arkisto:

kesäkuu 2012

Inkkarimuotia omalla tyylillä

23
–
nostalgia, oma tyyli

Washington Redskins on Yhdysvalloissa NFL:ssa pelaava amerikkalaisen jalkapallon seura. Se pelaa National Football Conferencen itäisessä divisioonassa, NFC Eastissä. Seuran kotipaikka on Washington D.C., mutta kotikenttä on Landoverissa, Marylandin osavaltiossa. Redskins on pelannut NFL:n loppuottelussa Super Bowlissa viisi kertaa ja voittanut sen kolmesti, kausilla 1982, 1987 ja 1991. (Wikipedia)

Tarkoituksenani oli käsitellä ja laittaa tänne vähän kuvia juhannushäistä, joissa saimme olla osallisina. Mutta kuinka ollakaan pienoinen päänsärky yltyikin käsittämättömän kovaksi, ja yritän tässä parhaani mukaan olla liikuttamatta päätäni ja poistua tästä koneen äärestä. Niinpä saattekin nippelitietoa Washington Redskinsistä ja siihen olennaisesti liittyvän asun muutaman päivän takaa.
Tällä hetkellä muotimaailmassa on valloillaan intiaanibuumi. Olenhan sitä itsekin osittain hehkutellut, kuten tiedätte. Mutta voihan tästäkin paidasta löytää vahvat inkkaritunnelmat: collegessahan komeilee Chicago Blackhawksin kova vastustaja, katu-uskottava intiaanilogo. Voisin huolia tuollaiset sulat takaraivolleni, mitkä logon punanahalla roikkuu hiuksista.
En tiedä mikä noissa pelipaidoissa viehättää. Ja alleviivattuna vanhoissa sellaisissa. Se nostaa käden ylös, joka tietää! Tämän viininpunaisen kanssa puin basic mustat Levikset ja jalkaani lainasin siskoni Adduja. Ovat muuten täydelliset kengät kaikessa tavallisuudessaan.

Päänsärky ottaa minut haltuunsa, lopetan siis tämän höpöttelyn. Etten kuitenkaan vaipuisi masennuksen valtaan liiaksi, niin kertaan kuluneesta päivästä kolme hyvää asiaa:
1. Sateenkaari
2. Työpäivän keskellä saatu neilikkakimppu
3. Omatekemä hamppari iltapalaksi
Kerratkaahan työkin. 
-Henriikka
paita/kirppis, kengät/Adidas, farkut/Levi’s, aurinkolasit/H&M, korvikset/Glitter

Ale-tiskien varjossa

8
–
kirpputori, ostokset
Voi teitä, alennusmyynnit. Miksi asetatte alttiiksi kiusauksille? Ja eritoten miksi saatte lopulta asiakkaat haluamaan kaikkea normaalihintaista? Kyllähän minä teidät tunnen, liiankin hyvin. Tyhjennätte taskuni, saatte pääni pyörälle, vaikka pyrin olemaan kelpo kuluttaja. Tai ainakin ihan kohtalainen. Mutta ennen olitte sentään selkeitä: joulun- ja juhannuksenjälkeisiä. Nyt tunnutte levittäytyvät toukokuun alusta, mid-season-salen kautta koko vuodeksi. Why? 
Kyseiset aatteet ovat varjostaneet muutamaa viime iltaa, kun olen sortunut ale-tiskejä tonkimaan. En ole ollut täysin kaheli, mutta jotakin on lähtenyt matkaan. Saatte kuulla myöhemmin niistä. Mutta niin kuin olin aavistellut, niin ei juhannus-aleja ilman piipahdusta muissakin puljuissa: Hakaniemen Fida oli taas minulle uskollinen.
Ensimmäinen kahdesta löydöstäni on eriskummallinen, vaaleanpunaisen ja keltaisen sävyissä lainehtiva kauluspaita. Tämä päälläni tunnen olevani taidemaalari. Ei se kai ole hassumpi tunne. 

Jälkimmäinen löytö on eläinkuosinen karvaliivi. Myönnettäköön, että tässäkin on jotain hämärää, mutta eikö kaikissa kunnon vanhoissa kledjuissa? Tätä tekisi mieli koittaa pappa-farkkujen kaverina. Luonnollisesti ei aivan pelkästään, vaan joku paita ehkä allekin. Musta neule? 
Pyydän anteeksi surkeaa kommentteihin vastaustahtiani. 
Aijon parantaa tapani nyt. Minä niin pidän teidän jutuistanne.
Henriikka

HEL LOOKS ja muuta mukavaa

20
–
oma tyyli
Erään mukavan seikan takia olen pimittänyt teiltä erästä asukokonaisuutta. Tässä se nyt tulee. Tämän pimityksen syynä oli viimeviikkoinen mukava tapahtuma, kun viattomasti Monkin ale-rekkejä tutkiessani puheilleni tuli ihana Liisa: hän kysäisi saisiko lainata minua hetkiseksi pihamaalle, jotta saisi napattua kuvan Hel Looks -sivustolle. Ei tarvinnut kahdesti kysyä, olen nimittäin jo useamman vuoden ajan lähettänyt ahkerasti rakkautta kyseiselle sivustolla! Nyt saan kunnian hymyillä vienosti kaikkien tyylikkäiden ihmisten seurassa.
Ajattelin kuitenkin Liisan kuvan lisäksi julkaista myös muutamia lisäkuvia asusta. Tässä asussa tuntui hyvältä. Tuntui siltä, että oli onnistunut laittamaan sellaiset vaatteet, joissa voisi mennä minne vain: työhaastatteluun, kahville, töihin, kouluun, kotiin, anoppilaan, sukujuhliin… Voi olla, että joku on eri mieltä, mutta se oli minun vahva tuntoni. 
Viime vuodesta alkanut leopardipöksyjen etsintä päättyi vihdoin, kun selasin ihanan Emman blogia (Suhteellisen uusi huippublogi! Suosittelen). Siinä ne hehkeät housut ruudulla hehkuivat ja tiesin, että seuraavan päivän polkuni veisi Zaraan. Kiitos vinkistä! Omaottamissa kuvissa päivä on jo varttunut illaksi, ja ohutkankaiset housut ehtineet hivenen rypistyä, mutta meininki oli edelleen aborginaali. Hintaa oli 40 euroa, jonka vuoksi tälläinen kirppishintoihin tottunut vietti housujen kanssa kaupassa hetkosen pidempään. Loppujen lopuksi en kuitenkaan voinut vastustaa viidakon kutsua.
Löysää + löysää, again. Alan pikkuhiljaa tajuta, ettei minun kannata selitellä itselleni, miksi taas käytän tätä kiellettyä komboa. Ehkä vain tyydyn kohtalooni olla kuningas kera suurempien kangaspalojen. Liisan kuvassa kädessäni on vanha kunnon Fjällräven, mutta huomioikaa, kuinka tilalle vaihtuu Jannen vanha nahkareppu. Iltapäivällä hain suutarilta korjauksessa olleet jutut, ja Fjällis sujahti korjatun, vanhan ja kuluneen repun uumeniin. Ja näköjään vähän lankkia kaipaisivat myös nilkkurini.
-Henriikka
ylin kuva: Liisa Jokinen, Hel Looks

Syödään kauniisti

3
–
astiat, ruoka ja juoma
Juhannuslomani on ohi. Vielä huomiseen asti on duunijutuista vapata, mutta tänään avaan sanasen arkkuni täällä kahviblogini puolella. Kahviblogini, joka on hyvin vähän kahvisnobien valtakunta, ja hyvin paljon suodatinkahvin ylistys. Ruoka- ja juoma-aiheissa mennään kuitenkin, sillä juhannuksen notkuvat herkkupöydät innostivat keräämään edellisviikkojen ruokakuvia kokoon. Pidän kauniista astioista ja hienoista kattauksista. Kaikenmaailman ihmellisyyksiin ei ole varaa, mutta joskus on kiva ostaa leikkokukka pöytäämme kaunistamaan tai laittaa servetti aterimien alle.

Toivoen myös te söitte juhannuksena hyvin. Minä ainakin. 
Anoppilan sapuskat ja lauantain ihanat häät. 
Kelpaa vieriä takaisin Helsinkiin.
Henriikka

Rikkipoikkipinoon

12
–
random
Tällä kertaa rakensin asuni rikkinäisten sukkahousujen ympärille. Syyt olivat käytännön puolella: oli liian kuuma farkuille tai paksuille sukkahousuille. Ainoat ohuet olivat rikkinäiset ja näin oli tyydyttävä kohtaloon. Vetäisin päälleni eläinkuosisen mekkoni ja tuumailin hetken, tulisiko päivästä mekko-päivä. Harkintani jälkeen käytäntö vei voiton: mekko yltäisi vain sellaiselle reiden tasolle, että pitäisi koko ajan pohtia hameen nousuastetta. Siksi veljeni vanhoista farkuista leikatut sortsit päätyivät sukkisten päälle, pelastamaan niiltä hetkiltä, milloin ei muista ajatella kuinka sitä istuu ja oleskelee. 
Voitteko kuvitella, että aamulla puettuani siskoni tuli kysymään minulta varovaisesti seuraavaa:
”Oletko sä huomannut, että sun sukkahousut ovat menneet vähän rikki?”
”Well, yes.”
Jalkaan vakkarit, vanhat kuomat: Vagabondin mustat nilkkurit. Oi, kuinka pärjäisinkään ilman teitä?
-Henriikka
kengät/Vagabond, sortsit&mekko/kirppis, sukkahousut teiltä tuntemattomilta

Yo-lahjuksia

6
–
lahjat, vinkit
Palaan vielä ajassa taaksepäin, kesäkuun alkuun, kun vietettiin niitä kuuluisia valkolakkisia. Tapani mukaan tietenkin tarkastin sisareni lahjasaaliin: mitä ihania juttuja lahjakasasta löytyikään. Valkkasin suosikkejani ja tallensin ne kameralle. Ehkäpä näistä voisi löytyä ideaa myös tuleviin häihin, tupareihin ja muihin kesäjuhliin? Tuskin juhannusjuhlien isäntä tai emäntäkään pistää pahaksi, jos matkassaan vie jotain sievää kiitokseksi.
Siirtolapuutarha-teekupit. Iättömät, ajattomat, ihanat. Saavat anteeksi senkin,
että luultavasti tee jäähtyy aika nopeasti suuren halkaisijansa vuoksi.
Muumi-emalimuki. Hyvä siskoni miespuoleinen ystävä. Osaat ilmeisesti ostaa lahjoja, se on tärkeä taito. 
Muffini-keittiöpyyhe ja -vuokia. Mielestäin on mukava, kun lahja toimii kokonaisuutenakin. Tälläiset minullekin!
Inka virkkasi Roosaliinalle ihan ikioman vappupipon. Kiiitos, superduunia!
Kun näin nämä upouudet Iittalan Lempi-lasit, niin ryhdyin hiljalleen kääntämään takkiani muki-ihmisestä lasien puolelle.
Viimeisenä sympaattinen Kotiruoka-kirja, jollaisen huolisin keittiömme hyllylle.
Toisena kuvassa on Marimekon kettiöpyyhe:
 suosittelen lämpimästi lahjaideaksi.

Tälläisiä hassunhauskoja, tyylikkäitä, kivoja ja suloisia. 
Ehkä voisin järjestää tuplalakitus-kekkerit ihan itselleni.
Henriikka

Sadepäivän iloja

17
–
oma tyyli

Tänään on sadepäivä. Herätä nyt aamulla sateeseen kesäkuun puolenvälin jälkeen, mitä ihmettä? Oikeastaan se on ihan mukavaa, kun sade ropisee kattoon. Mutta mukavaa on myös katsella kuvia viime viikonlopulta, kun paisteli vielä täydeltä terältä. Käytin napapaitaa ensimmäisen kerran yli 15 vuoteen ja se oli aika jännittävää. Onko se ällöttävää vai oikeastaan veikeetä? Siihen en saanut vastausta, mutta silloin kun viimeksi vilautin napaani julkisesti, ei vatsassani ollut vielä umpilisäkkeen-arpea. Ja se leikattiin kun olin esikoulussa! Saanen siis anteeksi, jos olen hieman hämmentynyt tästä vaatekappaleesta. 

Vapaapäivä. Kuinka mahtavaa.
 -Henriikka

Ps. Peräkkäisinä päivinä leveälahkeiset farkut ja napapaita. Olenko järjiltäni? Please don’t go.

Hip hiphip

18
–
oma tyyli
Kyllä vain, pitkästä aikaa lepattivat lahkeeni. Oli kertakaikkiaan kokeiltava leveitä housunpuntteja, kun ystäväni oli heittämässä vanhoja hippihousujaan menemään. Voin kertoa olon olleen erittäin kummallinen, kun astelin kotiovesta ulos. Pilleihin tottuneena en oikein tiennyt, kuinka tällaisissa housuissa oikein pitää tallustaa. Lahkeet tuntuivat osuvat yhteen ja havisevan tuulessa. Bussissa tuntui, että vein puolta enemmän jalkatilaa kuin aikaisemmin. Suuri osa havainnoistani oli varmasti fiktiivisiä, mutta sen huomasin, että ei lahkeita vain voinut olla ajattelematta.
Pehmeänä pudotuksena en yhdistänyt farkkuihin tiukkaa napapaitaa, vaan pitkälle reiteen ulottuvan pinkin kauluspaidan. Sidoin paidan löyhälle solmulle, jotta se ei kuitenkaan roikkuisi aivan polvissa. Housujen kokeilun ehdoton vaatimus oli se, että sain käyttää korkeita kenkiä. Ties kuinka mutkikkaaksi ja lyhyeksi olisin itseni tuntenut ilman tolppapohjakenkiä. Tämä oli tietysti myös helppo laiskan ratkaisu: ei tarvinnut ryhtyä lahkeenlyhennys-puuhiin.
Hipahtavaa kokonaisuutta korosti vielä ranskanletti, jonka ystäväni oli punonut kulkemaan päätä myöten. Yön yli nukuttu lettityyli kelpasi oikein hyvin. 

En ollut kotonani näissä housuissa, todellakaan. Mutta jotain viehättävää näissä kuitenkin oli. En ainakaan heti heitä housuja menemään, täytyy kokeilla joku toinen päivä kera toisen kokonaisuuden. Vai kannattaako?
Mukavaa viikkoa itse kullekin väelle, 
Henriikka
farkut & paita/Gina Tricot, kengät/Monki

Edward

16
–
DIY
Tunailu on aina riskialtista. Usein muokkauksen tuloksena esinettä tai asiaa ei enää koskaan saada alkuperäisen kaltaiseksi. Tietenkin tällaisilla kaltaisteni keskinkertaisten väsäilijöiden kohdalla on lisäksi sekin arvoituksellinen puoli, ettei lopputuloksen laadukkuuttakaan voida etukäteen täsmällisesti arvioida.
En ole liukuvärjännyt viime talvena, enkä nyt kesäkautena ainuttakaan vaatekappaletta. En ole myöskään lisäillyt niittejä tai helmiä, koristellut intiaanikuvioilla tai maalitahroilla. Olen kyllä harkinnut, mutta tullut tulokseen, että haluan mieluummin säästää ne täydellisesti istuvat farkkusortsit ja lempipaitani sellaisenaan: ihan tavallisina. Liukuvärjättyjä vaatteita tuskin enää nähdään ensi kesänä, tai ainakaan kahden vuoden päästä, mutta perinteiset sortsit kulkee matkassa luultavasti seuraavat 10 vuotta. Ristiriitaista on, että olen valmis leikkaamaan muita riepujani uuteen uskoon. Seuraavanlainen vanha trikoomekko pääsi saksikäteni kohteeksi.
Kai tunauksessa täytyy joko pitää alkuperäisestä tuotteesta riittävän vähän, tai vaihtoehtoisesti uskoa tulevan lopputuloksen onnistumiseen riittävästi. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle, ettei jälkeenpäin tarvitse tihrustaa itkura. Voisin kokeilla maalitahroja tai niittejä johonkin keskinkertaiseen, jotta tiedän kannattaako lemppareita uhrata moiseen. Tällä kertaa oma trikoomekkoni ei vain kertakaikkisesti istunut sellaisenaan päälleni, kun taas uusi hapsumalli kutkuttaa kesämieltä.
Peace, Henriikka

Uusi rakkauteni Balmuir

8
–
random
Tiedättehän minut. Olen kirpputori-ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö välillä havittelisi jotain uutta ja täydellistä. Luksusta. Netissä on niin paljon ihmeellistä ja tuntematonta, ja välillä syystä tai toisesta satun löytämään sivuston tai nettiputiikin, jonne palaan aina uudestaan ja uudestaan.
Niin kävi viime viikolla, kun löysin Balmuirin. Harhauduin selailemaan kuvia joidenkin satunnaisten klikkailujen kautta ja tuotteet saivat pulssini tasaantumaan: näissä on sitä jotain. Rauhaa ja seesteisyyttä, laatua ja omaperäisyyttä. Viimeiset puolitoista viikkoa olen selaillut sivuja aina uudestaan.
Olen joskus sivuuttanut Balmuirin tuotteita Stockmannilla, kuitenkin vasta nyt sain tietää, että merkki on kotimainen. Balmuir valmistaa sisustus- ja käyttötuotteita: korurasioita, lehtilaatikoita, lakanoita, vaatteita ja esimerkiksi kynttilöitä. Materiaalit ovat laadukkaita, kaikki tuotteet käsintehtyjä ja niiden värikartassa yhdistellään kauden trendivärejä klassisempaan palettiin. Varsinainen toiminta alkoi, kun perheyritys teki läpimurron vuonna 2007. Tätä nykyä tuotteita saa ostettua noin 40 maasta, Suomestakin löytyy useampi kymmentä jälleenmyyjää.
Pakko se on kai myöntää. Olen jo valinnut suosikkini. Ensimmäisen kuvan konjakin värinen, nahkainen lehtikori on kirjattu hankintalistalleni.
Tasaantuiko kenenkään muun pulssi? Tai vaihtoehtoisesti tuplaantui?
Henriikka
Kuvat: Balmuir

Turhat kriisit

2
–
oma tyyli, sisko
Tänään on ensimmäinen kunnon aurinkopäivä hetkeen. Viimeisen viikon olen potenut pienoista kriisiä siitä, kuinka pukeutua +15-20 säähän, kun on kuitenkin tuulista ja välillä sateleekin. Siskoni on liittynyt kriisiin ja sen synnyttämään keskusteluun olosuhteiden pakosta, kun hän on taas majaillut sohvallamme alkuviikon. Nahkatakki tuntuu usein hiostavalta, villapaidoissa läkähtyy, kuitenkin T-paita ei ole riittävästi, kuin keskipäivän kuumimpina tunteinta. Ratkaisuksi on selviytynyt kauluspaita. 
Kauluspaitoja on moneksi: skarppeja työpaitoja, hippihelmoilla varustettuja lomamalleja, rentoja farkkukankaisia.. Hihat saa käärittyä ja nappeja avattua, kun tulee lämmin, ja vaihtoehtoisesti päälle saa heitettyä niin takin kuin ohuen neuleenkin, kun saapuu innokas merituuli. Kauluspaidat ovat olleet viikkoni parhaita kavereita. Valkoisessa kauluspaidassa viiletti pitkälle iltaan, mutta kylmimpinä hetkinä vedin päälle ohuen neuleen. Neuletta kaipasin myös töissä, kun suurehkon kauluspaidan liepeet alkoivat tuntua liian boheemeilta.

 Mutta nyt on ilo ja aurinko. Ei tarvitse kokea minkäänlaista välisään kriisiä.
Henriikka

Greek delight

14
–
oma tyyli
Päivän asu. Tuo ihanan kamala sanapari. Kuvissa esiintyvä sellainen pitäytyi erittäin simppelinä: se syntyi, kun yhdistin Marimekon yöpaitaan sukkahousut ja mustat herrainkengät. Kuinka yksinkertaista pukeutuminen onkaan. Viimeksi käyttäessäni tätä yömekkoa arkikäytössäni, yritin ryhdistää kokonaisuutta vyöllä. Kuitenkin jotenkin salamyhkäisesti vyön mukana tumpsahti vyötärölleni myös noin 10 lisäkiloa. Muutama kilo sinne tai tänne, mutta tällä kertaa kuitenkin kokeilin miltä näyttää, kun raidallinen laatikkomekko roikkuu sellaisenaan, ja helman alta tönöttävät kaksi lyhyttä jalkaa. Pidin enemmän tästä. Vaikka jotenkin salamyhkäisesti pituudestani katosi 10 senttimetriä.

Tässä lookissa myös suoritin erästä salamyhkäistä bisnestä: tuliaisrasiani avaamista (ja sisällön syömistä). Rakastan Turkish Delighteja (Älkää kysykö miksi. Minunkin mielestäni ne maistuvat sokerille ja saippualle!) ja perheeni muu naisväki toi minulle sellaisia Kreikan matkaltaan. Tai ainakin ne olivat tismalleen samanlaisia, mutta jostain kumman syystä kannessa luki kuitenkin ”Greek Delight”. Kamoon, kreikkalaiset. Ei taida teillä mennä nyt makeis-bisneksessäkään kovin hyvin. Kaikkihan sen tietävät, että turkkilaiset ovat ne aidot ja oikeat. Niitähän popsitaan Narniassakin.

 Tänään paistaa aurinko. Suunnitelma olisi suunnata piknikille. 
Harmi, että söin jo kaikki kreikkalaiset namut.
No, onneksi on fudiksen MM-kisat 
(erittäin huono juttu).
Henriikka

EDIT: EM-kisat, hahaha

Tavastian katon alla

6
–
random
Joskus kuvat jäävät vellomaan johonkin bittiavaruuteen. Niin kävi tällä kertaa, kun joskus keväisenä päivänä kävin katsomassa, kuinka lempibändini sopeutuu Tavastialle. Päiviä kului ja odotin sopivaa tunnelmaa julkaista muutama keikkakuva, mutta sitä tunnelmaa ei heti tullutkaan. Sitten jätin hetkeksi sivuun ja unohdin. Nyt jo kesäkuun valjetessa löysin kuvat luonnoksista, eikä ehkä ennen tätä olekaan ollut parempaa hetkeä.
Muistan tarkasti, kuinka kauniisti laulu kaikui ja saksofoni soi. Muistan kuinka hypin ja tanssin eturivissä, ja tuntui kuin olisi kesän ensimmäinen päivä. Siitäkin huolimatta, että pihalla satoi.
Henriikka

Oi, astiakaappimme

30
–
astiat
Lupasin jo kauan, kauan aikaa sitten paljastaa teille astiakaappiemme sisältöä. Nyt se aika sitten koittaa, ja on luvassa juttu astioistamme. Onneksemme omistamme suhteellisen suuren keittiön ja kaappitilaa, joten karsimista ei ole tarvinnut tehdä paljon. Onneksi ja onneksi, mutta rakastan astioita. Välillä ehkä liikaakin. Kaupunkikierroksen huippuhetki on käydä hipelöimässä matalia teekuppeja Marimekon liikkeessä tai tsekata Iittalan myynnistä poistuvat tuotteet. Keksisin joka viikko uuden sarjan, jota kerätä (ei ei, en kuitenkaan toteuta kuin muutamia).  
Mukit ovat ehdottomia lemppareitani. Jotenkin ne vetoavat. Juon yleensä maitoni ja mehunikin mukista,  se tuntuu turvallisemmalta. Jos saisin jättää kaappeihimme vain yhtiä astioita, niin ne olisivat ehdottomasti mukeja. Elämä on kuitenkin helpompaa hieman varioidulla varastolla ja tässä seuraavaksi yksitellen lähes kaikki käyttöastiamme.
Marimekon Oiva-sarja. Silkkaa täydellisyyttä. Simppeli muotoilu ja somat puuyksityiskohdat kruunaavat koko jutun. Pyöreänmuotoiset jälkiruokalautaset ovat sopivan matalareunaisia ja toimivat monessa. Teepannu on häälahja ystäviltämme ja se saa miettimään, miksemme juo teetä enemmän? Kuvassa olevien astioiden lisäksi meiltä löytyy Oiva-patakin, sen unohdin kuvata tyystin.
Vihreät ja keltaiset Marimekon Oiva-kulhot. Värit näyttävät luonnossa tosin kirkkaammilta. Sopivat hyvin aamupala-muroille tai salaattikulhoksi, pienenpi okran värinen on omiaan rahkan ja jäätelön kanssa. Viekussa on ystävältä lahjaksi saatu yksinäinen mukivanhus, josta hörpin kahvini, kun Janne on keikkareissuilla.
Oiva-sarjan lisäksi toinen tehokokoelma ovat Iittalan Teemat valkoisina ja ruskeina. Muutama vihreä mukikin on löytynyt kouluni vierestä sijaitsevasta Iittalan Outletistä. Syvät lautaset ovat vakiokäytössämme salaateille ja tomaattikeitolla, mukeja taas fanitamme niiden jämäkkyyden vuoksi: Teeman ja Kokon välillä käytävä taisto oli helppo, sillä Kokon kupit keikkaavan helpommin.
Tämän kuvan astiat ovat harvemmassa käytössä arjessa, mutta piristävät kattauksia juhlahetkinä. Marimekon pienen Mariskoolin sain 18-vuotislahjaksi, sehän on aikuisuuden merkki. Lasiset jälkiruokakulhot ja sinapinväriset lautaset ovat hankittu kirpputoreilta. 
Satumetsä ja Taika: uskolliset kaakao- ja teemukimme, sekä totta kai kahvimukit silloin, kuin silmät aukeaa vasta neljännellä desillä. Janneen tutustuessani olin saanut lahjaksi Satumetsää, kun hänelle taas oli kertynyt Taikaa. Eivät nämä parahimmin mätsää yhteen, mutta meidän keittiössä se ei olekaan niin justiinsa.
Sagaformin Spektra-viinilaseista olenkin hehkuttanut jo useaan otteeseen. Edelleen hurraan niiden puolesta! Lisäksi lasipuolelle on valikoitunut Ikean mahtipontiset lasit kuumien kesäpäivien cola-laseja varten, sekä muutamat matalammat kirpputoreilta. Laseissakin itselleni tärkeää on tukeva pohja, siitä syystä etummaisina olevat konjakkilasit ovat ainakin toimivat.
Viimeisinä muttei vähäisinä kaikki yksinäiset yksilöt, joita ei syystä tai toisesta olla viskattu menemään (niiden kaikkien 12-vuotis-synttärilahjojen mukana). Muumimukeista en ole koskaan välittänyt erityisen kummasti, jollain lailla nuo kolme kuitenkin viehättävät. ”Ilman sinua olen lyijyä” -mukit ovat lahjana ihanalta Hennalta, häävalssista muistuttamassa. Indiskan jättikokoiset mukit ovat tupaantuliaislahja ja niitä toivottavasti haalin vielä tulevaisuudessa lisää. Ainoa täysin yksinäinen on Jannen ensimmäinen muki omaan talouteen. Se on muotoilultaan ja kuvitukseltaan kerrassaan upea kokonaisuus. Eihän taidetta heitetä pois.
Olen pohtinut paljon muotoilun ja astioiden merkitystä suomalaisille. Olen useammissa tupareissa kuullut lauseen ”nyt mulla on vasta nää Ikean astiat, mutta tarkoitus on panostaa kyllä myöhemmin ja ostaa Iittalaa”. Ja tämä ei ole tullut ainoastaan itsetiedostavien, trenditietoisten naisten, vaan myös esimerkiksi erään poikaboksi-miehen suusta. Ja kaikki huonekalut olivat ostettu halpoina, eikä se häntä häirinnyt. Jollain tavalla astioiden laatu on Suomessa tärkeää. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin, mutta jollain kummallisella tavalla kuitenkin ne kotimaiset keittiönkaapit täyttyvät laatuastioista, vaikka kaikki muu talouteen olisi hankittu halpahalleista.
Henriikka

Pikkuse enemmän BLING

8
–
DIY
Niin pienellä saa niin paljon aikaan. Sen huomasi taas, kun vaihdoin laatikkomallisesta, ruskeasta takistani napit: vanhat, rusehtavat muovinapit ratkottiin veke ja tilalle ompelin kultaiset ja koristeelliset. Alkuperäinen tarkoitukseni oli siirtää vanhojen tilalle puiset napit, mutta sitten kävelin Hakaniemessä nappikauppaan. Silmäni löysivät kultaisen putkilon ja ostin samantien seitsemän, kappalehintaan 1,2 euroa.
Nappien vaihdossa on muistettava, että jos haluaa päästä mahdollisimman vähällä vaivalla, niin ostaa mieluummin liian pienet kuin suuret napit. Napinläpiä on helppo pienentää ompelemalla reunasta aukkoa kiinni, mutta suurentaminen on vaivalloisempaa. Entisten kokoiset napit ovat tietenkin ne parhaat. Nappien vaihto on kuitenkin todella simppeli tapa tehdä pieni muutos ulkomuotoon: takkien lisäksi vaihtoja voi tehdä neuleisiin, kauluspaitoihin tai vaikka pöksyihin.
 Kauniita kultaisia kiekuroita, sanon minä.
Supersupersunnuntaita ja lauantainjämiä teille.
Kovin tämän saitin päivittämisestä tykkään.
Henriikka

Kouvola ain mielessä

17
–
elämä, kirpputori, sisko

Viime viikonloppu ja tämän viikon ensimmäiset päivät menivät letkeästi Kouvolassa. Teimme Roosaliinan kanssa suunnattomat suunnitelmat siitä, mitä nämä muutamat päivät pitäisivät sisällään: vaarilla käynti, kynsien lakkaus, sauna, leffailta, leivontaa, hedelmäsalaattia, shopbailukierros, erikoiskahveille keskustaan.. ja tietenkin myös kirpputorikierros. Kylähullu, Femma ja Fida, ette petä koskaan. Paitsi Femma joskus. Niin kuin tällä kertaa. Tsemppaa vähän.
Kouvolassa tekee mieli aina rentoilla. Ei mitään puristavaa tai korkeita koroja (voin kuvitella kuinka moni mietti juuri, että käytänkö muka koskaan sellaisia), vaan boogie-releitä. Sukkahousut ja tummansiniset farkut sopivat tähän muottiin, kuin myös harmaa lötköneule. Epämääräisen hiuspäivän pelastus on hiusten harjaaminen toiselle puolelle. Olen kyllä iloinen, että vaikka välillä kaipaankin skarppia polkkaa, niin voin viettää kesääni leijonanharjassa. Huulten maalaaminen oransseiksi vei tietenkin huomion siitä, mikä ei ole aivan viimeisen päälle laitettu. Eikö ole toimiva taktiikka?
Roosaliinan kuljeskeli maanantaipäivän vaaleansinisessä kauluspaidassaan, joka on itse asiassa haalittu miesten osastolta pari kesää sitten. Aikamoinen väriero oli nähtävissä, kun kuljin tuollaisen papunaaman vieressä: Kreikan aurinko teki tehtävänsä muutama viikko sitten. Sieltä tuliaisena tulivat myös korkkikorvikset. Pakko vielä lisätä loppuun muutama hiuskuva. Mielestäni siskoni hiukset ovat nyt vallan täydelliset. Suosittelen tulostamaan kuvan malliksi ja menemään saman tien kampaajalle, jos täydellistä kesäväriä halajaa.
Kylähullusta (Kylähullu =Kylähullu kirpputori Kouvolan kävelykadun päässä) löysin itselleni kahdelle eurolla puna-valkoraitaisen repun, pyöreän tarjottimen kahdella, ja Roosaliina kakkosella myöskin käsittämättömän siistin Karhun villiksen. Tein ehkä elämäni jaloimman teon, kun en käynyt taistelemaan siitä. Olin yllättynyt itsekin, kuinka ihastuttavan jalomielinen olin. Katkeruus on tietenkin se karvainen jälkimaku, mutta siinä kirpputorin käytävällä sopu ja luovuttaminen tuntui hyvältä ajatukselta.
Fidalta nappasin matkaani kaksi juttua: löysät, vaaleat sortsit kahdella ja puolella eukilla, sekä armeijan vanhan takin kolmella. Ehkä pätkäisen sortsit polvihousuista mineiksi, ehkä jätän tuollaisiksi. Roosaliina jäi tyhjin käsin, mutta minun tulkintani mukaan hänen autuaan hymynsä taakse kätkeytyi se, että Karhun villis oli täyttänyt kaikki hänen materialistiset tarpeensa. 
Miksi, oi miksi olin jalo?
Henriikka

Sopivasti naarmuilla

17
–
hiukset, kirpputori
Kerron teille nyt salaisuuden. Vanhanmallisten nahkatakkien arvoa ei ole vielä kaikkialla ymmärretty. Niitä saattaapi löytää kirpputoreilta muutamalla hassulla eurolla. Ylläolevani punaruskea rotsi on ostettu Kuusankosken kirppikseltä kolmella eurolla. Pääkapunkiseudun hinnat ovat alkaneet nousta, etenkin vintagepuljuissa, mutta aarreaittoja ovat pienempien kaupunkien kirppikset. Ja tietysti kannattaa aina ensin kysäistä isovanhemmilta, etenkin jos he ovat sellaista hamstraajatyyppiä (niinkuin oma mummini oli).
Minusta on mukava, ettei kesä ole sännännyt tänne niin kovin vauhdilla. Keväinen takkikausi on aina niin lyhykäinen. Ehtii vielä käyttää takkejaan, tätäkin palttoota. Pidän kovasti kauluksesta ja muualtakin takista löytyvistä naarmuista ja kulumista. Takki on muokkautunut entisen käyttäjänsä mukaisesti. Minun onneni, että sujahdan siihen muottiin aika hyvin.
Öitä sinne, tämä taitaa nyt nukahtaa.
-Henriikka
nahkatakki/kirppis, kauluspaita/H&M, farkut/Levis

Hopeakaulukset

12
–
asusteet, korut
Vihdoin ne ovat minun -hopeakaulukset. Olen väijynyt joulun jälkeen hyllyillä, jossa helmikaulukset ovat hohtaneet. Kokeilin ja kokeilin, mutta jostain syystä ne aina myös jäivät hyllyyn. Liian tyttömäiset, liian halvannäköiset, liian suuria helmiä, liian massiivinen kokonaisuus… En vain ollut ymmärtänyt, etten ollutkaan helmien tarpeessa, vaan sydämessäni oli hopeakaulusten mentävä kolo. Gina Tricotin koruhyllyn yksinkertainen malli on minun mieleeni. 

 Tervetuloa kotiin, my darling.
 Lupaan pitää sinusta hyvää huolta, 
vaikket aivan aitoa hopeaa olekaan.
Henriikka
1 … 5 6 7 8 9 10 11 … 17