Olen saanut taas heinäkuun alusta nauttia täydestä treenimotivaatiosta. Aloitin 1,5 kuukauden tauon jälkeen TFW Helsingillä eikä innostukselle näy loppua. Vaikka olenkin viimeisen puolentoista vuoden aikana saanut taas urheilusta otetta, en muista koska viimeksi olisin odottanut treenejä näin suuresti. Olen nähnyt jopa sporttiunia ja katsonut muutamia opetusvideoita Youtubesta. Huh huh!

Kävin aiemmin viime vuonna kokeilemassa yhtä testituntia TFW:llä. Ensivaikutelma oli hyvä. Salilla tuntui olevan hyvä meno ja tekemisen sekä erityisesti tsemppaamisen meininki. Tunnelma tuntui itselleni jopa astetta liiankin villiltä ja äänekkäältä, mutta jäin kuitenkin miettimään testikuukauden kokeilua.

Uuden vuoden tienoilla kirjoitin muutaman kuukauden urheilutauostani ja hukkuneesta sporttimotivaatiosta. Selailin monia nettisivuja ja mietin perinteisen salitreenin ja juoksun ohella muun muassa tankotanssia, sirkusta, aikuisten uimakoulua, trampoliinikurssia, mailapelejä, hiihtoa ja höntsäkorista. Päädyin myös takaisin TFW:n sivuille, mutta alkukevään intensiivikurssit oli jo varattu loppuun. Päädyin takaisin lähisalille omineni painoja nostamaan.

Helmikuussa huomasin uusien kurssien ilmoittautumisen alkaneen ja hätäännyin: pakko päästä, pakko päästä. Halusin kaverin mukaan ja laskin muutamassa sekunnissa mahdollisista treenikavereistani ulos Jannen ja Roosaliinan, jotka nauttivat yliopistoliikunnan etuja sekä ystäväni Bean joka 100-prosenttisen innostujan luonteestaan huolimatta asustaa tällä hetkellä Afrikan tantereella. Kelasin läpi vaihtoehdot ihmisistä, jotka innostuvat kaltaisteni lailla nollasta sataan sekunnissa. Soitin ystävälleni Johannekselle, joka sanoi miettivänsä iltaan. Viiden minuutin päästä hän soitti takaisin: ”Let’s do this!”.

Maaliskuun puolessa välissä starttasi odottamamme kurssi, joka kantaa nimenään Cocovi-haaste. Haasteen tarkoitus on intensiivisen treenikauden lisäksi horjuttaa koko elämää ja kaikkia elämäntapoja terveellisimmille raiteille. Treenejä oli neljästi viikossa, joista kahdet ”Cocovi-haasteporukan” ja kahdet kaikkien salilla käyvien kanssa. Sen lisäksi kahteen kuukauteen mahtui kaksi ravintoluentoa (plus vähän Cocovi-herkkuja) ja uniluento. Kahden kuukauden ajan saimme myös tukea ja erilaisia viikkohaasteita facebook-ryhmäämme. Ennen ja jälkeen haasteen oli kuntotestit ja kehonkoostumusmittaukset. Kun haasteeseen lähti täysillä mukaan, se pureutui laajasti elämän eri osa-alueisiin ja tulokset olivat taattuja.

What can I say? Löysin näiden parin kuukauden aikana ihan uudenlaisen urheilijan itsestäni. Olen aina ollut endorfiini- ja adrenaliiniryöppyinen urheilija; sellainen joka saa kunnolla fiiliksiä ja tunteita pintaan sporttaillessa. Samanlaista tsemppihuumaa en ole kuitenkaan kokenut lähivuosina yksilölajeissa, punttisalilla ja juoksulenkeillä, kun kaverit ovat usein puuttuneet ympäriltä. Nyt muistin taas, miksi ryhmässä liikkuminen on ehdottomasti parasta.

TFW:n tunnit ovat aina ohjattuja. Se on itselleni aika must, aloitinhan salitreenauksen vasta viime syksynä, ja olen oikeista tekniikoista usein aika epävarma. Tunneille ilmoittaudutaan netissä aina etukäteen ja mukaan mahtuu vajaa parikymmentä taistelijaa. Tunnilla tehdään lähes aina pareittain, jolloin pari tarkkailee tekniikan oikeaoppisuutta ja tsemppaa täysillä. Tämä on parhaita asioita koko jutussa. Jotenkin sitä ei pysty tekemään aivan yhtä kunnolla, jos kaveri ei kannusta rinnalla. Osa tunneista on matalasykkeisempiä voimatreenejä, osa keskittyy enemmän nostamaan sykettä ja lisäämään liikkuvuutta, nopeutta ja räjähtävyyttä. Jälkimmäiset tunnit kulkevat nimellä ”Hurrikaani” tai ”Energy Circuit”. Voimatreenit olivat ja ovat itselleni niitä ”helpompia”, toisaalta tiesin tarvitsevani enemmän oppia näistä korkeamman sykkeen tunneista. Ja toisaalta olen mieluummin urheilijanakin nopea, vahva ja ketterä, kun silkkaa jäykkää lihasta.

Koko konsepti on siitä paras, että se ei ole liian hifistelevä mutta pureutuu kuitenkin laajasti kaikkiin elämän osa-alueisiin. Huomasin ajattelevani haastetta paljon laajemmin kuin pelkän urheilun näkökulmasta. Itselleni treeniä huomatavan paljon vaikeampi asia on saada terveellinen ruokavalio hyvin ja pitkäaikaisesti haltuun. Unta olen aina saanut, mutta tajusin voivani tehdä senkin eteen paljon enemmän. Näiden lisäksi muun muassa palautuminen, kehonhuolto, elämänasenne ja yleinen mielenhallinta olivat niitä osa-alueita joihin sain ammennettua paljon.

Vaikka yritänkin nykyisin välttää sanaa ”inspiroitunut”, pitää kuitenkin kertoa, että treenien jälkeen olin usein sellainen. Ja vaikka se ei ollutkaan pääasia, niin myös rasvaprosentti pieneni ja lihakset kehittyivät. Muutama kaveri pudotti rasvaprosenttiaan viidellä?! Mieletön saavutus lyhyessä ajassa.

Toukokuun puolessa välissä oli aika jättää moikat Cocovi-haasteen porukalle. Kesäkuu menikin reissatessa, mutta heinäkuussa palasin TFW:lle ja olen käynyt tunneilla 3–4 kertaa viikossa. Aamutreeneihin en ole nyt heinäkuussa useasti uskaltanut, mutta syksyn tullen seitsemän aamutreenit ovat itselleni niitä mieluisimpia. Myös treenikaverini Johannes jatkoi ilokseni remmissä ja kevään Rantarunko-haasteemme jatkuukin nyt Joulurunko-haasteena.

En pyri bikini fitness –lavoille tai pelkkää kanaa nakertavaksi urheiluhulluksi, mutta eritoten saan intoa ja iloa, niin treenitunneille kuin vapaa-ajallekin. Joskus treenit menevät vähän kehnonlaisesti, mutta lähden aina salilta hyvillä mielin. Olen tajunnut, että tämä iloinen taistelijoiden sali saattaa todella olla oikea paikka urheiluilleni. Kukaan ei katso kieroon, jos saatan joskus innostua aivan liian nopeasti ja aivan liian kovaäänisesti. TFW on täynnä tavallisia ihmisiä. Eri-ikäisiä, -kokoisia, -kuntoisia. Miehiä ja naisia. Toiset treenaavat oman lajinsa ohella, toisille TFW on se oma laji. Sellaisia ihmisiä, jotka urheilevat sen vuoksi, että nauttivat siitä ja että nauttisivat vapaa-ajastaan enemmän. Kukaan ei asu salilla ja kaikilla vaikuttaa olevan myös muuta elämää. Sellaisesta minä pidän.

Unelmoin, että voisin lähitulevaisuudessa tehdä oikeaoppisen Muscle Upin, niin sanotun palomiespunnerruksen. Tai jos ei oikeaoppisen, niin sitten vaikka räkäisen. Mutta yritän jo etukäteen fiilistellä tunnetta, kun olen kammennut itseni rekkitangon päälle kiikkumaan ja huudan riemusta. Train more, fear less.

– Henriikka / Zulu

Ps. Nämä kuvat on TFW:n toiselta, vähän vaatimattomammalta yläsalilta. Voin tulevaisuudessa kuvata sitä mediaseksikkäämpää. Haha.

collegepaita, trikoot, toppi  / adidas (trikoot saatu), kengät / reebok