Mä oikeesti elän näin joka päivä.

Mä oikeesti elän näin joka päivä.

Olen lähtenyt opiskelijaelämään ihan täysillä. Asun Tammelassa kuuden hengen hirsimökkisolussa, opiskelen kasista neljään erä- ja luonto-oppaaksi ja illat teen kaikkea mikä on kivaa: käyn melomassa, pelaan jalkapalloa, juon valkoviiniä, harjoittelen käsinseisontaa, ihailen pihan pupua, saunon ja uin itseni ryppyiseksi. Ja mitä ihmettä: minulla on elämässäni rutiineja!

On mieletön rikkaus, että 16 hengen opiskelijaporukka koostuu keskenään hyvin erilaisista ihmisistä: Joukkoon mahtuu eri alan tekijöitä, joita kuitenkin yhdistää kiinnostus ja kunnioitus luontoon. Olen kolmanneksi nuorin, ja ikähaarukka on 19-vuotiaasta aina reilu 50-vuotiaisiin.

Olen raivannut kalenterista töitä pois, mikä kyllä tuntuu kehnolta rahapussissa, mutta hyvältä sydämessä. Olen saanut samanalaisia naurukohtauksia, joita sain ollessani vielä teini-ikäinen. Ehkä se tarkoittaa, että viimeisten 10 vuoden aikana kerätty stressi alkaa vihdoin purkautua kerros kerrokselta.

Jos mun sydän ei olisi limainen ja verinen elin, se olisi kirkkaankeltainen ja kiitosta täynnä.

-Henriikka

Vihdoin voi pukea jotain ihanaa päälle! (+vaatearvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso

Heräsin tänä aamuna puoli kuuden aikaan, koska palelin. Olin jättänyt tämänkesäisestä tottumuksesta laittamatta lakanaa peittoon ja oli ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen kunnolla kylmä. Tunsin kiitollisuutta: vihdoin viileää. Vihdoin voin vetää peiton korviin ja pistää jotain ihanaa päälle.

Nämä neljä alkusyksyn asua on kuvattu vielä elokuun alun helteessä, viime lauantaina. Kuumuus oli yllä ja päällä ja ympärillä, mutta kuvista ja asuista tuli minusta aika kivoja. Nanso jatkaa uudistumistaan, ja minä heidän tuotteistaan innostumista. Näissä kuvissa on loppukesän ja alkusyksyn uutuuksia, mutta mikä parasta, lupaus syksystä! Uijuijui, parhaasta vuodenajasta.

1. Syysseepra

Kukapa olisi uskonut, että kipittelen punavuorelaisia katuja kokotrikooasussa? Mutta mielestäni tuo on kyllä aika hieno. Tuosta samasta kankaasta on lyhyempi ja tämä pidempi paita, eikä kokokuosiasuja rakastava mieleni vain malttanut olla yhdistämättä sitä tuohon hameeseen. Trikoinen kokoasu ei välttämättä herätä mielikuvia tyylikkyydestä, mutta voisin hyvin tempaista näissä vaikka formaalimpaankin palaveriin.

Päällä: Kokos-tunika ja Kokos-hame (harmaa)

2. Kesän hehkuja

Värit ovat juttuni, on sitten intiaanikesä tai alkusyksy. On vaikea kuvitella, että vaihtaisin koskaan värejä pois käytöstä.

Syyspukeutumisessa parhaita asioita on, että voi kulkea iso takki päällä, mutta kintut vielä paljaana. Aurinko on säkällä porotellut jalkoihin vielä sen verran, etteivät ne hohkaa maalarinvalkoisina, vaan muistuttelevat sävyllään iholle jääneestä kesästä.

Päällä: Leimu-mekko

3. Palmun alla

Näiden kuvien vaatekappaleista ehdoton suosikkini on tämä vihreä-sininen Palmu-paita. Taskuihin saa kädet turvaan ja laatikkomainen malli on leikkisä, mutta ryhdikäs. Pillimmät housut korostavat leikkausta, chinot tekevät kokonaisuudesta rennomman. Nyt kun olen myös vihdoin ottanut kirkkaanpunaisen höyryttimen käyttööni (se odotti yli puoli vuotta paketissaan, sillä olin laiska kokeilemaan eka kertaa), tulee tästä vakkaripaitani.

Päällä: Palmu-paita ja Kino-housut (tummansiniset)

4. Raskaan rantapäivän jälkeen

Oli ihana, kun tapasin viikonloppuna Nanson väkeä ja kuulin: ”Me ajateltiin sulle tätä mekkoa, kun sulle sopii punainen niin älyttömän hyvin!” Minä tietysti kyynelehdin sisäisesti vähän ja myönsin, että näin taitaa olla. Kaikki lämpöiset syyssävyt taitavat mätsätä naamaani varsin hyvin. Ehkä myös persoonaani.

Tässä mekossa ravaisin loppukesäiselle rannalle, kävisin vielä kerran huvipuistossa hattaralla ja istuisin vuoristoradassa niin, että helmat heiluisivat sinne sun tänne.

Päällä: Hehku-mekko

Itse jo kerroin, että näistä vaatteista lempparini on Palmu-paita. Mikä oli oma suosikkisi? Kerro kommenttipoksissa mikä asukokonaisuuksista tai vaatekappaleista on suosikkisi. Vastanneiden kesken arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat valita vapaavalintaiset Nanson tuotteet itselleen. Jätä vastauksesi 14.8. mennessä. 

Ja jos joku vaatekappale jää erityisesti himottamaan, niin kannattaa huomioida, että Nanson nettikaupassa on tällä hetkellä -25% alennus osasta uutuuksia. Näiden kuvien vaatteista alennuksella myydään juuri tuota Palmu-paitaa ja ensimmäisen asun Kokos-vaatteita.

Mutta hyvänen aika, syksy! En pääse siitä faktasta yli, että sieltä se rymistää kaikissa ihanan värikkäissä ja lämpimissä väreissään. Antaa tulla vaan oranssin, keltaisen ja punaisen kaikki sävyt, antaa tulla ruska ja ruskaretket, pimenevät illat ja aamut, sekä kylmät aamut peiton alla. Uijuijui.

-Henriikka

Pallopolvia, muhkupyllyjä ja kaikkea muuta ihanaa

Tämä kesä on kestänyt ikuisuuden. Nämä kuvat ovat toukokuulta, kun olin juuri palannut Siperian reissulta, ja koko Etelä-Suomeen pyyhkäisi ensimmäiset helteet. Pakkasimme Bean kanssa ilmastoimattomaan autoon pyyhkeet, uikkarit ja eväitä ja suuntasimme merelle päin. Löysimme säkällä ihanan, rauhallisen paikan Lehtisaaresta, jossa olla löllötimme usean tunnin. Vesi oli vielä tuolloin kylmää, tosi kylmää, mutta urhoollisesti kuvittelimme olevamme tropiikissa ja kahlasimme veteen.

Julkaisin tuolta päivältä Instagram-kuvan kuvatekstillä: ”I’m sorry for the things I said when it was winter.”. Tuntui juuri tuolta. Koko pitkän talven kauna oli heitetty pois ja unohdettu.

Mutta jollain tavalla ihaninta tuossa hetkessä rakkaan ystävän lisäksi ei ollut se lämpö tai kesän saapuminen, vaan miten mukavalta omassa ihossa tuntui. Minusta on tuntunut ihanalta koko kesän. Olen viihtynyt minuna, olen viihtynyt nahoissani.

Olen katsonut pallopolviani, pallopyllyäni, mureita reisiäni, vinoon pikkuhiljaa kääntyneitä alahampaitani, helposti hikoilevaa otsaani ja ajatellut: minäpä näytän mukavalta. Hauskalta ja veikeältä. Minun kroppani osaa vaikka mitä ja on sisimmälleni kiva koti. Ei kovin korkeakattoinen koti, mutta koti kuitenkin.

Ensi kertaa olen katsonut pepussani mojottavaa selluliittikuoppaa ajatellen, että se näyttää oikeastaan aika kivalta. Olen hymyillyt lempeästi käsivarsieni lihaksille, joiden kasvulle ei näy loppua. Olen antanut tissien sojottaa välillä vähän minne sattuu, juossut veteen kuin lapsi ja tarkastanut vasta sitten, kuinka uikkari istuu. Olen kokenut oloni kivaksi, koska minusta on tuntunut kivalta, enkä ole niin välittänyt, mitä joku muu saattaa minussa nähdä tai olla näkemättä.

Yhtenä kesäpäivänä juttelimme Bean kanssa vatsoista. Hän puhui lievän negatiivisesti omasta kasvaneesta vatsastaan ja kuin automaationa hihkaisin: ”Mitä ihmettä?! Olen AINA halunnut sellaisen ihanan, pienesti kaarevan pömppiksen kuin sinulla on! Sellaisen suloisen ja ihanan, mutta mulle ei tule sellaista, kun mulla on lähtökohtaisesti niin erilainen kroppa.”

Ja miten mukavasti Bea vastasi: ”Ihanasti sanottu! Aion ottaa tuon ajatuksen heti käyttöön. Miten ihana ja suloinen vasta minulla onkaan.”

Minä pidän selkäni isoista luomista, jotka ovat hupsusti rinnakkain. Pidän reilusti lävistetyistä korvistani, olemattomaista korvanlehdistäni ja miten iloisesti silmäni aukeavat, kun ilahdun. Pidän pienistä köppyräjaloistani, jotka ovat kuljettaneet jo minua vaikka minne, ja hoikista ranteistani ja käsistäni, jotka eivät ole yhtään samaa paria varpaitteni kanssa. Pidän impulsiivisesta kropastani, joka kuitenkin sallii minun juoda kahvia keskiyöllä ilman minkäänlaisia seurauksia.

Pidän peikkolapsen elämästäni punaisessa uikkarissani, pidän liikkuvista nivelistäni, kun voi kääriytyä kalliolle ja nukkua niin pitkään, että aurinko on laskenut.

-Henriikka