Niin monta lämmintä päivää

Nyt kuljen pohjoiseen
Tiet lintuaurojen etelään johtaa
Päivä luopuu ajastaan
Ja tilaa pitkille illoille antaa
Kaari auringon kumartaa
Ja hellästi viistoilla säteillään
Kesä kuin uupuen hyvästejä perhosilleen vielä silittää

Monta lämmintä päivää sain
Niin moneen kirkkaaseen aamun mä nousin
Monta lämmintä päivää sain
Ja ilta-auringon laskuja poimin
Vaikka tummuisi pilvet
Ja mustalla peittäisi taivaan
Sinä vierelläni synkimmätkin hetket saat hehkumaan

Niin on elämä perhosen
Niin lyhyt ja kaunis ei talvea kohtaa
Pienen hetken auringossa
Se kirkkaissa väreissä kiivaasti hohtaa
Ja kun syksyn sävelet soi
Se päättää kulkunsa pimeään
Jättää jälkeensä siiveniskut viilenevään
Ilmaan väreilemään

Monta lämmintä päivää sain
Niin moneen kirkkaaseen aamun mä nousin
Monta lämmintä päivää sain
Ja ilta-auringon laskuja poimin
Vaikka tummuisi pilvet
Ja mustalla peittäisi taivaan
Sinä vierelläni synkimmätkin hetket saat hehkumaan

Emma Salokoski – Monta lämmintä päivää

Kauniita unia.

-Henriikka

Kuvat ovat on otettu heinäkuussa Vuokatinvaaralla, auringon laskiessa

Kuherruskuukausi on ohi

Tänään tajusin, että opiskelun alun kuherruskuukausi on päättynyt. Oikeastaan kuulin saman toteamuksen opiskelukaverilta autossa matkalla lounaalle, mutta totesin sen myöhemmin todeksi itsekin.

Tänään alkoi viides kouluviikko. Odotin Tammelaan pääsyä ja uutta kouluviikkoa yhtä kaikki, niin kuin kaikilla edellisilläkin viikolla, mutta odotus oli erilaista. Sellaista tyynempää, ehkä ymmärrystä siitä, että tämä on sitä arkea nyt. Että tämä nyt on vain tällaista tavallista elämää vain, turvallisuusdokumenttien pohtimista ryhmätöiksi ja kalapihvejä illalliseksi. Samaa hiekkaista kotikatua kotiin koulun jälkeen, eikä ketään pyyhkimässä pölyjä sängyn alta. Lähimpään pitsapaikkankin taitaa olla 40 minuutin ajomatka, eikä täällä edes tunneta kotiinkuljetus-sanaa. Että tässä sitä nyt ollaan ja opitaan, eikä muuta voida.

Huomasin koulupäivän jälkeen, että kimppakämppään tuleminen hermostutti. Ei ihmisten vuoksi (Luojan kiitos, pidän heistä kaikista paljon), vaan halusta olla yksin. Halusta saada ympärilleen rauhaa ja olon, ettei minun tarvitse miettiä yhtään ketään tippaakaan. Ei edes puolta tippaa. Olen hyvin usein sosiaalisesti aktiivinen, joten toisinaan on itsellenikin hämmentävää, jos olenkin yllättäen aivan toista äärilaitaa: sulkeutuva, hiljainen ja alakuloinen. Tai siis sulkeutuvan, hiljaisen ja alakuloisen oloinen! Sillä todellisuudessahan en niitä edes ole, vain pienen breikin tarpeessa.

Huomaan erityisesti yhden kämppikseni kysyvän näissä hetkissä: ”Onko kaikki hyvin?” Mistä hän voisi vielä tietää, että tällainen minä nyt vain olen – merellä nauttien täysistä aalloista ja laidallisista, ja rantauduttuani ankkurinnaru niin lyhyellä, ettei keinu yhtään.

Sitä paitsi olisin tällainen luullakseni myös silloin, kun kaikki ei olisi hyvin. Vaan sitä en oikein muista, sillä kaikki on ollut jo niin pitkään niin hyvin.

Pidän elämästäni täällä, metikössä. Korjaan, rakastan elämääni täällä.

En ole huolissani siitä, etten enää tämän viikon alussa odottanut, että pääsen kyselemään lisää jokaikiseltä viideltätoista luokkakaveriltani. Että pääsen tutustumaan heihin tarkemmin, tietämään onko heillä sisaruksia, mistä he pitävät eniten ulkonäössään, mikä on heidän lempisivistyssanansa ja jos he uskovat entisiin elämiin, niin mitä he kokevat edellisessä olleensa.

En ole huolissani siitäkään, että välillä keskittymiseni herpaantuu tunnilla, etten välitä ihan jokaisesta aiheesta, joita käsittelemme, tai että välillä tekisi mieli vain huutaa, että minulla olisi kyllä paljon parempia ideoita, typerykset!

On ihana, että aivot ovat aktiiviset ja alati uuden äärellä. On virkistävää, että pitää ajatella muita, sellaisiakin, jotka ovat ihan erilaisia kuin itse on. On iso kiitoksen aihe, että saa istua kauniin hirsimökin suuren ruokapöydän ääressä ja lähteä pian hengittämään kuherruskuukauden jälkeisiä höyryjä metsäpolulle lenkkarit jalassa.

Pää pyytää liikuntaa, sydän huutaa pitsaa kuin hyeena. On siis vain ja ainoastaan hyvä, että lähin pitseria on jossain kaukana, eikä minulla ole autoa.

-Henriikka

Kuvat ovat kesän Suomi-roadtripiltä, Vuokatin Naapurinvaaran kodalta. Päällä on Converset, Marimekon paita, kirppishousut ja mansikkapipo, joka löytyi Savonlinnan torilta.

Kesän turmelema iho ja hiukset kuntoon lämmöllä, lemmellä ja luonnonkosmetiikalla

Kaupallinen yhteistyö: Mossa & Asennemedia

Tämä kesä jätti mieleeni ajatuksia ja hetkiä, jotka tulen muistamaan aina. Kesä oli kuuma ja huoleton.

Kesä jätti jälkensä myös ihooni ja hiuksiini. Osa jäljistä on kauniita ja sellaisia, joita katson heti hyväksyvästi, ja osa vähän vähemmän sellaisia. Mutta yhtä kaikki, hetkeäkään en vaihtaisi. Pitäisin hiertyneet pikkuvarpaatkin vaelluskengissä, sillä pääsin niidenkin avulla perille. Pitäisin palaneet poskipäätkin, sillä päivä Ärjänsaareen oli muuten niin ihana. Pitäisin kaikki ikuiset illat varpaat nurmessa, hiukset tuulessa ja ruusulimonadi huulilla.

Naurattaa, kun kosmetiikkajuttuni alkavat lähes aina toteamuksella, että edellinen sesonki on tehnyt tehtävänsä iholleni ja hiuksilleni (lähes aina jotain ei niin helläväraista): ”Talvi kuivatti ihon”, ”Syksyn huomaa hiuksista”, ”kevättuuli näkyy vartalonihossa”…

…Vaan taas sitä mennään! Nimittäin kulunut kesä oli kyllä helteen ja paahteen vuoksi sekä iholle että hiuksille aikamoinen shokki, hyvässä ja pahassa. Toisaalta paljon järvivedessä uiminen helli molempia, eikä lähes koko ajan meikittä hilluminenkaan ollut hassumpaa vaihtelua. Mutta muuten meni kyllä miinuksen puolelle: hiukset ovat auringosta kuivat kuin korput, latvat venyvät kuin purkka. Iho ei varsinaisesti nauttinut lakkaamattomasta hikilöylystä, eikä siitä, ettei iho viilentynyt edes öiksi.

Olen yrittänyt tässä elokuun mittaan palautella mieleeni, että millainen iho minulla ennen helteitä olikaan. Millainen hiuskasa päästäni kasvoi? Ja miten saisin nämä molemmat entiselleen?

Kesällä jokainen tököttipurkki tuntui olevan liikaa. Vedin aivan parilla tuotteilla aina toukokuun puolesta välistä elokuuhun asti. Ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin ei nämä eräopaskoulun ensimmäiset viikotkaan ole olleet mitään jatkuvaa hemmotteluhoitoa ja jalkakylpyä. Mutta olen sentään kääntänyt ajatukseni syksyyn, alkanut miettiä vähän enemmän kosmetiikkavalintojani ja muistanut, että minussahan on palavan seikkailumielen ja valtavan naurumäärän lisäksi myös ulkoisia ominaisuuksia.

Kosmetiikkakaapista löytyy vanhat tutut Mossat, joista olen kirjoittanut jo vuosia. Tuntuu kivalta, että tuotteet tuntee jo tosi hyvin, ja että Mossat olivat yhtiä ensimmäisiä tuotteita, jotka ajoivat minua kohti kokonaisvaltaisempaa luonnonkosmetiikan käyttöä. Mossaa myyvät muun muassa Sokos, Prisma, Stockmann, Ruohonjuuri sekä muut kauneuden ja hyvinvoinnin myymälät ympäri Suomen.

Aivan ensimmäiseksi tuulen yltyessä ja viileämpien kelien ja vesien saapuessa olen ottanut käyttöön vähän paksummat kasvovoiteet. Kesällä käytin lähinnä MOSSA Vitamin Cocktail-linjan tyrni-vadelma-päivävoidetta, joka riitti viimeisimpiin kuukausiin tosi hyvin, mutta nyt on aika stydimmille valinnoille: päiviksi MOSSA Youth Defence-linjan lakka-päivävoide ja öiksi Youth Defence karhunvatukkainen yövoide. Näiden raaka-aineet korjaavat tehokkaasti kesän merkkejä. Karhunvatukassa ja lakassa on esimerkiksi paljon omega-rasvahappoja, jotka auttavat uudistavat ihoa, kosteuttavat ja antavat suojaa syksyä vastaan. Kaikki näistä kolmesta levittyy ihanasti kasvoille ja hetki on aina pieni luksusmomentti päivässä, mutta erityisen ihanaa on yövoiteen levittäminen saunan jälkeen. Saunon tätä nykyä opinahjoni ja saunallisen kotini vuoksi useasti viikossa, ja joka kerta tuntuu yhtä kivalta saada jälkikäteen ihana voidekerros naamaan.

Näiden rinnalla iho on alkanut huutaa öljyä. 12 eri kasviöljyn sekoitus Vitamin Oil Cocktail on yhtä lailla lemppari jo usean vuoden takaa. Hinta-laatusuhteeltaan erinomainen öljy, joka sopii ihon lisäksi myös niihin kuiviin hiuslatvoihin. Pitäisikin muistaa tuoda kämppäkavereilleni purkki öljyä, koska säiltä ja lämpötiloiltaan vaihteleva syksy on hyvä aikaa lotrata vahvistava ja ravitseva öljykuuri ihan jokaisen iholle. Moneen muuhun kosmetiikkapurkkiin olen kyllä saanut heidät jo tutustettua.

Mutta vaikka Mossan hyvin tunnenkin, elokuu on ollut uuden oppimisen aikaan! Mossa on nimittäin laajentanut tuoteperhettään ja kaupoista löytyy tätä nykyä myös heidän shampootaan ja hoitoainettaan. Mansikka-hiustuotteet näyttävät tosi sympaattisilta ja söpöiltä ja ovat luonnonkosmetiikkaa, totta kai.

Shampoo toimii itselläni erinomaisesti. Tuoksu on ihana, tuote vaahtoutuu ja hiuksista tulee oikeasti puhtaat. Mossa lupaa tuotteilla terveen hiuspohjan ja pehmeät, helposti hallittavat hiukset, ja siltä on tuntunutkin. Ravinteikkaat kasviöljyt ja vitamiinit vahvistavat hiusten ja hiuspohjan kykyä selviytyä näissä Pohjolan olosuhteissa, joista aina riittää jauhettavaa.

Hoitoaine ei itse asiassa ole omalle blondatulle hiukselleni ihan riittävä, mutta esimerkiksi Jannen värjäämättömät kutrit se on kesyttänyt hyvin. Mansikansiemenöljy ja syvähoitava kookosöljy kosteuttavat, korjaavat vaurioita ja ravitsevat.

Olen kyllä todella onnellinen siitä, että pääsen vihdoin useasti saunomaan. Helsinki-kodissamme, eikä edes –talossamme, ole saunaa! Sauna jollain tapaa herättää minussa henkiin sellaisen pienen hemmotteluhoitajan. Liottelen varpaita suolakylvyissä, kuorin ihon, asetan ruusunterälehtimaskin ja öljyän kunnolla jälkikäteen. Sujautan rasvatut jalat puuvillasukkiin ja lakkaan kynnet kivasti.

Voi kunpa, voi kunpa tämä hiljalleen kohti tulevan alkusyksyn voima kantaisi yli koko syksyn. Olisi ihana sanoa sesongin jälkeen kerrankin, että ”syksy oli upeaa aikaa iholleni ja hiuksilleni!”

Olkoon se tavoite.

-Henriikka