Kesäkuu ja kesä! Hurraa. Lapsena koulut loppuivat näihin aikoihin ja kesäkuu tuntui oikeasti kesältä, oli sää mikä tahansa. Sitä otti pyörän alleen, sitoi tarakkaan uikkarit ja pyyhkeen ja polki Käyrälammen rantaan. Joskus satoi, joskus paistoi, mutta uiminen oli loman jälkeen kaikkein parasta kesässä.

Kolmanneksi parasta oli, että kouluvuoden päättymisen kunniaksi saimme ostaa kioskilta karkkia 10 markalla, vaikka yleensä viikkorahamme oli seitsemän. Mellipussi tuntui jättiläismäiseltä (repesin juuri ääneen, kun käytin mainion mummivainaan sanavalintaa ”mellipussi”).

Lapsuuden kesien helmiä olivat kerhot, joita itse järjestimme. Oli golfkerho, jonne pääsi ilman pikeepaitoja ja jossa pelattiin krokettimailoilla. Oli salakerho, jonka sisältö jäi teeman mukaisesti myös itselleni aika mysteeriksi. Sitten oli ystäväni kanssa ylläpitämämme Kesäkerho Kirsikka, jonka osallistumismaksuilla rahastimme pikkusiskot vararikkoon.

Kesäkuu on aina ollut aktiviinen kuukausi. Sateet ja viileät ilmat ovat laittaneet siivoamaan ja hoitamaan asioita, joita ei muuten ole ehtinyt. Kesäkuussa oli kesäharrastukset ja leirit, kun taas heinäkuuksi koko Suomi tuntuu menevän edelleen täyslepoon.

Kesäkuu on kuukausi farkuille ja collegeille, ehkä farkkusortseille ja huppareille. Se on usein ilmansa puolesta uniikki, kesä muttei kuitenkaan kuuma. Jos olisin Suomessa, rokkaisin R/H:n collegessa, jonka ostin huhtikuussa sydän hyppien. Kivoimmat jutut tuntuvat koko kropassa, sydämessä saakka.

Jos kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, majailemme Moskovassa. Instagramista (@aamukahvilla) voi seurailla reissun kulkua, jos vain sensuuri päästää meidät päivittämään.

Ihanaa kesäkuuta kauniit ja komeat!

– Henriikka

college / R/H, pipo/Alina Piu, farkut/Levi’s, kengät/second hand

Mistä huomaa kesän? Siitä, että kaupungin rumimmat, ahdistavimmat ja synkimmätkin paikat alkavat näyttäytyä romanttisina. Sörnäisten Kurvi tulvii rakkautta ja Piritorin penkit kutsuvat pussailemaan. Kampin kauppakeskuksen rullaportaissa laulattaa ja tekee mieli mennä halaamaan asematunnelin mormooneita.

Kesällä unelmat virtaavat vapaasti eikä haittaa, jos joku jää toteutumatta. Kukka sopii maljakkoon tai korvan taakse ja muutama tanssiaskel tilanteeseen kuin tilanteeseen. Pesulan jättimäisen laskun ottaa vastaan melkein hymyillen, vaikka pulittavatkin kohtuuttomasti muutaman pikkutakin kemiallisesta pesusta.

Urheilin keväällä kovasti, mutta nyt en ole ehtinyt. Piti päästä kesäkuntoon, mutta tulikin kevätkunto, josta alkoi armoton alamäki. Ampparipampparimehujäät houkuttelevat enemmän kuin treeni, nachocheeseballsit ja kuppikakut juoksulenkkejä enemmän. Mutta en nyt jaksa liiemmin vatvoa asiaa, kyllä ne lenkit ja puntitkin tulevat sieltä sitten aikanaan. Rakastan sitä paitsi liikuntaa kuitenkin enemmän kuin ehkä koskaan ennen ja eikös se ole jo kesäkunnon merkki, vaikka kiloja pomppisi vyötäröllä enemmän kuin aiemmin?

Söin tänään lounaalla ja illan työpalaverissa niin paljon, että jouduin avaamaan tekonahkaisen hameeni vetoketjun. Muita nauratti kun nyhdin vetskaria alas. Ei kovin järkevää mättää sillä lailla, että napa pongahtaa pinkeänä ulos vatsasta. Huomiona, että näin kesän kynnyksellä en kuitenkaan toimi kovin rationaalisesti. Flirttailen kamerallekin kuin se jotain muka ymmärtäisi. Kuvaaja onneksi ymmärtää.

Kaiuttimista tulee sopivan hiljaa Lake Jons ja pakko myöntää, että poijjaat osaa stemmansa ja hommansa. Kaikki tuntuu olevan kaoottisen valmistujais-reissu-suunnittelun keskellä kuitenkin ihan hyvin. Valmistujaismekkokin löysi sopivan ompelijan lyhentämistä varten (tai siis minä sen löysin, ei mekko) ja kenkiä ei varmaan tarvitsekaan hankkia. Rennompaa ilman.

Se on hienoa, että kirjoittamisen avulla voi huomata, miten hyvin kaikki oikeastaan on, vaikka tekemättömät asiat ovat juuri tuntuneet elämää ihmeellisemmiltä.

Hengitellen.

Rakkaudella,
Henriikka

verkkatakki/adidas, laukku/Lumi (saatu), kengät & hame/second hand

Lauantai. Vapaapäivä. Kömmin seitsemältä sängystä, heitin aamutakin päälle ja hiippailin sohvalle pötköttämään. Netflixistä Gossip Girl pyörimään (nyt se on tunnustettu) ja lauantailagaamista vajaan tunnin verran.

Kahdeksalta kahvinkeitto ja aamupala: paistettua kananmunaa ja tomaattia, parsakaalia, avokadoa ja siemeniä. Lasi smoothieta ja sitten sitä kahvia. Ettei menisi liian terveelliseksi, niin eiliseltä jääneitä amerikkalaisia pastilleja puoli pussillista.

Vaatteiden vaihto, vähän ripsiväriä. Likaiset hiukset ja turbaani päähän. Puu-Vallilan pihakirpputoria kurkkimaan, minkä jälkeen Arabian Katutaidefestivaalien katsastus.

Keväinen Helsinki on innostava. Kaduilla vaelsi niin suuria laumoja ihmisiä, että mietin jääkö Ravintolapäivästä minulle mitään jäljelle. Joku myi jäätelöä pyörän päältä, joku yritti päästä laihdutuksen johdosta suuriksi jääneistä vaatteistaan eroon. Kansa oli iloista ja puheliasta. Musiikkiesityksiä riitti etenkin Arabianrannassa ja kevätkarkeloiden äänet kantautuivat pitkälle.

Janne käsikynkässä, Roosaliina toisessa. Helppo hymyillä likaisista hiuksista huolimatta.

En tiedä miten näin mukava päivä voi näin väsyttää?
Olen rättinä kotona, liian isossa villapaidassa ja villasukat jalassa. Eikä kello ole edes kuutta.

Vapaapäivinä saa tehdä mitä huvittaa. Score.

– Henriikka

turbaani/KN Collection (saatu), huivi/Balmuir, laukku/& other stories, takki/Twist & Tango (saatu), farkut & kengät/second hand