Miksi pitikään taas päästä Flowhun? (by Janne)

Janne tässä moi!

Kulunut viikonloppu oli itselleni neljäs vuosi Flowssa peräjälkeen. Myönnettäköön, tämä ei ole objektiivisesti tarkasteltuna kovin mieletön saavutus, mutta itselleni se on aika merkittävä: harvemmin innostun mistään vuotuisesta tapahtumasta niin paljon, että se on pakko päästä kokemaan uudelleen. Kuitenkin Flowssa jokin koukuttaa tuhansia ihmisiä, eikä vain Helsingistä vaan joka puolelta Suomea.

Syitä on varmasti monia. Jos lavalle nousee oma suosikkiartisti, maksaa tapahtumasta mielellään – nytkin monet tuntuivat saapuvan nimenomaan Kendrick Lamarin vuoksi. Henriikka sai tänä vuonna kiksinsä tanssista ja sai huomata, että taas kannatti käydä. Hän kirjoittikin omasta Flow-päivästään (ja huh siististä asustaan) täällä.

Päädyin paikalle myös itse ja koska vietin käytännössä kolme päivää kamera jatkuvasti kaulassa, päätin jakaa teille muutaman kuvayksityiskohdan ja pohtia samalla muutamaa seikkaa, jotka tekevät itselleni Flowsta niin koukuttavan.

 

Hengattavuus ja hengailutoverit

Flowssa on panostettu mielettömästi viihtyvyyteen, joten alue suorastaan kutsuu hengaamaan, chillaamaan, fiilistelemään, nautiskelemaan, seurustelemaan.

Onhan tämä melko huvittavaa, saapua nyt Suomen kalleimmille festareille istumaan ja juomaan kaljaa. Olen itse se tyyppi, joka tavallisesti menee festareille kuuntelemaan musiikkia, mutta fakta on, että monet ostavat sen parin sadan euron lipun vain päästäkseen kokemaan Flown ja hengaamaan ystäviensä kanssa. Ymmärrän sen oikein hyvin, vaikka tiedostan homman semi-paradoksaalisen luonteen. Vaikka näen monia samoista ystävistä arkenakin, on Suvilahden nurmikolla istumisessa jotain siistimpää.

Sitä paitsi kun ”kaikki muutkin ovat siellä”, on helppo kokea FOMOa jos ei itse ole paikalla, nousipa lavalle kuinka epäkiinnostavia tähtiä tahansa.

Musiikkiyllärit

Epäkiinnostavista tähdistä puheen ollen, Flown artistikattaus osaa yllättää. Se on itselleni toinen syy saapua paikalle. Pyrin aina tutustumaan musiikkitapahtumien artisteihin hieman etukäteen, mutten ole vielä kertaakaan onnistunut scouttaamaan Flown koko esiintyjälistaa niin hyvin, että osaisin  ennalta päättää, mitkä keikat ovat vierailun arvoisia.

Tänä vuonna Suvilahtea tanssittaneet kansainväliset starat, kuten Kendrick Lamar, Lykke Li ja Arctic Monkeys, oli vaikea sivuuttaa. Samoin viime vuosien kiinnostavimmat kotimaiset artistit, kuten Vestan, Lake Jonsin, Anna Puun, Paperi T:n ja Lxandran tiesin ennalta. Jälleen omat suosikit löytyivät kuitenkin itselle odottamattomista nimistä. Anna of the North tarjoili aivan mielettömän pop-shown ja virtuoottinen Moses Sumney lumosi sunnuntain rauhallisessa iltapäivässä.

Ruoka

Tämä lienee itsestäänselvyys, sillä Flow on tapahtumana käytännössä streetfoodrekkojen kokoontumisajot.

Pointti on sinänsä jännä, sillä Helsingin ravintolakattauksen ympäröimänä muutaman coolin katuruokakojun ei pitäisi herättää niin paljon innostusta. Mutta jostain syystä se herättää, ainakin minussa. Ehkä kyse on kokonaisuudesta: arjen keskellä viettävän, täysin poikkeuksellisen viikonloppun on ihana metsästää ja kokeilla uudenlaisia annoksia ja samalla on helppo sallia itselleen käyttää muutama euro enemmän ruokaan ja juomaan. Jos nyt tämän kerran. Ja vielä tämän. Ja tämänkin.

Heiluminen silmät kiinni

En sano olevani huono tanssija, mutten ole kyllä erityisen hyväkään. Silti tuntuu, että vuoden aikana on turhan vähän päiviä, jolloin laittaa silmät kiinni ja heilua biittiin. Eihän tämä ole mikään Flown yksinomaan aiheuttama kokemus, olen heilunut tänä vuonna myös esim. Ilosaaressa, mutta ehkä Flown keskiarvoltaan suht elektroninen, semirytmikäs ja hyvin tunnelmallinen musiikkikokonaisuus on omiaan keinumisliikkeen aiheuttamiseen. Ja se on kyllä vapauttavaa!

Jos olit Flowssa, mitä juttuja jäi sulle viikonlopusta käteen? Mitkä asiat saavat sinut Flowhun tai festareille yleisesti?

Kelaan joka vuosi, että seuraavan kerran kun liput tulevat myyntiin, voisin ostaa ne early bird -hinnalla, sillä tapahtumahan myydään aina täyteen. Luultavasti en ensi vuonnakaan tyhmänä niitä osta, mutta mitä luultavimmin päädyn taas paikalle. Toivottavasti paistaa aurinko!

Janne

FLOW FLOW / festariasu (ja -hymy!) eiliseltä

Eilinen oli täydellinen päivä. Sellainen aidosti tähtisateinen.

Vielä perjantaina mietin, että myisinkö lauantain Flow-festarilippuni. En vain ole suuri festivaali-intoilija ja kouluviikko väsytti. Mutta koska Janne kertoi melko suoraan, että hän ottaisi minut mieluusti mukaansa festareille, päätin ottaa päivän treffien kannalta. Onneksi päätin! En ole vielä eläissäni kokenut näin onnellista festaripäivää – ei yhtäkään huonoa keikkaa, ei yhtäkään tylsää tai turhauttavaa hetkeä, ei kipeitä jalkoja tai selkää, ei velvollisuuskuulumisten vaihtoa, ei pahaa ruokaa. Pelkkiä keltaisia ilmapalloja ja loputonta tanssia.

Olin jo aiemmin päättänyt, että jos lähden festareille, niin lähden sitten kunnolla. Mikään ei ole tylsempää, kuin mennä tapahtumiin tai juhliin asenteella, että olisi mieluummin jossain muualla. All in or nothing.

Aamulla ystäväni Dasha (tutustuimme, kun hän oli meikkaamassa minua tähän kuvaprojektiin) tuli meille laittamaan hiuksiani ja naamaani Flow-kuntoon. Hän oli haaveillut kokeilevansa minulle keltaisia lankalettejä ja festarit olivat otollinen hetki niille. Fantasiahenkisten lettien rinnalle laitettiin lämminsävyinen meikki ja reilusti kirkkaankeltaista luomiväriä. Näytin mielestäni ihanalta.

Ennen festareita kävimme Väinö Kalliossa brunssilla, minkä jälkeen suuntasimme alueelle. Janne hilluu Flowssa tälläkin hetkellä, mutta koska minä olin varannut vain yhden päivän, halusimme olla alueella ajoissa. Oli ihanaa, kun väkeä ei ollut aluksi juuri ollenkaan, mihinkään ei tarvinnut jonottaa ja kaikkialla oli onnellisia, odottavia ihmisiä.

Iltapäivään ja iltaan mahtui kuusi keikkaa: Lake Jons, Lxandra, Vesta, Anna Puu, Anna of the North ja Arctic Monkeys. On oikeastaan aivan hullua ja hullua säkää, että kaikki keikat olivat erinomaisia. Ihan oikeasti! Optimaalisuuteen ja tehokkuuteen pyrkivä mieleni ja sieluni huokaili tyytyväisyyttään, kun livuin ruoan ja ystävien seuran siivittämänä aina onnenhetkestä toiseen, edellisestä musiikkitunnelmasta seuraavaan.

Aina välillä jouduin hätyyttämään Jannea kauemmaksi: ”En nyt pysty keskittymään tähän hetkeen kuin yksin. Olen nyt hetken mun omalla saarella.”

Tanssin kyllä aivan tolkuttomasti, aivan sekopäisenä ja vähän hullaantuneena. Minä olin juuri se tyytyväisen näköinen, joka oli raivannut ympärilleen tilan, jotta käsillä olisi tilaa viuhtoa ilmassa ja jaloilla tampata maata. Jos näytin hölmöltäkin, niin ei paljon kiinnosta.

Arctic Monkeysin tahtiin tanssimme niin rajusti, että voimat loppuivat ja vähän ennen keskiyötä oli pakko ottaa raitiovaunukyyti kotiin. Nukuin kymmenen tuntia aamupäivään asti.

-Henriikka

hiukset & meikki / Beauty Dash, koru/Kalevala koru, kengät/Vagabond, mekko/Vero Moda

10 ihanaa asiaa elokuussa

Helsingissä taas, viikosta rättiväsyneenä ja huomista Flow-päivää innon ja ahdistuksen sekaisin tuntein odottaen. Bea kävi äsken kylässä, pötkötimme sängyssä vierekkäin ja joimme housuitta siideriä ja söimme marjoja ja melonia. Perjantai minun makuuni.

Mutta mietin tänään aiemmin autossa istuessani elokuun parhaita asioita. Elokuu on taatusti spesiaali kuukausi (joojoo, tiedän, että ne ovat kaikki, mutta elokuu on vielä vähän spesiaalimpi), joten siitä löytää vaikka mitä kivaa kaiveltavaa. Tässä niistä kymmenen viime lauantaisen KUUMA-kahvilan aamiaiskuvilla koristeltuna.

1. Pimeät yöt, mutta lämpimät vedet

Aivan spesiaali kombo, kun miettii Suomea ja sitä valoisuutta, joka velloo täällä miltei koko kesän. Nyt kun vedet ovat vielä uimalämpötiloissa, suosittelen pitkiä ja pimeitä (romanttisia!) yöuinteja.

2. Koulutarvikeostokset

Beeeeeeest. Tilasin juuri Moleskinelta uuden kalenterin, ja vaikka se on identtinen niin kuin joka ikinen vuosi, se on silti uudenuutukainen ja täynnä puhtaita sivuja. Työ- tai koulutarvikeostoksiin kannattaa tietysti yhdistää kaupungin muhkeimmat korvapuustit ja ainakin muutama kahvitauko.

3. Sortsit ja hupparit

Elokuu mahdollistaa viilenevien aamujen ja iltojen vuoksi vaatetyylejä ja -yhdistelmiä, joista saa muulloin vain haaveilla. Luulen, että kaikkien aikojen suosikkiparini on elokuun klassikoni, sortsit ja huppari. (Ps. Elokuussaa saattaa myös olla ekat trenssitakkikelit!)

4. Auringonkukat

Tämänhetkinen suosikkikukkani! Miten UPEA se voikaan olla? Mieluiten pitkillä varsilla ja näyttävästi korkeaan maljakkoon.

5. Kesämuistoissa kahlailu

Nyt voi luvan kanssa laittaa Paprun biisit soimaan ja antaa kyyneleen lipua silmäkulmaan kesäkuvia selatessa. Nyt voi listata, miten YLTIÖUPEA kesä oli, millainen RAKKAUDEN kesä se oli.

6. Kulttuurivyöry

Ympärillä tapahtuu ihan hirveästi kaikkea! On juhlaviikkoja, konsertteja ja tapahtumia, joka puolella ja koko ajan. Kaikki viikonloput ovat ainakin kaupunkien vilskeessä täynnä niin paljon kaikkea kivaa ja käymisen arvoista, ettei tarvitse kuin valkata listoilta mieleisimmät.

7. Ryhtiliike

Elokuussa on aina huvittavaa höntyilyn ja ryhdistäytymisen välimaastoa. Kesämuistot vellovat vielä tuoreina mielessä, mutta samaan aikaan etsitään uutta työasua, terotetaan penaalin tylsiä lyijykyniä ja etsitään uusia harrastuksia ja suuntaa elämälle. Pidän siitä, että ympärillä päätetään tehostua yhteisvoimin.

8. Venetsialaiset

Alunperin Suomessa länsirannikolla vietetyt Venetsialaiset ovat elokuun viimeisenä viikonloppuna vietettävä veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhlat. Venetsialaisia pidetään myös veden, tulen ja valon juhlana ja hommaan kuuluu ihanat lyhyt pimenevässä illassa. En ole vielä koskaan järjestänyt Venetsialaisia, enkä ennätä järjestää tänäkään vuonna, mutta haaveilen siitä joka vuosi.

9. Puolukat

Tänään Liesjärven huudeilla haahuillessani tajusin, että mättäissä alkaa näkyä jo punaisia pulleroita. Mustikkasato oli surkea, mutta ainakin näkemäni puolukat olivat mahtavia ja valtavia.

10.  Paremmat yöunet

Kiitos viileys, pelastat isosti. Hienoinkaan kesä ei piekse hyviä unia, ja kun ikkunoista virtaa nyt elokuun happi, tuuletan salaa silmät kiinni kohti taivasta.

Nytkin ilta jo jo tummunut aikoja sitten. Paperi T sanelee vihaisesti sanojaan korvilleni ja jostain oudosta syystä päädyin hetkeksi luulemaan, että meistä tulisi varmasti hieno pari. Totuushan on, että olisimme ainakin hänen musiikkinsa perusteella surkea pari – minun aallonpohjanihan on hänen suurin ilonhetkensä.

Kaikki on hyvin.

-Henriikka