti, yhtä lapsina.

On sanomattakin selvää, ettei näin vielä ole. Tuntuu aivan hurjalta ajatella, miten vaihtelevissa oloissa maailman tytöt joutuvat elämään. En tiedä, oletteko seuranneet lähiaikojen uutisia muun muassa Afganistanista tai lähivuosien korona-uutisointia tyttöjen näkökulmasta? Ei valitettavasti hyvältä näytä.

Näissä kuvissa on kolmen sukupolven tytöt. Minä, äitini ja tyttäreni. Kuulostaapa jännittävältä ja jopa absurdilta kirjoittaa se auki. Viimeksi kun kirjoitin tyttöjenoikeuksista blogiin, Tikku asui vielä vatsassani lumikinosten noustessa Porvoon saaristossa.

Meidän mimmikolmikkoon korona on toki vaikuttanut, mutta aivan miniminimaalisesti verrattuna siihen, millaista jälkeä pandemia on tehnyt maailman heikoimmassa asemassa olevien tyttöjen elämiin ja asemaan. Helposti tulee ajateltua vain itse sairautta, mutta kun alkaa purkaa koko koronavyyhtiä, ymmärtää sivuvaikutusten suuruuden.

Tässä pari todella karua faktaa:

– UNESCO:n arvion mukaan 11 miljoonaa tyttöä ei palaa enää kouluun koronapandemian jälkeen.
– Koronapandemian aiheuttama nälkä on lisännyt ennen 18-vuoden ikää naimisiin joutuvien lasten määrää 3,3 miljoonalla.
– Vuonna 2020 lapsiavioliittojen määrä kasvoi eniten 25 vuoteen.

Miten tämä vyyhti sitten rakentuu?

Tässä sellainen yksinkertainen karvalakkimalli selittämään koko tapahtumaketjun rakentumista:

Koronapandemia
> perheiden toimeentulon menetys + suljetut koulut (silpomisia tapahtuu erityisesti kun koulua ei ole)
> nälkä
> tytöt naitetaan, jotta olisi yksi ruokittava vähemmän ja myötäjäiset auttavat muuta perhettä selviytymään
> moni kulttuuri edellyttää tytön silpomista ennen avioliittoa
> lapsiavioliitosta seuraa usein teiniraskaus
> tyttöjen koulutus keskeytyy ja heidän nousemisensa köyhyydestä vaikeutuu

Ongelma on siis monisyinen ja monimutkainen, eikä todellakaan helpolla ratkaistu. Vanhemmat yrittävät suojella lapsiaan ja perheitään nälältä ja turvata paremman tulevaisuuden avioliiton kautta. En siis pidä siitäkään, että syyttävä sormi osoittaa nimenomaan heihin – uskon kaikkien vanhempien toivovan lapselleen vain parasta.

Epäreilu fakta vain on, että tällaiset koronan kaltaiset pandemiat ja muut maailmaa ravisuttavat kriisit iskevät kaikista rajuimmin juuri niihin, joilla on jo valmiiksi vaikeinta.

Onneksi tässäkin tilanteessa voi ojentaa auttavan kätensä. Olen viime syksystä asti ollut World Visionin kuukausilahjoittaja. World Vision auttaa maailman heikoimmassa asemassa olevia lapsia. Kuukausilahjoittaminen toimii niin, että varat ohjataan aina sinne, missä kulloinkin niitä eniten tarvitaan – Tällä hetkellä siis todella paljon koronapandemian tekemien lieveilmiöiden taltuttamiseen, esimerkiksi juuri tyttöjen asemaan.

Kuukausilahjoittajana pääsen:

– Suojelemaan tyttöjä haitalliselta silpomisperinteeltä.
– Puolustamaan heidän oikeuttaan lapsuuteen ja koulutukseen ilman pelkoa avioliitosta ja lapsiäitiydestä.
– Auttamaan lapsia myös muiden kriisien, kuten konfliktien tai luonnonkatastrofien, keskellä

Minulla on ollut koko korona-ajan vahvasti sellainen olo, että koska minulla on asiat hyvin ja resursseja auttaa, minun on se tehtävä. Samaistutteko? Ensin ajatukset olivat nimenomaan Suomessa ja ihmisissä ympärillä, kunnes se siirtyi ymmärtämään, miten heikosti monissa muissa paikoissa menee.

Valitettavasti kärsijöinä ovat usein tytöt. Kaikki nämä tärkeät, pienet, ihanat tytöt.

Millaisia konkreettisia tekoja World Vision tekee?

Ettei World Visionin työ jäisi etäiselle tasolle, tässä konkreettisesti toimia joita se lahjoitetuilla rahoilla tekevät:

• Rakentaa tytöille turvataloja
• Järjestää väkivallattomia aikuistumisriittejä (silpomisen tilalle)
• Kouluttaa silpojia uusiin ammatteihin
• Kouluttaa perheitä ja yhteisöjä silpomisen ja lapsiavioliittojen haitoista
• Jakaa ruoka-apua köyhimmille perheille estääkseen tyttöjen silpomisen ja avioliitot

Silpomisen vastaista työtä tehdään Keniassa ja Somaliassa. Lohduttava, toivoa antava fakta on, että esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana Kenian Sookin alueella silpomisten määrä on vähentynyt 70 %. Se on paljon se.

Välillä hyväntekeväisyys-jutuissa tulee hetkellisesti sellainen olo, että puuuuh auttaakohan tämä mitään. Tuollaiset selkeiksi pureksitut faktat kyllä rauhoittavat sydäntä, vaikka työmaa totta kai jatkuu.

Oman lapsen kautta tulee kyllä katsottua maailmaa vähän (paljon) uusin silmin. Ihan käsittämätön ajatus olisi esimerkiksi se, että jossain toisessa maailmankolkassa olisin mahdollisesti antanut hänet jo silvottavaksi. Tai ehkä hänen avioliitto-kohtalostaan olisi jo päätetty.

• Joka vuosi 3 miljoonaa tyttöä silvotaan
• Joka vuosi 12 miljoonaa tyttöä joutuu naimisiin enenn 18-vuotispäiväänsä, ja maailmanlaajuisesti lapsimorsiamia on tällä hetkellä 650 miljoonaa.
• Tilastollisesti alle 18-vuotiaana naimisiin joutuneet tytöt kohtaavat useammin väkivaltaa, ennenaikaisen synnytyksen, äiti- ja lapsikuolleisuutta, ansaitsevat vähemmän ja heidän lapsensa kärsivät todennäköisemmin puutteellisesta ravinnosta.

Aivan sydäntä puristaa, kun ajattelen kaikkia niitä maailman tyttöjä, joiden kuuluisi saada nousta ravintolan tuolille laulamaan tai leikkiä ruskanlehdillä. Joiden kuuluisi opetella ajamaan polkupyörää tai lukemaan sen sijaan, että opettelisit olemaan vaimoina, tai opettelisivat pissaamaan silvotulla pimpillä. Heillä on varmasti ihan tavallisia haaveita, ihan tavallisen tyttöjen ajatuksia ja unelmia. Jotta haaveista saataisiin suunnitelmia, tarvitaan meidän apuamme, jotka pystymme auttamaan.

Jo 10 eurolla kuussa, olet viemässä eteenpäin muutosta ja auttamassa heikoimmassa asemassa olevia lapsia joka päivä.

Ryhdy kuukausilahjoittaksi tästä.

Kiitos.

– Henriikka

Meille, joilla on resursseja auttaa

Kaupallinen yhteistyö: World Vision & Asennemedia

Olen ollut vähän huolissani siitä, että tämän erikoisen vuoden aikana ihmiset ovat kääntyneet sisäänpäin.

Tiedän, että todella monilla on ihan oikeasti vaikeaa enkä vähättele missään nimessä sitä huolta, mitä tämä kaikki on aiheuttanut. Huomaan kuitenkin, että myös ne, jotka eivät ole olleet suurimmassa hädässä, ovat kääntyneet uudella tavalla itseään ja pientä piiriä kohti. Kun muihin ei saa pitää fyysistä läheisyyttä, tulee henkinenkin läheisyys ottaneeksi takaiskua. Kriisin alussa yhteisöllisyys ja avunantaminen tuntui korostunen, mutta enää sellaisia merkkejä ei ole ollut ilmassa. Varmasti itsellänikään riittävissä määrin.

On inhimillistä, että maailmaa ravisuttavat kriisit saavat katseet kääntymään omiin läheisiinsä. Mitä minulle käy, miten tämä vaikuttaa lähipiiriini? Sekin on kuitenkin totta, että kovimmin maailmankriisit iskevät niihin paikkoihin ja niihin ihmisiin, joilla on muutenkin vaikeaa. Miljoonat lapset elävät vaarallisissa oloissa ympäri maailmaa, ja he joutuvat valitettavasti usein vaikeimpaan asemaan myös tällaisissa maailman ravisteluissa.

Laitoin tähän kirjoitukseen kuvituskuviksi kuvia näistä turvattomissa oloissa asuvista lapsista, sekä kontrastina omia lapsuudenkuviani. Onhan se herättävää nähdä näitä kuvia vieri vieressä. Minä sain elää turvallista, onnellista lapsuutta. Saisivatpa tulevaisuudessa niin tehdä aivan kaikki maailman lapset.

Aloitin syyskuussa pidemmän yhteistyön Suomen World Visionin kanssa. Se tuntuu tosi hyvältä. Minulla oli itselläni kasvanut kevään ja kesän mittaan sellainen turhautuminen, että kuinka voisin auttaa eniten maailmantilasta kärsiviä, kun itselläni olisi siihen mahdollisuus.

World Visionin toiminta on itselleni tuttua vuosien takaa ja vihdoin ryhdyin kuukausilahjoittajaksi.

Usein tällaisten outojen maailmantilanteiden, luonnonkatastrofien ja muiden poikkeusolojen keskellä mietin, että mitenhän lapset jaksavat. Että mitenhän he pienet ja viattomat kestävät kaiken fyysisesti ja henkisesti, kun se tuntuu olevan aikuisillekin valtavan rankkaa. Siksi valitsin auttamisen kohderyhmäksi nimenomaan maailman lapset, ja vielä heistä ne, jotka ovat jo muutenkin turvattomimmassa asemassa.

World Vision

Minulle itselleni tuli yllätyksenä, miten tuntematon järjestö World Vision vielä Suomessa on. En tosin itsekään muista, mitä kautta itse olen päätynyt joskus sen toimintaa seuraamaan.

Tässä kiteytetysti järjestöstä:

World Vision on kansainvälisesti maailman suurin kummilapsijärjestö, joka toimii yli 90 maassa. Vaikka Suomessa tunnettuus onkin vielä maltillista, se on myös yksi maailman suurimmista avustusjärjestöistä.

Kehitysyhteistyötä tehdään pysyvään muutokseen tähtäävinä 10-15 vuoden projekteina maailman köyhimmissä maissa, pääosin Afrikassa ja Aasiassa. Lisäksi käynnissä on aina lyhyempiä teemaprojekteja eri puolilla maailmaa. Työn tuloksia sekä tehokasta varojen käyttöä valvotaan puolueettomien tahojen toimesta erittäin tarkasti.

Tärkein auttamistapa on kummius, jossa suomalainen kummi tukee kehitysmaan lasta ja hänen kyläyhteisöään kuukausilahjoituksella. Tällä hetkellä kummeja on Suomessa lähes 14 000. Mutta yhtä lailla World Vision myy myös eettisiä lahjoja, kerää katastrofiavustuksia ja ottaa tukea vastaan myös kuukausilahjoituksina. Halusin itse ryhtyä nimenomaan tällaiseksi kuukausilahjoittajaksi, jolloin raha menee aina kulloinkin sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Kuukausilahjoittajana summa voi myös olla pienempi, minimissään 10 euroa kuukaudessa.

Suuressa kuvassa pyritään vaikuttamaan maailman kriittisimpiin haasteisiin, jottei apu olisi laastarin kaltainen, vaan pidempiaikainen ja pysyvämpi. Näitä haasteita ovat köyhyys, väestönkasvu, ilmastonmuutos, ihmisoikeudet ja kaupungistuminen.

Keitä World Vision auttaa?

Apu kohdistuu lapsiin, World Vision suojelee ja puolustaa lasten oikeuksia.

– Pähkinänkuoressa autettavia ovat köyhät yhteisöt kehitysmaissa, lapset katastrofien keskellä, tytöt silpomisuhan alla (ehkä joku tietää #pelastapimppi-kampanjan?), kaduilla ja slummissa elävät lapset ja pakolaislapset.

Kuukausilahjoituksella autetaan kaikkein vaarallisimmissa olosuhteissa eläviä lapsia projektiluontoisesti, esimerkiksi entisiä lapsisotilaita tai slummeissa ja jengisotien keskellä eläviä lapsia. Nämä ovat niin rajuja ja vaikeasti käsitettäviä asioita, että nousee kyyneleet silmiin ja iho kananlihalle, vaikka totuudesta ei pysty käsittämään puoliakaan.

Konkreettisia esimerkkejä kenttätyöstä ja avusta

Ajattelin, että selkeintä kirjoittaa myös esimerkein auki, mitä World Vision tekee. Moni näistä asioista on niin käsittämättömiä ja niin pohjattoman surullisia, että meinaan ajautua raivon partaalle. Siksi kai yritänkin tehdä edes jotain auttaakseni.

Upotan tähän ensimmäiseksi videoklipin teille nähtäväksi, niin pystytte vähän paremmin hahmottamaan esimerkin kautta, minkälaista työtä World Vision ihan oikeasti, konkreettisella tasolla tekee.

Katulapset (Uganda)

Abdulin tarina on yhden katulapsen tarina. Katulapsia riittää maailmassa itkettävän paljon. World Vision tekee tällä hetkellä katulapsityötä Ugandassa, Busian alueella.

Alueen viranomaisia ja yhteisöjä koulutetaan lastensuojeluun ja lasten oikeuksiin liittyvissä asioissa, minkä lisäksi katulapsille järjestetään ammattikoulutusta, jotta he saisivat turvallisen elinkeinon ja elämänlangasta kunnolla kiinni. Lisäksi World Vision auttaa löytämään katulapsille uusia koteja.

Katastrofit (viimeisimpänä Beirut & Idai)
Katastrofin sattuessa World Vision auttaa hätäavun keinoin, jakaa puhdasta vettä, ruokaa, huopia ja muita perustarvikkeita, sekä auttaa jälleenrakennuksessa. Tärkeää on myös se, että järjestö pyrkii suojelemaan erityisesti lapsia katastrofin keskellä.

Silpomisen vastainen työ (Kenia & Somalia)

Silmpomisen vastaisesta työstä olenkin puhunut vuosien saatossa paljon.

Keniassa koulutetaan tyttöjä ja heidän yhteisöjään silpomisen vaaroista. Tytöille rakennetaan asuntoloita turvaamaan koulunkäynti ja vaihtoehtoisia, väkivallattomia aikuistumisriittejä järjestetään tytöille. Entisiä silpojia koulutetaan uusiin ammatteihin, mikä on olennainen yksityiskohta, mitä en ole koskaan ennen tullut ajatelleeksi.

Somaliassa keskitytään aluksi tiiviiseen yhteistyöhön viranomaisten ja erilaisten vaikuttajien kanssa. Koulutuksia järjestään uskonnollisille johtajille, opettajille, vanhemmille, pojille ja tytöille.

Väkivaltaiset konfliktit (Kongon Demokraattinen tasavalta)

Kongossa, aivan Ugandan ja Ruandan rajalla, on käynnissä 3 vuoden projekti väkivaltaisten konfliktien keskellä elävien lasten auttamiseksi. Alueella hallituksen ja kapinallisten joukot ovat taistelleet yli 20 vuotta, minkä vuoksi alueen perheet kärsivät viljelymahdollisuuksien, veden, terveydenhuollon ja koulutuksen puutteesta. Tämän lisäksi koko alue kärsii epävakaista sääoloista, ebolasta ja kolerasta. Lapsia siepataan alueella sotilaiksi.

Avun painopistealueet ovat Kongossa ruokaturvassa, hygieniassa ja lasten suojelussa.

Jengisodat (Honduras)

Myös Hondurasissa, maailman murhapääkaupungissa San Pedro Sulassa on käynnissä 3 vuoden projekti jengisotien keskellä elävien lasten auttamiseksi. Alue kärsii huumeisiin liittyvästä jengiväkivallasta, eikä asuinalueella ei ole valtionhallinnon tukea.

Avun painopistealueet ovat täällä nuorten työllistymisessä ja lasten suojelussa, mutta myös vaikuttamistyön kautta suhteiden luomisessa valtioon, yrityksiin, järjestöihin sekä mediaan, jotta alueelle saataisiin lisäresursseja.

Pakolaiset (Afganistan)

Kolmas 3 vuoden projekti pakolaisten auttamiseksi on Afganistanin länsiosassa, kolmella Heratin kaupungin alueella, jotka ovat vastaanottaneet maan sisäisiä pakolaisia. Maan yli 35 vuotta kestänyt konflikti, luonnonkatastrofit ja Covid-19 ovat kärjistäneen tilanteen todella vaikeaksi.
Ongelmia riittää toimeentulossa ja terveydenhuollossa, mutta myös lapsityövoiman käyttö ja lapsiavioliitot yleisiä, ja lasten koulunkäyntimahdollisuudet puutteelliset.

Avun painopistealueet ovat alueella toimeentulon turvaamisessa sekä terveys- ja saniteettipalveluiden kehittämisessä.

En tiedä, olenko ainoa, joka meinaa näitä faktoja lukiessa miltei lamaantua. Toisaalta näiden faktojen vuoksi en nimenomaan haluaisi lamaantua vaan toimia ja tehdä jotain! Haluaisin takaisin sitä yhteisöllisyyttä, jota koronan ensihetket toivat tullessaan, että haluttiin auttaa ja olla muita varten. Sitä tarvitaan nyt myös Suomessa, mutta etenkin koko maailmassa.

Me, joilla on resursseja auttaa, voisimme sen kyllä tehdä. Turvallisen lapsuuden pitäisi olla jokaisen lapsen oikeus.

Itse lahjoitan World Visionille 20 euroa kuukaudessa. Kymmenen euron minimisumallakin saisi jo paljon aikaan.

Lähtisitkö sinäkin kuukausilahjoittajaksi?

Esimerkiksi kympin voi aika moni meistä irrottaa kuukausibudjetistaan, kun taas jollekin maailman lapselle se tuo todella paljon apua ja turvaa.

Lahjoituksen tekeminen ei vie kuin pari minuuttia ja hoituu erittäin vaivattomasti ja turvallisesti. Voit tehdä sen täällä.

Lupaan, että jokaisesta kuukausilahjoittaksi ryhtyneestä lahjoitan 5 euron lisäsumman World Visionille kertalahjoituksena kuukausilahjoitukseni päälle. Kun olet ryhtynyt lahjoittajaksi, kommentoi siis anonyymisti tai nimimerkillä vaikka sydän-hymiö kommenttiboksiin tai laita minulle viestiä vaikka Instagramissa, niin tiedän sinun ryhtyneen avunantajaksi.

Ei vaivuta liikaa oman pään sisään, ei käännytä sisäänpäin. Pyritään pitämään silmät ja sydän auki sekä auttamaan aina, kun mahdollista.

Minulla on eräs ystävä, joka hinaa sammahtaneita autoja tien vieriltä varmaan viikoittain. Ihmettelin pitkään, että miten ne hajonneet autot aina sattuvat hänen kohdalleen, kunnes tajusin: muiden silmät ja sydän eivät ole vain yhtä valppaita auttamaan. Siellä niitä ihmisiä on autettavana, kunhan vain nostamme katseemme omasta reitistämme ja ymmärrämme antaa apuamme.

-Henriikka

Lue lisää ja ryhdy World Vision -kuukausilahjoittajaksi täällä. Kiitos <3

Muut kuin omat lapsuudenkuvani: World Vision