Maailman toimivin sokerilakko

Harrastan lakkoilua. Etenkin perheenjäseneni, ystäväni ja entiset kollegani tietävät hyvin, että jos minulle meinaa tarjota ruokaa, kannattaa ensin tarkistaa mahdolliset lakkoilut ja käynnissä olevat, empiiriset ruokakokeilut.

Lapsena ja teinini olin aivan ehdoton, lakkoilin hulluja aikoja ja hulluista asioista. Vedenpitävästi kaiken lisäksi. Nykyisin rajoitan tapojani tasaisemmin: joskus aloitan leipälakon, joskus tauotan juustosta tai pitsasta. Kaikkein yleisin lakkoni on kuitenkin sokerilakko. Tähän show’hun olen saanut nyt pari kertaa myös Eevan ujutettua kanssataistelemaan.

Viimeisin, tälläkin hetkellä käynnissä oleva sokerilakkomme on kuitenkin ollut kaikkein toimivin, sillä päivitimme sääntöjä pari viikkoa sitten.

Henriikka: “Mä haluan kyllä nyt vähän nauttia kesästä ja syödä ehkä välillä jotain sokeriherkkuja.”
Eeva: “Joo, mullakin tulossa tilanteita, joissa varmasti tuun syömään sokeria.”
Henriikka: “Sovitaanko, ettei lähtökohtaisesti saa syödä sokeria, mutta sitten saa jos haluaa?”

Ja niin me sitten sovittiin. Ja voin kertoa, ettei olla lipsuttu vielä kertaakaan säännöistä. Maailman toimivin ja paras sokerilakko.

-Henriikka

3 x helppo, sokeriton herkku

Yhteistyössä Asennemedia ja Valio_MG_0359 kopio

On maanantai, uusi viikko ja elokuun viimeiset päivät. Torstaina alkaa syyskuu.

Takana on ensimmäinen viikko sokerilakkoa. Sattumalta juuri viime maanantaina alkaneella flunssalla on ollut hyvätkin puolensa: makeanhimo on ollut normaalia matalampi. Mutta lauantaina tapahtui ensimmäinen romahtaminen. Näin kakkuja ja korvapuusteja erään kahvilan ikkunassa ja hetken luulin, etten kestä viikkoa päätökseen ilman niitä. Vastaantulijat näyttivät possumunkeilta, näin maahan kaatuneen amerikkalaisten pastillien pussin ja meinasin noukkia ne turvaan paidanhelmaan.

Mutta muuten on edennyt ansiokkaasti. Tieto siitä, että ensimmäisten viikkojen jälkeen helpottaa, rohkaisee kummasti. Kun pitää huolta, ettei verensokeri pääse pomppimaan ja proteiineja sekä muita ravintoaineita on riittävästi, sokeriton syksy ei ole juttu eikä mikään. Lisäksi monet sokerittomat herkut ovat aivan yhtä hyviä. Nämä kolme sokeritonta herkkua kehittelin Valio Lumo -proteiiniherkun ympärille.

_MG_0304 kopio

Alksyksyn värikkäät marja-rahkalasit

Näitä voisin tarjoilla hyvin hienommissakin pidoissa, vaikka kyseisen annoksen teinkin vain itselleni viikonloppuherkuksi. Annostelin lasiin Valio Lumo vaniljaa sekä lakkoja ja puolukoita kerroksittain. Päälle ripottelin vielä manterirouhetta.

Vain taivas on rajana, kun miettii mitä marjoja tai muita luonnonantimia kerroksiin voi ripotella. Päälle ehkä syötäviä kukkia?

_MG_0230 kopio_MG_0396 kopio

Arkeenpalaajan banaaniletut

Miten ihanalta tuntui syödä eilen kunnon annos banaanilettuja aamiaispöydässä. Olen tottunut viikonloppuina arkea runsaampiin aamiaisiin ja usein kattaukseen kuuluu myös makeita herkkuja. Nyt sokerikaverit korvattiin banaaniletuilla, joiden päälle kaadoin Valio Lumo mandariini-juustokakkua ja päälle viipaloin banaania.

Sekoita blenderissä tai sauvasekottimella tasaiseksi 1 banaani, 2 kananmunaa ja 0,5 tl leivinjauhetta. Paista pieniä lettuja pannulla. Koristele.

_MG_0467 kopio_MG_0484 kopio _MG_0095 kopio_MG_0157 kopio

Kuningatar-jäädyke

Jos jo yhden viikon aikana on kehitellyt useita sokerittomia herkkuja, niin luulisi niitä riittävän koko syksylle? Valio Lumo kuningattaresta syntyi näyttävän näköinen jäädyke helposti ja simppelisti.

Kaadoin rahkan pakastimenkestävään kulhoon ja sekoitin joukkoon reilusti mustikoita (olisi voinut toteuttaa myös rahkan omassa purkissa). Kun rahka oli hyytynyt yön yli, otin kulhon pois pakastimesta ja nostin hetkeksi kuumaan veteen, jotta reunat lämpenivät ja jäädyke irtosi astiasta. Kumosin jäädykkeen lautaselle ja koristelin mustikoilla ja sokerittomalla mustikkasoseella.

_MG_0116 kopio _MG_0115 kopio

Näiden ohjeiden siivittämänä toivotan kaikille energistä viikkoa. Kohdelkoon elokuun viimeiset päivät teitä kaikkia lempeästi. Erityinen tsemppirutistus heille, jotka ovat lähteneet tai aikovat lähteä sokerilakkoon mukaan. Selviämme kyllä!

Itse heräilin kirjoittamaan kuuden maissa, kaupungin heräillessä ympärillä. Ikkunasta näkee, kuinka ensimmäiset karkailevat jo töihin, ja autojenkin äänet kertovat startatuista työviikoista. Nyt vaihdan aamutakin farkkuihin ja collegeen, suitaisen ripsiväriä ja pistän päivän ensimmäiset kahvit tulille. Mikä onni, että kahvi on sallittujen aineiden listalla.

-Henriikka

125 päivän sokerilakko

karkkisushi2

Aloitan tänään sokerilakon, joka kestää jouluun saakka. Se on minusta ihan kamalaa. Mutta jo se, että se on niin kamalaa, viestii sen tarpeellisuudesta. Rakastan sokeria ja olen täysin koukuttunut siihen.

Julia Child on sanonut, että juhlat ilman kakkua on vain tapaaminen. Olen samaa mieltä. Haluaisin kuitenkin ajatella sokeritonta ja kakutonta elämää vähän avarakatseisemmin ja nauttia niistäkin päivistä, jolloin en saa suklaakonvehtia suuhuni pyörimään.

karkkisushi

Eniten ärsyttää energiapiikit, verensokerin nousut ja laskut, ja tunne siitä, ettei ilman sokeria pärjäisi. Kun totuttelee jokapäiväiseen sokeriin, on se sitten karkin, jugurtin tai murojen muodossa, on vaikea korvata sokerinpuutoksen tunnetta millään muulla.

Kun kesällä vähensin sokeria, mätin kokonaisia ananaksia välipalaksi. Kollegani vitsailee asiasta vieläkin.

En aio luopua hedelmäsokerista, mutta toivon etten korvaa tällä kertaa sillä valkoisen sokerin puutosta. En aio myöskään syynätä ihan jokaista elintarviketta läpi sokerikauhussa, mutta pois jäävät kaikki mehut, limsat, pullat, jugurtit, murot, karkit, jäätelöt ja muut sokeripesät. Raakasuklaat ja muut kookossokeri- ja hunaja-makeutetut tuotteet jätän myös.

karkkisushi3

Älkää käsittäkö väärin: en ole mikään täyshullu. Mutta syön herkkuja viikoittain, usein monesti. Pahinta ei ole se, miten usein syön sokeria, vaan se millainen toleranssi minulla on: viisi kakkupalaa menee heittämällä ilman pahaa oloa.

Haluaisin mieluummin, että se yksi pala olisi suuri nautinto, kuin että kokonaisen kakun jälkeen alkaa vihdoin riittää. Haluaisin, että sokeri on ilahduttava lisä elämään, ei millään tavalla arjen  kulkua määrittävä tekijä.

karkkisushi4

Innostuin niin suuresti viime viikolla, kun moni teistä ilmoittautui haasteeseen mukaan! Lupaan tsempata mukanaolijoita parhaani mukaan. Lupaan tuntea tuskanne. Lupaan, että pian paprikakin maistuu makealta, ja suonissa virtaa sokerin sijaan iloinen syysenergia.

Sokru, nähdään taas jouluaattona. Muutaman lusikan kokoisena ilona, ei kymmenen litran jäätelöannoksena.

-Henriikka

Kuvat: Poppytalk

Sokerirakkaus, sokerikiukku

Tiedättehän, rakastan karkkia. Irtokarkkeja, paperikonvehteja, lakritsaa ja salmiakkia. Vanhoja autoja, panttereita, liitulakuja ja pieniä hedelmäkarkkeja. Ja kakkua, mousse- ja juustounelmia, omenatorttua, höttöistä suklaakakkua ja stydiä raakakakkua. Ja jäätelöä: Aino-maitosuklaata, snickers-jätskejä, pehmeää mango-jugurtti-gelatoa, minttusuklaata ja Benin ja Jerryn valikoimaa.

Mutta totuus on, että harva niistä hetkistä, jolloin syön jotain makeaa on oikeasti spesiaali. Ja haluaisin tällaisten herkkujen olevan vain valittujen hetkien nautinto. Sokerikoukku on ikävä kaveri. Olen vahvasti sellaisessa koukussa. Pystyn syömään kahdeksan kakkupalaa ilman sokeriähkyä. Mieleni huutaa makeaa noin kahden-kolmen aikaan iltapäivällä ja uudestaan ilta-aikaan, kahdeksan-yhdeksän maissa. Ja tiedän sen olevan mieleni eikä kehoni. Kehoni ei yksinkertaisesti tarvitse valkoista sokeria, kun taas mieleni on tottunut makeaan. Siitä en voi syyttää kuin itseäni.

Tänä syksynä keskityn oppimaan kohtuullisuuteen. Olen ennenkin yrittänyt, mutta en näin tosissani. Parin kuukauden totaalilakot ovat toimimattomia, jos ei näe kauaskantoisia tavoitteita ja tuloksia. Jos vain odottaa lakon loppumista ja sitä hetkeä, kun saa lapata taas irtokarkkipussin täyteen. Jos ei oikeasti toivo pitkäaikaista muutosta. Tuntuu, että ensi kertaa motivaationi on kohdallaan ja kiinni oikeissa asioissa: haluan nukkua paremmin, haluan voida paremmin, haluan herätä virkeämpänä ja pitää energiatasoni huipussaan ilman mielialan heittelehtimistä.

Aloitan kohtuullisuuden tavoittelun totaalistopilla. Pari ensimmäistä viikkoa ovat aina pahimmat. Sitä oikeasti löytää itsensä miettimästä, että mitä tässä nyt sitten oikein söisi, kun sokeria tekisi mieli. Sen huomaa nopeasti, milloin mieli kääntää ajatukset sokeriin, vaikka todellista tarvetta ei sille olisi. Olen nyt ollut tämän viikon sokeritta ja hedelmiä on mennyt tuplamäärä. Parin viikon päästä voin tiputtaa hedelmäsokeritkin normaalille tasolle, kun on päästy pahimman vaiheen yli.

En halua sokerista pahinta vihollista. Haluan nauttia jälkiruoan hyvän illallisen päälle tai syödä joskus suklaapalan tai kaksi. Tai ehkä rivillisen. Mutta en sellaisessa mittakaavassa, kun nyt makeantarpeitani toteutan. Haluan itse määrätä mieltäni enkä halua sen huutavan minulle valkoisia sokeristoppeja.

Vinkkejä saa heittää, jos on itse käynyt saman kivisen tien.

Minulla olisi teille tässä vaiheessa vain sellainen vinkki, että aivan törkeän hyviä nuo kuvissa esiintyvät toffeekarkit.

– Henriikka