Eniten koronasta kärsivät ne, jotka kärsivät valmiiksi

Kaupallinen yhteistyö: Suomen World Vision

Täällä saaristossa on helppo unohtaa maailmanmurheet. Täällä lumen keskellä voi viettää päiviä tapaamatta yhtäkään ihmistä, uutisvirran voi sivuuttaa ilman huomiota ja omaan onneensa voi käpertyä ulkomaailman huolia muistamatta. Täällä ei tarvitse pitää maskia poistuessaan kotiovesta, ja koronakin tuntuu useasti kaukaiselta ajatukselta, jos ei käväise kaupungissa. Vauva kasvaa vatsassa, ja olo on onnellinen.

Tässä on tietysti myös hyvät puolensa. Vaikeissakin ajoissa on hyvä säilyttää henkinen hyvinvointi ja mielenrauha. Siltikin, kääntöpuolena kaikessa on totuus: maailma on edelleen hyvin vaikeassa jamassa koronan takia. Valitettavasti suurimmin kärsivät ne, jotka kärsivät jo ennen pandemiaa.

Vaikka omaa mielenrauhaa kannattaakin vaalia, on suurin osa suomalaisista kuitenkin niitä, jotka voisivat pikemminkin valjastaa omat resurssinsa auttamaan avuntarvitsijoita. Se ei tarkoita sitä, että tässä tarvitsisi nyt uhrata koko elämänsä Äiti Teresana tai Robin Hoodina olemiseen, vaan sitä, että pysyisi valppaana sille, kuinka omista varoistaan voisi jakaa apua muille.

Olen puhunut vuosia silpomisen vastaisesta työstä. Ylihuomenna, lauantaina 6.2. on Silpomisen vastainen päivä, minkä vuoksi nostan taas aiheen esille.

En tiedä miksi juuri tästä tuli itselleni niin tärkeä sydämenasia. Lapset ja sukupuolten välinen tasa-arvo ovat aina olleet minulle tärkeitä arvoja, mutta tietysti nyt, kun sisälläni kasvaa ihan pieni, viaton lapsi, asia tulee niin paljon konkreettisemmaksi.

Näitäkin kuvia katsoessa tuntuu aivan ihmeelliseltä, että noin puolitoista kiloinen pötkylä elää tuolla sisuksissani ja saapuu toivon mukaan maailmaan parin kuukauden päästä. Samalla se nostaa kaikki vaistot suojelemaan häntä, mutta suojelemaan myös kaikkia maailman pikkuisia.

On täyttä hulluutta, että tyttöjä silvotaan.

Miten korona vaikuttaa silpomisen vastaiseen työhön?

Lähes vuoden kestänyt koronapandemia on iskenyt kovaa myös silpomisen vastaiseen työhön.

Miksi? Koulujen sulkemiset, kokoontumiskiellot ja liikkumisrajoitukset ovat estäneet kohtaamisen. Lähitapaamisia viranomaisten ja yhteisöjen kanssa ei pystytä toteuttamaan suunnitellusti ja ruohonjuuritason koulutukset silpomisen haitoista ovat osittain peruuntuneet.

Kauheinta on, että seuraukset näkyvät lisääntyneinä silpomismäärinä, esimerkiksi Suomen World Visionin ohjelma-alueilla Kenian Sookissa ja Somalian Puntmaassa.

Koronarajoitukset ovat myös heikentäneet perheiden taloudellista tilannetta. Jos perheellä ei ole rahaa ruokaan, paine tyttöjen silpomiseen kasvaa. Tämä on vähän sellainen pakollinen tapahtumasarja monessa perheessä taloudellisten resurssien ollessa tiukilla: Tyttöjen koulutus on valitettavasti ensimmäisiä asioita, joista moni perhe säästää. Ja kun tyttö menee naimisiin, perhe saa siitä taloudellista hyötyä. Naimisiinmeno on edelleen huomattavasti helpompaa, mikäli tyttö on silvottu.

Näin ollen korona on vaikuttanut silpomisen määrien kasvun lisäksi myös lapsiavioliittojen määrään, minkä kuuleminen ja ymmärtäminen tekee vähintään yhtä vihaiseksi ja surulliseksi.

Uusia keinoja silpomisen vastustamiseksi

Ettei kaikki vaikuttaisi vain lannistavalta, on totta kai kerrottava, että monet tahot ovat valjastaneet uusia toimintatapoja käyttöönsä tilanteen estämiseksi.

Suomen World Vision on pitänyt säännöllisesti etäyhteydettä kyläpäälliköihin ja muihin vaikuttajiin toiminta-alueilla. Kohdemaissa on aina paikallisista työntekijöistä koostuva kyseisen maan toimisto, joka suunnittelee hankkeet yhdessä paikallisen yhteisön kanssa ja toteuttaa kaikki konkreettiset avustustyöt ja kehityshankkeet. Maaseudun kylissä on tiedotettu jopa autojen katoilta kovaäänisten avulla. Radiokanaviin, muuhun paikallismediaan sekä sosiaaliseen mediaan on tuotettu tietoiskuja. Työtä on tehty laajassa yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa siten, että isot kyläkokoontumiset ovat vaihtuneet pienryhmien tapaamisiin.

Korona-aikaan on jaettu myös ruoka-apua ja rahallista tukea köyhimmille perheille, joissa asuu silpomisuhan alla olevia tyttöjä. Tällaisilla toimilla on suora vaikutus tyttöjen turvallisuuteen.

Useita silpomissuunnitelmia on saatu myös onneksi pysäytettyä näiden toimien avulla. Keniassa järjestettiin viime vuonna pienryhmäkeskusteluja 25 kylässä, joissa silpomista vielä esiintyy. Näihin koulutuksiin osallistui noin 1000 lasta, tyttöjä ja poikia.

Vaikka isot kyläkokoontumiset esimerkiksi terveysasemilla ovat koronarajoitusten takia kiellettyjä, World Vision kokosi Kenian Sookiin tehokkaasti toimivan pienryhmän, joka jalkautuu kouluttamaan silpomisen haitoista sekä antamaan lääkinnällistä ja psykologista tukea silpomisen kokeneille ja siitä pelastuneille tytöille. Somalian Puntmaassa 415 tyttöä on pelastunut vuonna 2020 silpomiselta intensiivisen vaikuttamistyön ansiosta.

Tuntuu hyvältä lukea tuollaista konkretiaa. Noin monta tyttöä on pelastunut.

Mitä voin tehdä auttaakseni?

Palataanpa jälleen idylliseen saaristoon, tähän ja moneen muuhun tilanteeseen nähden hyväosaiseen kuplaan, jossa resurssit tuntuvat riittävän yli oman onnen ylläpidon. Meidän kaltaisia tarvitaan!

Apua voi viedä perille ja tarjota monella tavalla, mutta yksi yksinkertaisimmista on taloudellinen apu.

Kuukausilahjoitus

Olen itse ollut viime syksystä lähtien Suomen World Visionin kuukausilahjoittaja. Kuukausilahjoittajien varoilla suojellaan kehitysmaiden lapsia joka päivä siellä, missä hätä on suurin. Rahat käytetään muun muassa tyttöjen silpomisen vastaisen työhön, mutta myös auttamaan kriisien, sotien ja luonnonkatastrofien keskellä eläviä lapsia kohti hyvää ja turvallista elämää. Jo kympillä kuussa saadaan merkityksellistä työtä aikaiseksi ja vieläpä siellä, missä apua eniten tarvitaan.

Jos haluat olla mukana auttamassa, voit liittyä Suomen World Vision -kuukausilahjoittaksi täällä.

Lupaan taas lahjoittaa extra vitosen jokaisesta kuukausilahjoittaneeksi ryhtyneeksi. Jätä siis tieto kommenttiboksiin tai minulle vaikka Instagramin kautta, mikäli tahdot. Tietenkin tämän voi tehdä ihan hissukseen ja omineen vain.

Kertalahjoitus

Jos aihe resonoi ja haluat olla auttamassa, kuukausilahjoituksen lisäksi myös kertalahjoitus on mahdollinen. Kertalahjoittajana tuet silpomisen vastaista työtä Keniassa ja Somaliassa. Kannustan jakamaan omastaan varojen mukaan, mutta muistatan taas, että kympilläkin on iso merkitys.

Jos haluat tehdä kertalahjoituksen, voit tehdä sen täällä.

YK:n väestörahaston UNFPA:n mukaan koronapandemialla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia tyttöjen sukuelinten silpomiseen. Pahimmillaan se voi lisätä silpomisten määrää jopa kahdella miljoonalla seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Tämä tarkoittaa itse brutaalin väkivaltaisen ja vaarallisen toimenpiteen lisäksi sitä, että myös vaikutukset seuraavat: tyttöjen koulutus pysyy matalampana, lapsiavioliittojen määrää ei saada laskuun, sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu… Tämä tarkoittaa sitä, että silpomisen vastaista työtä tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Apua tarvitaan yhä enemmän.

Aion vastaisuudessakin seistä näissä tukijoukoissa, vaikka tulevaisuudessa en ehkä aivan näin pyöreämahaisena. Haluan suojella pikkuista ihmettämme, mutta yhtä lailla kaikkia maailman lapsia. Erityisesti niitä jotka ovat joutuneet kokemaan jo aivan liikaa muutenkin.

Autetaanhan?

-Henriikka

Koska minäkin saan päättää omasta kehostani

Minä saan päättää omasta kehostani. Kaikilla ei ole yhtä hyvin. Joka minuutti kuusi arvokasta tyttöä on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. Koen, että minun on oltava yksi pieni ratas suuressa muutoksessa. Yritän sinnikkäästi olla Muutoksentekijä.

Kirjoitin lokakuussa kirjoituksen aiheesta. Jos se meni sinulta ohi, pyydän että käytät muutaman minuutin sen lukemiseen. Jos luit sen, voit ehkä lukea sen nyt uudestaan.

Ehkä ajattelit silloin, että alkaisit lahjoittajaksi, muttet saanut koskaan aikaiseksi. Vielä ehdit. Kaksi cappucinoa vähemmän kuussa pelastaa monta tärkeää pimppiä. Monta tärkeää omanarvontuntoa, itseluottamusta, seksuaalista halua ja kokemusta naiseudesta, kokemusta ihmisyydestä. Tänään on silpomisen vastainen päivä, joten erittäin hyvä päivä tarttua toimeen.

Lue lisää osoitteesta: www.silpomaton.fi

-Henriikka

Naisilla on oikeus päättää omasta kehostaan

Yhteistyössä Solidaarisuus & Asennemedia

Ylläolevassa kuvassa on Elizabeth, joka tulee Masai-heimosta. Hänet oli määrä ympärileikata 9-vuotiaana ja naittaa 11-vuotiaana 65-vuotiaalle miehelle. Hän karkasi. Suurin osa ei karkaa.

Joka minuutti kuusi tyttöä on vaarassa joutua sukupuolielinten silpomisen uhriksi. Kun edes yritän ajatella tätä faktaa, pääni meinaa seota. En voi käsittää, miten paljon vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta naisten ympärileikkaukseen kuuluu. Olen vihainen, neuvoton ja pohjattoman surullinen. Olen ollut kyyneleet silmissä asian kanssa monta kertaa, sillä aihe on liian rankka ja käsittämätön.

Asuin 18-vuotiaana muutaman kuukauden Etiopiassa ja osa tämän kirjoituksen kuvistakin on otettu silloin. Sinne työskentelemään saapuneesta suomenruotsalaisesta kätilöstä tuli silloinen paras ystäväni. Hän itki lähes joka ilta kaikkea sitä kauheutta, jonka hän joutui kohtaamaan työssään. Synnytykset olivat hengenvaarallisia sekä äidille että lapselle, ja koko kauheus konkretisoitui synnytyssaleissa. Aihe oli silloin vaikea ja se on sitä edelleen.

Tiedän tiedän, olen tähän maailmaan verrattuna pumpulissa kasvanut nainen. Mutta kai mekin voimme yrittää auttaa jotenkin?

img_8233-kopio

Huom! Seuraava teksti sisältää paikoitellen karua ja yksityiskohtaista kuvausta naisten ympärileikkauksesta.

Mitä silpominen on?

Silpomisen äärimmäisessä muodossa naiselta poistetaan kaikki ulkoiset sukupuolielimet: klitoriksen huppu, klitoris sekä pienet ja suuret häpyhuulet limakalvojen puolelta, ja alue ommellaan umpeen. Ommeltava avohaava saattaa olla nyrkinkokoinen. Virtsalle ja kuukautisverelle jätetään pieni ulostuloaukko.

Naisen sukupuolielimissä on paljon hermopäätteitä ja verisuonia, mikä tekee toimenpiteestä äärimmäisen kivuliaan ja verenvuodosta runsasta. Kivunlievityksenä on usein pelkkä kylmä vesi ja välineenä epähygieninen veitsi, lasinsiru tai partakoneen terä.

Keniassa kiisiläisten keskuudessa silpominen tehtiin aiemmin murrosikään tulleille 12–14-vuotiaille tytöille avoimessa seremoniassa, jossa silpoja oli perinteinen ympärileikkaaja. Nykyään silpominen tehdään yhä useammin klinikoilla ja jo alle 9-vuotiaille tytöille, jotka eivät osaa vielä vastustaa toimenpidettä. Välineet ovat usein likaisia ja tyttöjä silvotaan useampi kerralla. Silpomisen kieltämisen jälkeen toimenpidettä suoritetaan myös entistä enemmän salaa kodeissa.

img_7264-kopioimg_8336-kopio

Kenian kisii-yhteisössä tyttöjen sukupuolielinten silpominen on pitkään elänyt perinne. Siellä jopa 96% tytöistä silvotaan, vaikka se on Kenian laissa kiellettyä. Somalimaassa 98% 6–9-vuotiaista tytöistä joutuu silpomisen uhriksi.

UNICEF:in mukaan maailmassa on tällä hetkellä noin 200 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista, yli 30 maassa. Näistä 200 miljoonasta yli puolet asuvat Indonesiassa, Egyptissä ja Etiopiassa. 44 miljoonaa silvotuista on alle 15-vuotiaita ja nuorimmat ovat alle viiden vanhoja.

En pysty käsittelemään surua ja vihaa, joka sisälläni on, kun luen faktoja aiheesta. Tämä on oikeasti totta.

Ylläoleva kuva: Seitsemäsluokkalainen Mercy oli määrä ympärileikata ja naittaa eräälle vanhalle miehelle. Hän oli nähnyt, miten hänen isosiskonsa oli leikattu ja joutunut naimisiin. Mercyn äiti sopi pastorien kanssa, että Mercy karkaisi. Äiti auttoi tytärtään, vaikka tiesi joutuvansa kotikylässä suuriin vaikeuksiin, jos tytär katoaa. Äidille oli kuitenkin tärkeintä, että Mercy pääsee kouluun. Ympärileikatut tytöt joutuvat naimisiin eivätkä voi jatkaa koulunkäyntiä.”

Miksi tyttöjä ympärileikataan?

Luulin ennen syvempää perehtymistä asiaan, että silpomisen juuret johtavat uskontoon. Näin ei kuitenkaan ole. Ikivanha perinne on ollut olemassa jo kauan ennen islamia ja kristinuskoa, eikä sille ole lääketieteellistä eikä uskonnollista perustetta. Jo Egyptin faaraoiden ajan muumioista on löytynyt todisteita silpomisesta.

Kyseessä on syvälle kulttuuriin juurtuneesta perinteestä. Silpomista pidetään normina niillä alueilla, joilla sitä tehdään. Perinnettä on vaikea verrata mihinkään kulttuurissamme olevaan asiaan. Vaikka harjoittaminen olisi lain vastaista, siitä ei raportoida poliisille, sillä se tehdään kaikille.

Näin oli Etiopiassakin. Tiesin prosenttien valossa, että kaikki ympärilläni olivat silvottuja. Kaikki paikalliset ystäväni olivat silvottuja, ja vain minä olin silpomaton, joka tuossa kulttuurissa on haukkumasana. Silpomattomien tyttöjen uskotaan olevan moraalittomia ja ajautuvan kunniattomaan elämään kuten prostituoiduiksi.

Silpomisen uskotaan olevan tytölle hyväksi ja sen uskotaan vahvistavan. Kunniallinen ja siveellinen tyttö on aina ympärileikattu, eikä terveyshaittoja yhdistetä silpomiseen.

img_0733-kopio

Ylläoleva kuva: 13-vuotias Serina pakeni kylästään kolme vuotta sitten, ettei häntä ympärileikattaisi. Hän unelmoi lentäjän ammatista.

Kuinka äidit voivat alistaa tyttärensä julmalle toimenpiteelle?

Vaikka sitä on vaikea käsittää, niin äidit antavat tyttärensä ympärileikattaviksi, koska haluavat heille parasta ja parhaan mahdollisen elämän. Varmasti monilla tätä tekstiä lukevillakin on lapsia, ja voin vain kuvitella, miten pahaa tämän tekstin lukeminen tekee.

Köyhissä yhteisöissä naiset ja tytöt ovat usein heikomassa asemassa, ja vain avioliitto voi taata hyvän elämän. Avioliiton varmistamiseksi tytöt silvotaan, sillä leikkaamaton tyttö voi jäädä yhteisön ulkopuolelle ja häntä voidaan pitää naimakelvottomana, siveettömänä ja epäkunniallisena. Leikkaamaton nainen voidaan raiskata.

Kun kätilöystäväni keskusteli Etiopiassa paikallisen ystävänsä kanssa asiasta toivoen, että tämä voisi muuttaa mieltään asiasta oman tyttärensä suhteen, vastaus oli selkeä: totta kai tytär silvotaan. Koska muuten hän ei saa elämässään mitään.

Ylläoleva kuva: Maasai-heimon Isina ja Naserian päivää ennen heidän ympärileikkaustaan.

Silpomisen terveysvaikutukset

Voin pahoin, kun vain ajattelenkin itse toimenpidettä. Kuvitella, että äidit katsovat vierestä ja mahdollisesti pitävät väkisin kiinni, kun omaa tytärtä ympärileikataan.

Itse silpomisesta johtuneen tuskan ja välittömien komplikaatioiden, kuten verenhukan, verenmyrkytyksen ja kipushokin lisäksi toimenpiteestä seuraa pysyvät henkiset ja psyykkiset traumat sekä lukuisia muita terveyshaittoja.

Likaiset välineet levittävät HIV-tartuntaa ja tulevista synnytyksistä tulee hengenvaarallisia sekä äidille että vauvalle. Sisäsynnytintulehdukset ovat yleisiä, samoin krooniset virtsatieinfektiot. Virtsa voi pakkautua niin sanotuiksi vaginakiviksi ja kuukautisveri voi pakkautua ja aiheuttaa tulehduksia ja kovia kipuja.

Seksuaalisen nautinnon saaminen on vaikeaa, usein mahdotonta. Äärimmäisen muodon läpikäynneillä virtsaaminen on hidasta ja yhdynnät äärimmäisen vaikeita.

img_0944-kopio

Miksi kirjoitan aiheesta?

Siksi, että mikään ei ole pitkään aikaan tuntunut näin tärkeältä.

Kun olin osallistunut Solidaarisuus-järjestön aiheesta informoivaan tapahtumaan, tiesin heti että haluan käyttää omaa blogiani aiheen esilletuomiseen. Haluan yrittää autttaa, jotta perinteen kierre saadaan katkaistuksi.

Solidaarisuus on tehnyt silpomisen vastaista työtä Somalimaassa kymmenen vuotta ja tänä vuonna he ovat siirtyneet myös Keniaan. Vuodet ovat näyttäneet, että perinne voidaan katkaista lisäämällä yhteisöissä tietoa silpomisen haitoista ja vaikuttamalla asenteisiin. Somalimaassa 86 % koulutuksiin osallistuneista koululaisista kertoi, että he puhuvat nyt silpomisperinnettä vastaan. Keniassa vasta alkanut työ on tuottanut jo tulosta: paikalliset opettajat haluavat silpomisen vastaisen teeman koulujen viralliseen opetussuunnitelmaan.

Kaiken keskiössä ovat yhteisöt. Pelko huonosta elämästä ja yhteisön ulkopuolelle jäämisestä on valtava. Perinteen hylkääminen vaatii yhteistä päätöstä luopua siitä, jotta jokainen perhe voi luottaa muidenkin luopuvan tavasta. Yhteisön asennemuutos luo hiljalleen uuden normin, jossa silpomattomalla on yhtä vahva sosiaalinen status kuin silvotuilla.

img_8229-kopio

Miten silpomisen vastaista työtä tehdään?

En usko siihen, että perinne katkaistaan sillä, että me yksin menemme paikalle kertomaan asioista, joissa emme itse ole sisällä. Eikä usko Solidaarisuuskaan.

Ensiksi sopivat kumppanijärjestöt koulutetaan silpomisen vastaiseen työhön. Olennaisina tekijöinä muutoksessa toimivat kuitenkin kumppanien kouluttamat vapaaehtoiset, jotka ovat paikallisia aktiiveja. He kiertävät kylissä ja kouluissa levittämässä tietoa silpomisen haitoista ja toimivat kuten ensimmäisen kuvan Elizabeth: he puhuvat aktiivisesti silpomista vastaan erilaisissa tilaisuuksissa.Vapaaehtoisten pitämissä keskustelutilaisuuksissa ihmiset oppivat puhumaan tabusta, kun taas samaan aikaan kumppanit järjestävät koulutuksia päättäjille ja viranomaisille.

Yllättäväkin seikka oli, kun Solidaarisuus-järjestön yhteyshenkilöni kertoi monen aktiivin olevan nimenomaan miehiä. Kun tietoisuus siitä on levinnyt, että silpomaton nainen voi oikeasti nauttia seksistä ja että naiset ovat terveempiä ja onnellisempia ympärileikkaaamattomina, myös miehet ovat alkaneet nousta vastarintaan silpomista vastaan.

Myös moni uskonnollinen päättäjä puhuu nyt silpomista vastaan. Heidän vaikutuksensa ja mielipiteensä ovat tietysti moninkertaisesti vahvempia taistelussa vanhaa perinnettä vastaan. Vaikka Solidaarisuus tarjoaa kumppaneille tukea, rahoitusta ja asiantuntemusta, pysyvään muutokseen tarvitaan nimenomaan yhteisön sisällä tapahtuvaa vaikuttamista ja keskustelua.

Työ on äärimmäisen raskasta ja vaikeaa, mutta sukupolvi sukupolvelta ollaan lähempänä tilannetta, jolloin silpominen ei enää määritä tyttöjen asemaa eikä vastaavanlaista väkivallantekoa tarvitse enää suorittaa yhdellekään tytölle.

"Isoäitini ja äitini olivat molemmat ympärileikkaajia. Äitini kuitenkin säästi minut silpomiselta, mistä olen hänelle kiitollinen. En aio ympärileikata omia lapsiani. Tunnun itseni vahvaksi ja ylpeäksi lasteni takia. Minulle vapaus tarkoittaa valinnan- ja sananvapautta." Doreen Cheptoyek lapsensa Amos Kiprotichin kanssa.

Ylläoleva kuva: Doreenin isoäiti ja äiti olivat molemmat ympärileikkaajia. Hänen äitinsä säästi hänet kuitenkin silpomiselta eikä hän aio nyt ympärileikata omia lapsiaan. “Tunnen itseni vahvaksi ja ylpeäksi lasteni takia. Minulle vapaus tarkoittaa valinnan- ja sananvapautta”

Tarkoitukseni ei ole pelotella, tarkoitus ei ole moralisoida. Tarkoitukseni on kertoa faktoja vallitsevasta todellisuudesta ja levittää tietoutta asiasta. Olen keskustellut asiasta niin perheeni, ystävieni kuin tuntemattomienkin ihmisten kanssa ja tuntuu, että tämä työ on todella sellaista, jossa haluan olla pitkäjänteisesti mukana. Tuntuu, että oma sydämeni palaa juuri tälle aiheelle. Haluan olla mukana auttamassa näitä naisia ja näitä tyttöjä.

Solidaarisuus-järjestöllä on käynnissä #silpomaton-kampanja, ja kampanjasivulta löytyy lisätietoa aiheesta. Bloggaajista aiheesta on kertomassa minä ja Jenni, ja muita vaikuttajia ovat muun muassa Meeri Koutaniemi, Iina Kuustonen ja Tarja Halonen. Aloitin tänään itse kuukausilahjoittajana ja toivon mahdollisimman monen tekevän samoin. Myös kertalahjoituksia otetaan kiitollisena vastaan.

Jutellessani Solidaarisuus-järjestöllä kampanjasta, yhteyshenkilö kertoi vaipuvansa joskus hetkellisesti masennukseen. Tuntuu, ettei mitään ole tehtävissä. Mutta sitten hän kertoi, että huomio on siirrettävä kaikesta siitä tapahtuvasta julmuudesta siihen muutokseen, joka on jo tapahtunut. Tämän postauksen kuvatekstillisissä kuvissa on selviytymistarinoita ja häivähdyksiä kirkkaammasta tulevaisuudesta, jolloin tyttöjä ei enää yritetä kontrolloida väkivallan teoin.

Kertokaa ihmeessä kommentein, millaisia ajatuksia aihe teissä herättää.

-Henriikka

Kuvat 1, 5, 7, 8, 11: Meeri Koutaniemi
Muut kuvat: Etiopian matkaltani vuonna 2009