arkisto:

syyskuu 2016

Rakas laivamme: sänky säilytystilalla

_MG_2656 kopio

Vihdoin kunnon selostusta meidän valkoisesta, uljaasta laivasta! Siinä se rakas sänkymme nyt seisoo, valkoisena ja korkeana. Petasin sen kuvia varten normaalityyliini verraten kovin siististi ja hippasen juntisti, jotta näette kunnolla koko komeuden.

Kun muutimme uuteen kotiimme uudenvuoden aatonaattona, olimme antaneet vanhan sänkymme pois. Hyvä niin, sillä se oli aivan järkyttävä. Janne oli ostanut 120-senttisen jenkkisängyn joskus käytettynä 50 eurolla, ja se oli aivan kulunut ja kuopalla. Valuimme kuoppaan vieretysten kuin sardiinit. Parin vuoden pakkolusikka on luultavasti syy sille, miksi olemme edelleen yhdessä.

Lattialla nukkuminen päättyi toukokuussa, kun saimme upouuden sängyn.

_MG_1423 kopio

Jotta pienen makuuhuoneen nurkka saataisiin täysin hyötykäyttöön, halusimme säilytystilallisen sängyn. Kyseiseen nurkkaan mahtuu maksimissaan 140-senttinen sänky ja parvisänkyvaihtoehdon hylkäsimme: haluan kellahtaa (tai nykyisessä tapauksessa hypätä) sänkyyn lattiatasolta.

Googlailimme ja kiertelimme kauppoja. Vaihtoehtoja oli surkeasti. Säilytystilalliset sängyt ovat usein 120-senttisiä, ja säilytystila on melko vähäistä. Monessa sängyssä säilytystilat avautuvat molemmille sivuille, mikä ei tietenkään ole omassa tapauksessamme mahdollista, kun tilaa ei ole molemmilla puolin. Kaiken lisäksi harva sänky miellytti omaa silmää.

Kaiken tämän mutinan ja mietinnän seurauksena päätimme panostaa kunnolla: Neljän ja puolen vuoden kauhusängyn käytön jälkeen tilasimme mittatilauksella itsellemme Nukkuville:n valkoisen kapteeninsängyn.

_MG_1439 kopio_MG_2652 kopio

Otimme nurkasta kuvat ja mitat, jonka jälkeen laitoimme tarjouspyyntöä toiveittemme kera Nukkuvillen Tuukalle. Olin kuullut, että mittatilaussängyistä kauneimmat ja edullisimmat tulisivat juuri Tuukan työhuoneelta.

Sain Tuukalta tarjouksen. Huomasi, että hän oli tehnyt hommaa aiemminkin. Hän hahmotti heti sähköpostiselityksistäni sähköpistokkeiden, listojen ja käyrien seinien vaikutuksen ja ehdotti kohtaan valkoista klassikkomallia 140-senttiselle patjalle. Käyttämämme lempinimi sängyllemme on siitäkin osuva, että sänkymallin nimi on ”kapteeninsänky”.

Monen pitkän harkintahetken jälkeen lähetimme hyväksyvän vastausviestin paluupostina.

_MG_2647 kopio

Sängyssämme on viisi säilytyslaatikkoa, neljä pienempää ja yksi suurempi, jotka ovat koko sängyn syvyisiä. Sisään mahtuu kaikki lakanamme, pyyhkeemme, reppumme, laukkumme, lautapelimme ja villapaitamme. Lisäksi sänky kätkee sinäänsä kaksi varatyynyä ja -peitettä.

Ja entä hinta sitten? Kyllähän sitä sai tosissaan harkita. Pomppukiskoin, säilytyslaatikoin, rappusin ja kuljetuksin kanssa sängylle tuli hinnaksi 3350 euroa. Se on kai enemmän kuin olemme koskaan mistään maksaneet, jos ei kotiamme lasketa.

Maksoin kuitenkin hyvillä mielin. Suomessa käsityönä tehty, mittatilauksena teetetty sänky kestää aikaa ja on prikulleen sitä mitä halusimme. Ei ole harmittanut hetkeäkään. Ja olisin olettanut hintalapun olevan vieläkin painavampi.

_MG_2648 kopio

Riittävän kova patja päälle ja unten maille. Laivastamme on tullut tärkeä rauhoittumisen paikka, ja niin kuin aiemmin kirjoitin, makuuhuoneestamme kauniiden unien makuuhuone.

Nyt palan halusta kuulla, miltä teidän mielestänne näyttää?

-Henriikka

Gluteeniton, sokeriton banaanileipä

banaanileipä

BANAANILEIPÄ


3 kypsää banaania
2,5 dl maitoa tai kasvimaitoa
2 rkl hunajaa

3 ja 3/4 dl gluteenitonta jauhoa
2,5 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Muussaa kaksi banaania, lisää maito ja hunaja. Sekoita. Lisää kuivat aineet keskenään ja sekoita seos taikinaan. Kaada suorakulmion muotoiseen voideltuun vuokaan (halutessasi vuoraa vuoka leivinpaperilla). Pilko kolmas banaani siivuiksi ja asettele siivut taikinan päälle. Paista 200 asteessa noin 60 minuuttia.

Kiitos Adalle, joka jakoi ikisuosikkinsa reseptin viime viikolla blogin kommenttiboksiin. Niin pitkään olen miettinyt, että banaanileipää tulisi kokeilla, mutta vasta kommentin vuoksi sain aikaiseksi tarttua toimeen. Herkuttelimme banaanileivällä tänään brunssipöydässä anoppilassa ja se maistui yhtä lailla minulle, anopille kuin teini-ikäiselle lankomiehellekin.

Leivän paistoaika on pitkä, mutta muuten se syntyy tosi helposti ja nopeasti. Sunnuntai-illan herkkuja kaipaava ehtii vielä tökätä leivän uuniin.

Me ajamme juuri laina-autolla Kangasalta kotiin päin. Pää on täynnä syysmietteitä, kälyltä anastettu kirjoituspöytä takakontissa ja laukussa monta litraa eilen löydettyjä sieniä pakastinta varten pussitettuna. Ajatukseni risteilevät ruskan väreissä ja sain syksyn To Do -listaan viikonlopun aikana kaksi rastia: Käy metsässä keräämässä sieniä. Sauno.

-Henriikka

Putiikkivinkki Punavuoreen: Lokal

_MG_2041 kopio

Jos asut Helsingin ulkopuolella, suosittelen syysretkeä Helsinkiin. Jos on mahdollista tulla arkipäivänä, se on vielä viikonloppuakin parempi vaihtoehto, mutta eivät lauantaitkaan ole hassumpia kaupunkikierrokselle.

Ja yhtä lailla Helsingissä asuville suosittelen päätöntä harhailua Punavuoressa. Syö lounasta paikassa, jossa et ole koskaan käynyt, ihaile taidetta pikkuriikkisissä gallerioissa ja uskaltaudu ostoksille sisäpihoille katoaviin pikkuputiikkeihin.

Yksi lempipaikoistani on Lokal.

_MG_2073 kopio _MG_2069 kopio_MG_2044 kopio

Lokalin edessä oleva kyltti kiinnittää huomioni joka kerta: 72 % art, 28 % cafe +design, crafts, book. Haluaisin oman sisimpäni olevan kasattu pitkälti samanlaisesta rakenteesta.

Lähden Lokaliin tuulettamaan mieltäni. Vain kerran halusin tietyn kultareunaisen peilin ja astuin ovesta sisälle ostoaie mielessäni. Muuten olen mennyt vain ihailemaan, rauhoittumaan ja nauttimaan.

Putiikissa on 1–2 kuukauden välein vaihtuvat taidenäyttelyt ja kauniisti aseteltu valikoima myytäviä design-esineitä, huonekaluja ja paperitavaraa.

_MG_2065 kopio _MG_2067 kopio_MG_2072 kopio

Yläkerrassa saa ostaa kahvia kauniista kupeista, mutten ole vielä koskaan uskaltanut. Kahvi on harvoin minulle vain kahvi, enkä ole vielä tottunut juomaan kahviani vastaanvanlaisessa julkisessa tilassa, jossa kukaan muu ei kahvittele. Mutta ehkä otan Lokalin kahvin syksyn To Do -listalleni.

Nykyinen Bloom-näyttely on liikkeessä lokakuun alkuun saakka. Jos olen yhtään oppinut tuntemaan teitä rakkahat lukijat, niin kuin luulen olevani, uskon teidän pitävän siitä. Kaikki näyttelyn taiteilijat ja suunnittelijat ovat alle 30-vuotiaita nuoria lupauksia.

_MG_2055 kopio_MG_2053 kopio

On minulla tuolla liikkeessä muutama kippo ja koru, joita aina ihailen. Mutta olen jättänyt ne joka kerta hyllylle, että voin taas palata myöhemmin ihastelemaan.

Sen lisäksi makuuhuoneen seinämme huutaa uutta taideteosta. Emme kuitenkaan halua satsata sellaiseen, ennen kuin löytyy oikeasti siltä seisomalta pysäyttävä ja molempia puhutteleva.

Ihanaa lauantai-iltaa.

-Henriikka

Mistä muistat vastaantulijat?

_MG_0660 kopio

Toisinaan minulla on hämmentäviä päähänpistoja siitä, millaisena haluaisin vastaantulijoiden ja puolituttujen minut näkevän ja muistavan. En suinkaan ajattele, että muistaisivatpa he minut nättinä tai hymyilevänä tai minulla olleen mahdollisimman sievä peppu tai kauniit käsivarret.

Sen sijaan mietin vaatteita: Kunpa he muistaisivat, että olen se punapipoinen tyttö. Kunpa he muistaisivat, että minulla on se keltainen sadetakki ja hatussa tupsu. Kunpa he muistaisivat minulla olevan maailman kauneimmat kumisaappaat.

Arvaatteko kuvista, mikä on uusi ajatukseni? Kunpa he muistaisivat minut tyttönä vihreässä takissa.

_MG_0830 kopio_MG_0640 kopio _MG_0702 kopio

Se on oikeastaan aika hassua. Kuvitella, että kukaan ylipäänsä muistaisi. Enhän minäkään koskaan muista ketään. Mutta jos joskus muistan, niin usein muistan nimenomaan värien ja yksityiskohtien kautta.

Muistan juuri toiseen kaupunkiin karanneen työkaverin keltaisen paidan ja graafiset metallikorvakorut. Muistan lukiotutun ketturepun värin ja kuinka taloyhtiön hallituksen varajäsenellä oli pallokuvioiset sukat.

Muistan lähikahvilan kassamiehen silmälasit ja monen voimistelukaverini jumppapuvun värin voimisteluryhmästäni, jossa kävin ennen kouluikää. Monia ystäviänikin ajatellessa minulle tulee joku heistä muistuttava vaate mieleen. Muistan toisen työkaverin kaulakorun, jossa roikkuu metallinen rengas ja ilmoittaudun jonossa ensimmäiseksi, kun siitä ollaan luopumassa.

_MG_0814 kopio_MG_0737 kopio _MG_0852 kopio

Ongelmani on ehkä se, etten ole ikinä montaa päivää samankaltainen. Vihreätakkinen tyttö on huomenna pilkkuhuivinen, ylihuomenna tyttö liian suurissa farkuissa ja valtavassa huopahatussa.

Isona minusta tulee kylähullu, joka muistetaan jostain tietystä piirteestä. Siihen mennessä on aikaa miettiä, onko se valtavat kultaiset korvarenkaat, retrot rullaluistimet vyölaukun kera vai leijonankeltainen flanellipaita.

-Henriikka

takki/Monki, kengät/Vagabond, t-paita/Samsoe&Samsoe, kaulakoru/& Other Stories, hame/second hand