Botswana 3: Afrikkalainen huvipuisto

Palataanpa takaisin Afrikan tantereelle, yhteen elämäni oudoimpaan kokemukseen: botswanalaiseen huvipuistoon. Voitteko uskoa, että löysimme keskeltä aavikkoa ”Lions Park” -huvipuiston, jonka laitteiden ainoat käyttäjät olimme. Keskellä ei mitään nousi vuoristorata, maailmanpyörä ja keinukaruselli. Ja tottahan toki me kokeilimme kaikki laitteet.

Idea lähti siitä, että Bea oli kuullut paikallisilta tutuiltaan, Lions Parkin olevan käymisen arvoinen. Emme tienneet paikasta muuta. Bussipysäkillä kyselimme neuvoa perille pääsemiseksi ja meidät ohjattiin oikeaan minibussiin. Taas kerran saimme ihmettelyä siitä, mitä länkkärinaiset tekevät botswanalaisen julkisen liikenteen seassa.

Pyysimme pysähtymään oikeassa kohtaa ja puolen tunnin köröttelyn jälkeen pysähdyimme ison tien varteen ja kuulimme: ”Tässä olisi Lions Park.” Missään ei näkynyt mitään. Kuski viittelehti oikeaan suuntaan: ”Sinne päin vaan, sieltä se tulee vastaan.” 

Ja vajaa kilometrin kävelyn jälkeen huvipuisto todella häämötti edessämme. Kahdeksan euron pääsylipulla sai hurvitella koko päivän. Oli talvialennukset, sillä vesipuisto ja allas olivat poissa käytöstä, koska oli talvi ja liian kylmä polskutteluun (30 astetta, hoh hoh).

Kirmasimme kaikissa laitteissa, olimme ainoat. Kaksi lapsiperhettä tuli vähän meidän jälkeemme puistoon, mutta kävivät tietysti vain lasten laitteissa. Me ajoimme huvipuiston ympäri junalla, pyörimme keinukarusellissa, ihailimme maisemia maailmanpyörässä, hurjastelimme Star Dancerissa, heiluvissa simpukoissa ja muissa laitteissa, joissa heikoimmilla olisi oksu lentänyt.

Oli niin outoa, ettei sitä voi kuvailla. Aina kun istuimme laitteeseen, joku henkilökunnan jäsenistä käveli jostain kopiltaan painamaan laitteen päälle. Ja saatoimme istua laitteessa ainakin kolmesti putkeen: ”Once more!” Henkilökuntaa nauratti kaksi innokasta leidiä hameissaan.

Kuulemma kesäaikaan huvipuisto virtaa väkeä, mutta näin talven ja kevään taitteessa paikassa ei käy juuri kukaan. Aution oloinen huvipuisto oli kuin kauhuleffasta. Alueelle oli kannettu super vanhat ja kriipeimmät laitteet, joita muut huvipuistot eivät enää huoli enkä olisi ihmetellyt, jos jostain kuivasta pusikosta olisi noussut painajaisteni karmaiseva klovni.

Pelottavinta kaikessa oli tietysti vuoristorata. Meinasin jo skipata tämän ilonpidon, mutta kun rakas ystäväni ilmoitti menevänsä siihen ilman minuakin, otin haasteen vastaan. Pelkällä reisien päältä kulkevalla turvapuomilla varustettu vuoristorata tuntui aika hurjalta ja kyllä siinä rukousta saikin laittaa yläilmoihin ensimmäisellä rundilla. Mutta mitä vielä! Hullun hauskaa! Vedimme tyhjällä vuoristoratavaunulla kolme kierrosta putkeen, vaihtaen välillä vaunua kokeilunhaluisina. Turhaan nynnyilin, kyllähän botswanalaiset handlaa vuoristoradat.

Mikä kokemus, mikä päivä. Vaikkei jonottaa tarvinnut kertaakaan, meni puistossa useita tunteja. Väsyneet, auringon paahtamat suomalaiset raahustivat ennen pimeäntuloa ison tien viereen liftaamaan ja kärsivällisen odottelun jälkeen saivat kuin saivatkin kyydin takaisin kotiin. Tai siis ”kotiin”.

Melkoista seikkailua.

– Henriikka

Ps. Mutta arvatkaa ketä olin tänään vastassa lentokentällä? No tuota samaista Botswanan mimmiä. She’s back.

Botswana 3: Afrikkalainen huvipuisto

8 kommenttia

  • Marie sanoo:

    No jo on ollut varmastikin aika hämmentävä kokemus. Hui! :)

  • Silja Maaria sanoo:

    Ihan kreisiä, ja mahtavat kuvat! Mullekin tuli mieleen aavepuistot, joita oon netissä nähnyt. Mä olisin niiiin nauttinut tuosta vuoristoradasta. Aikoinaan Saksassa vaihdossa ollessa tuli käytyä sateisena kevättiistaina läheisessä huvipuistossa vetämässä eräskin rata läpi kymmenen kertaa putkeen. Ja katsomassa joka välissä laitteen valokuvaseinää, jolla oli about ainoastaan omia kuvia. Yritettiin valita päivän paras ostettavaksi. Eihän nyt ketkään muut kuin hassut turistit semmoiseen aikaan huvipuistoon mene. Höpöt – silloinhan se on parasta. ;)

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos jälleen :-)

      Sunkin huvipuistoreissu kuulostaa erittäin hyvältä. On niin parasta, kun laitteisiin pääsee suoraan jonottamatta ja voi mennä samaan laitteeseen monta kertaa ilman sitä rasittavaa jonottamisrumbaa. Ai että.

  • Heidi Pii sanoo:

    Oho! :| Mä näen aina joskus unia tuollaisista omituisia tunteita herättävistä huvipuistoista. Joissa on vaikea luottaa laitteiden toimimiseen, kun koko ajan tuntuu, että ihan kaikki asiat ei oo kohdallaan. Joskus oon myös niissä unihuvipuistoissani ollut kavereideni kanssa yksin, ja sekös on outoa ollut myös. Joten pääsen uskoakseni aika hyvin sisälle fiilikseen, joka teillä on ollut, kun ootte kokeneet ton ihan oikeesti! :D hrrr….

    • Henriikka sanoo:

      Hui, mulla ei onneksi ole tämä huvipuisto jäänyt kummittelemaan uniin. Johtunee ehkä siitä, että päivä oli loppujenlopuksi kaikessa koomisuudessaan aivan huippu.

  • -K- sanoo:

    Oho, vaikuttaa hauskalta päivältä, mutta en tiedä olisinko itse uskaltanut laitteisiin :P

    • Henriikka sanoo:

      Nopeasti sitä oppi luottamaan, vaikka aluksi pikkuisen epäilyttikin. Uskon, että sinäkin olisit tullut innolla mukaan laitteisiin ;-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *