Olen lukenut joululomalla John Greenin kirjaa ”Arvoitus nimeltä Margo”. Kyseessä on nuortenkirja, jonka kohderyhmä on varmasti ikääni matalampi enkä siksi ladannut kirjalle suuria odotuksia. Greeniltä ilmestyi kuitenkin vuoden 2014 nuortenkirja ”Tähtiin kirjoitettu virhe”, mikä enteili vähintään keskinkertaista lukukokemusta. Lisäksi myös tästä uudesta kirjasta on ilmestynyt elokuva, jota tähdittää huippumalli Cara Develingne. Haluan kovasti nähdä roolisuorituksen, mutten voi millään katsoa leffaa, jos en ole lukenut kirjaa.
Kirja on ollut yllättävän mukaansatempaava, vaikka kielenkäyttö on aika tavallista, ja juoni sekä ajatukset selkeästi nuoremmalle väelle suunnattuja. Olisin varmasti 13-vuotiaana haukkonut henkeäni oivalluksille ja päähenkilöiden dialogille.
Todella isoksi myönteiseksi anniksi on noussut juonen seassa kulkeva Walt Whitmanin runo ”Laulu itsestäni”. Runo-sitaatteihin olen uppoutunut pitkäksi aikaa ja tajunnut, että vuonna 2016 on kyllä luettava runoja. Kuinka rakastankaan niitä!
– – kaikki nämä asiat vyöryvät kohti sisintäni ja minä vyöryn niitä kohden,
ja mitä ne ovat sitä olen minäkin, enemmän tai vähemmän,
ja jokaisesta niistä yhdessä ja erikseen punon laulun itsestäni.
– – Älä luovuta vaikka et heti löydä minua,
jos en ole täällä etsi tuolta:
pysähdyn johonkin odottamaan sinua.
– – Oikeastaan nämä ovat kaikkien ihmisten ajatuksia kaikkina aikoina ja
kaikissa maissa, eivät ne minusta ole lähtöisin,
elleivät ne ole sinun siinä kuin minunkin ne ovat yhtä tyhjän
kanssa tai ainakin melkein,
jos ne eivät ole arvoitus ja arvoituksen ratkaisu ne
ovat yhtä tyhjän kanssa,
jos ne eivät ole lähellä niin kuin kaukana ne ovat
yhtä tyhjän kanssa.
Tämä on ruohoa joka kasvaa siellä missä on maata
ja vettä,
tämä on yhteistä ilmaa jossa maa kylpee.
– – Ja mitä sinuun tulee Kuolema ja lopullisuuden katkera syleily, minua
on turha pelotella.
– – Kaikki liikkuu eteenpäin ja pyrkii esiin, mikään ei luhistu,
ja kuoleminen on erilaista kuin kuvitellaan, ja
onnellisempaa.
Olen monesti miettinyt, miksi kirjan kaunis alkuperäisnimi ”Paper Towns” on käännetty suomeksi kökösti ”Arvoitus nimeltä Margo”? Paperikaupunki on niin kaunis sana, että jos joku harkitsee perustavansa blogin, niin suosittelen sitä nimeksi. Tulisin otsikon perusteella heti lukijaksi.
Luen kirjan tänään loppuun. Ehkä pääsen katsomaan elokuvan loppuviikosta. Ajamme juuri Helsinkiä ja arkea kohti. Mukava päästä loman jälkeen kotiin.
-Henriikka
(Runokatkelmat Walt Whitmanin runosta ”Laulu itsestäni”)
pipo/omatekemä, kengät/Vagabond, ruutupaita/Zara, hihaton/Urban A, hame/second hand
Pyörittelin tuota kirjaa tänään kirjastossa käsissäni, mutta jätin sen kuitenkin hyllyyn. Nyt vähän harmittaa, pitää selkeästi mennä taas pian kirjastoon!
Voi kuule, sä ehdit tämän vielä lukea. No worries!
Luin Paper Townin, juurikin englanniksi, ja minä taas ihastelin sen kielenkäyttöä ja nokkelia ilmaisuja. Tähtiin kirjoitetun virheen olen lukenut suomeksi sekä englanniksi, ja suomennos on suoraan sanoen hirveä :D Englanniksi taas tylsähkö juonikin melkein unohtui, kun kieli oli niin nättiä. Suosittelen siis englanninkielistä versiota, saatat yllättyä!
Hmmm ! Kiva kuulla, että enkkuversio oli oikeasti kielellisestikin kaunis. Olen huono lukemaan englanniksi, sillä en saa yhtä syviä kieli-kiksejä valitettavasti siitä, mutta ehkä tämä voisi olla hyppäys tuntemattomaan.
Luin viime keväänä Kroatiassa saman kirjailijan teoksen Looking for Alaska. Kevyt lomalukeminen se loppujen lopuksi oli, mutta johtunee ajasta ja tilanteesta elämässä. Vähän niin kuin sanoit, olisi ehkä iskenyt 13-vuotiaana paremmin. Olen huomannut, että usein kirjojen ”hyvyys” riippuu ajasta. Joskus ei ole vain sen kirjan aika.
Ps. Ootko jo tehnyt tuon pipon ohjeesta blogipostauksen? :D Se on hieno!
Ja niinhän se menee, että kohderyhmä yleensä tunnetaan niin hyvin, että kirja uppoaa juuri heille. Luin joskus Häräntappoaseen uudelleen, koska se oli joskus todella suuri kokemus itselleni. Mutta pyh! Järjettömän naiivilta tuntui, kun mieleeni se oli jäänyt niin suurena ja puhuttelevana.
Ja hei, en ole koskaan tehnyt piposta juttua. Voisin yrittää? Oli maailman helpoin, suoraan ohjeesta tehty.
Itse olen vastakkaista sorttia: en tykkää lukea kirjaa ennen elokuvaa. Olen vähemmistössä, myönnän. Koen, että elokuvan kauneus, ainutlaatuisuus ja näyttelijöiden suoritus kärsivät, jos tiedän tapahtumat jo ennalta. Silloin kokemus jää lähinnä kirjan ja elokuvan vertailuksi. Näyttelijöihin usein pettyy, kun kuviteltu hahmo olikin omassa päässä täysin erilainen. Henkilökohtaisesti haluan yllättyä, liikuttua ja rakastua näyttelijöiden tekemään työhön istuessani elokuvateatterissa. Mutta tämä on minun mieltymykseni, olemme kaikki erilaisia.
Kävin katsomassa Tähtiinkirjoitetun virheen silloin kun se tuli teattereihin. Kokemus oli sellainen, jota ei ikinä unohda. Elokuva oli jotain erilaista, jotain mitä valkokankaalla harvoin näkee. Näyttelijöillä näytti olevan todella syvä yhteys, mitä oli huikeaa katsoa.
Kun menin katsomaan Mysteeri nimeltä Margoa, odotukseni olivat tietysti korkealla. Eivät tosin pilvissä, sillä tiesin kyseessä olevan pienemmän budjetin leffa. En tiedä miten sinä tulet kokemaan leffan, mutta itselleni se oli valtava pettymys. Astelimme viiden ystäväni kanssa ulos teatterista, katsahdimme toisiimme, emmekä pettymyksen hämmeksyssessä osanneet sanoa muuta kuin ”Jaha”. Koko elokuvan viesti jäi hyvin pinnalliseksi, eivätkä näyttelijäsuoritukset päätä huimanneet. Olen 18, joten kuvittelin olevani elokuvan kohderyhmää.
ps. runokatkelmat olivat täydelliset!
Luulen, että enemmistö on heitä, joilla ei ole mitään väliä onko kirja luettu. Suurin osahan katsoo vain elokuvan. Mutta sitten on nämä kirja ensin- ja elokuva ensin -ihmiset, niinkuin varmasti tarkoititkin, ja heidän joukossaan olet kyllä varmasti vähemmistöä. Tosi mielenkiintoista tuo sunkin ajattelu. Mä aina toivoisin, että voisin jotenkin puhtailla aivoilla katsoa kirjan lukemisen jälkeen myös elokuvan, mutta eihän se tietysti ole mahdollista. Kirjaan vaan mahtuu niin paljon enemmän, lisäksi oma mielikuvitus piirtää valtavasti lisää, että olen valinnut tämän järjestyksen. Joskus surkea kirja kyllä pilaa hyvän elokuvan, se on myönnettävä. Yllättävän useinkin.
Luulen itsekin, että joudun tuohon elokuvaan vähän pettymään. Voiskohan olla, että se uppoaisi vielä nuorempaan väkeen? Olet kuitenkin jo 18. Tähtiin kirjoitettu virhe oli ainakin aivan hitti tuttavaperheen 12-vuotiaalle?
Ihana, kun jaksoit kirjoittaa niin kattavasti. Tällaista dialogia lisää vuodelle 2016. Pus!
Olen kuullut paljon tuosta elokuvasta, ja juuri eilen tuli sopiva tilaisuus katsoa se! En ole lukenut kirjaa, mutta elokuva sopi kyllä hyvin sinun ja Selinan kuvaukseen kirjasta – viihdyttävä ja hauskakin, mutta selkeästi nuorisolle suunnattu. Cara Delevingnen suorituksesta en oikein vakuuttunut, tosin jo hänen henkilöhahmonsa kävi jotenkin hermoilleni, joten ehkä myös sen vuoksi jäi vähän huono jälkimaku. Jännä kuulla, mitä tykkäät sitten kun joskus katsot elokuvan!
Jotenkin koko Cara käy minulle hermoilleni, vaikka en oikeastaan häntä ihan hirveästi ole seurannutkaan ja vaikka hän on mielestäni aivan upea malli. Hän näyttää aina vain niin vihaiselta, että minulla on huono ennakko-oletus hänestä. Tämä enteilee elokuvakokemukselle kehnoa..
Mä sitten kerron kuinka käy!
<3
Mun täytyy tutustua tähän ehdottomasti! Upeita laineja.
Ja oot hurjan söpö.
Kiitos Nella <3 Ja voi olla, että sun kannattaa mieluummin tutustua tuohon siteerattuun runokirjaan. Niin kuin minäkin aion.