Suomen luonnon päivä on uusi lempijuhlapäiväni

kommentoi
–
randomTags: , , ,

Eilen vietettiin Suomen luonnon päivää. Tämä oli vasta toinen lajiaan, mutta kyseisestä päivästä on tullut jo minulle uusi lempijuhlapäivä, lempiliputuspäivä. Vaikka avohakkuu- ja sinilevä-uutisten keskellä tuntuu toisaalta, että luontoa arvostetaan yhä vähemmän, tällaiset juhlanaiheet antavat myös toivoa sille, että suunta on muuttumassa. Toivon mukaan riittävän nopeasti. Tässä on ehdottomasti itsellänikin peiliin katsomisen paikka: teenkö mitä saarnaan?

Ohoh. Kirjoitukset lähtivät aivan eri raiteille, kun oli tarkoitus. Piti fiilistellä eilistä juhlapäivää ja sitä spontaaniuden tasoa, joka päivässämme vallitsi.

Heräsin vasta yhdeksän jälkeen, aivan unentokkuraisena ja ihanan levänneenä. Janne yritti maanitella tunnin verran minua ylös sängystä, vaan se ei ollutkaan niin helppoa, kun olimme vaihtaneen sänkyyn maailman ihanimmat pellavalakanat. Ihoni ei yksinkertaisesti antanut minun lähteä.

Lopulta ajatus edellisillalta jääneistä irtokarkeista sai minut jalkeille. Pistimme aamiaispöydän koreaksi (oli pakko syödä karkkien lisäksi vähän jotain muutakin) ja Grace & Frankien pyörimään, minkä jälkeen päätimme mennä kiskaisemaan tunnin treenit TFW Stadille. On ihana saada veri liikkeelle kunnon sporttailulla.

Koska oli luonnon päivä, koimme vähän huonoa omatuntoa sisällä olemisesta ja päätimme nauttia lounaan ulkona.

Roosaliina on yleensä (oikeasti lähes aina) valmis kaikkeen kivaan ja yllättävään, joten hän oli tälläkin kertaa messissä vartin varoitusajalla. Minä ja Janne nappasimme lounasbowlit Hietalahden kauppahallista, ja sisaren kontolle jäi termarikahvit ja marjajälkkärit.

Piknik-paikka löytyi Eiranrannasta, yhdestä Helsinkin suosikkispoteistani. Horisontti oli täynnä purjeveneitä, ja tuuli kävi viileän syksyisenä ja sai hiukset lepattamaan hurjapäisinä. Jannella ja Roosaliinalla oli liian vähän päällä, mutta onneksi hurjalla neljän viikon eräopaskoulukokemuksellani olin ottanut mukaan extravillapaidan ja -viltin, johon he sitten kieputtivat itsensä.

Yhtäkkiä kesken seesteisen lounaamme ehdotin itsellenikin yllätykseksi, että mitäs jos lähtisimme Linnanmäen Kingiin. Aluksi järkytyin ehdotustani, sillä ei tehnyt yhtään mieli pelätä, ja samalla nousi fiilis, etten halua mitään muuta enempää. Samalla toivoin myös, että seurani kieltäytyy penseästi, jotta minun ei tarvitsisi miettiä. Vaan he mutisematta suostuivat ehdotukseeni, joten päätimme Kingin olevan kesän loppuvastus.

(En tiedä muistatteko, että Kingi on ollut minulle keskeinen pelon ja pelonhallinnan symboli ja testi. Olen pitänyt teemasta jopa Ted Talkin, hahahhaha.)

Raitiovaunu kuljetti Lintsille ja ostimme ilman turhia huvipuistomutkia lippukopista kolme erillisiä laitelippua. Janne ja Roosaliina eivät olleet koskaan käyneet laitteessa, kuulleet vain minun analyysiani kokemuksesta, joten oli jo korkea aika kokea tuo hetki, tuo 75 metrin vapaapudotus, yhdessä.

Vartin jonottamisen jälkeen kohosimme yläilmoihin ja laskeuduimme karjuen alas. (Tai siis, minä karjuin. Olen huomannut sen toimivan hyvin.) Alhaalla maan pinnalla odotti hysteeriset naurut: olipahan täydellistä, eikä juuri lainkaan pelottavaa. Ensi vuonna uudestaan, olen selkeästi päihittänyt Kingin lopullisesti.

Sain palkinnoksi narunvedon, haukun Jannen jäätelöstä ja muutaman tahmaisen palan Roosaliinan hattarasta. Ei hassumpaa, vaikka narunvetopalkinto olikin tyhmä, niin kuin ne aina ovat. Onneksi tämänkinvuotisesta palkinnosta, Eetu & Konna -figuureista, on varmasti tutuille lapsille iloa.

Illalla lähdimme vielä hetken mielijohteesta, ystävien pyynnöstä Kino Tapiolaan katsomaan Dirty Dancing -leffan, yhden kaikkien aikojen suosikeistani. Katsoin hurmioituneena Espoon päivän ilmaiselokuvaa, joka näytettiin vieläpä nostalgisesti rätisevältä alkuperäisfilminauhalta. UuuuUUuuu.

Suomen luonnon päivä on ihana. Aion juhlistaa sitä joka vuosi ulkoilmalla ja luonnon äärellä, oli se sitten matalakynnyksistä kaupunkiretkeilyä tai vaativaa eränkäyntiä. Kingissä voin hyvin käydä muinakin päivinä, vaikka sekin on totta, että yläilmoista näki myös kosolti kotimaamme kauneutta.

-Henriikka

Kari Hotakainen on melkein yhtä hauska kuin minä

3
–
randomTags:

Istun kahvilassa ja lähetin juuri vahingossa AirDropilla jollekin tuntemattomalle valokuvia kirjailija Kari Hotakaisen Me Naiset -lehden haastattelusta, josta inspiroiduin tänään jalkahoidossa. En tiedä, kuka ne otti vastaan, mutta hän varmasti tietää, kuka ne lähetti, sillä repesin vallattomaan nauruun. Nyt mielessä muutama asia:

1) Nauru on parasta.
2.1) Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat vastaanottaa tuntemattomia lähetyksiä, vaikka se ei ehkä ole kovin järkevää.
2.2) Harmittaa, ettei kukaan ole lähettänyt minulle koskaan mitään vahingossa. Mitään soveliasta, tarkennan.
3) Tässä haastattelusta muutama lainaus, jotka osuivat venttiiliin:

”Jos osaa puhua tosi hyvin, niin silloin ei tarvitse kirjoittaa. Opin puhumaan ventovieraille 37-vuotiaana. Ennen sitä kirjojeni esittelytilanteet olivat katastrofaalisia, koska en osannut sanoa kirjoista mitään. Sitten tuli sellainen, että nyt tämä mykkyys riittää.”

”New York ainoa matkakohde, jossa voin sanoa viihtyneeni. – – Olen käynyt New Yorkissa vain kahdesti, 20 vuoden välein. Tiedän, että kaupunki on siellä. Ei minun tarvitse käydä siellä koko ajan.”

”56-vuotiaana olin pahassa auto-onnettomuudessa, jonka jälkeen kaikki raajani piti leikata. – – Luulen, että tulin onnettomuuden jälkeen vain pinnallisemmaksi ja kepeämmäksi ihmiseksi. Ajatellaan, että tuollaisen tosi vakavan jutun pitäisi kasvattaa jollain tavalla. Iän rajallisuuden tiedostan totta kai, mutta en minä sitä mieti. Minua ei kiinnosta mikään muu kuin se hetki, mikä on meneillään.”

”Olen täydellisen epäkäytännöllinen ihminen. Minun ikäryhmässäni ajatellaan, että miesten pitäisi osata tehdä jotakin käsillään, rakentaa vaikka. Minä en osaa tehdä mitään. Jos jokin yksinkertainen esine tuodaan eteeni Ikeasta koottavaksi, kuluu kahdesta neljään minuuttia siihen, että menee hermot.”

”Menimme vaimoni Tarjan kanssa naimisiin 14 päivän seurustelun jälkeen. Se oli tunne- ja pikaratkaisu. Tunnehan on se, joka meitä vie. Kun tunne on jo Helsingissä, järki tulee vasta Riihimäen kohdalla. Ennusmerkit antoivat ymmärtyää, että suhde ei tule kestämään, mutta onhan se 34 vuotta kestänyt.”

”Pyöräily on mielenkiintoista, mutta vaatii aikaa, koska oikeastaan alle 35 kilometrin lenkit ovat turhia.”

”Olemme pelanneet sulkapalloa samalla porukalla noin 32 vuotta, kerrasta kolmeen kertaan viikossa. Sinä aikana ihan pienissä asioissa on tapahtunut kehitystä taktisessa mielessä, mutta teknisissä asioissa, kuten lyönnissä on tullut takapakkia. Pelaamme pisteistä koko ajan, emme harjoittele, ja nelinpeliä melkein tauotta, koska kaksinpeli on niin riuhtovaa.”

”En keräile mitään, mutta kirjoja ja levyjä kerääntyy. – – Jos laittaisi nettiin ilmoituksen, että myyn nämä, ei kukaan varmaan ottaisi edes yhteyttä. Tyttärilläni ei ole ainuttakaan fyysistä levyä, ei tietenkään. He pitävät levyjä ihan outoina. En käytä Spotifyitä sun muita, vaan kuuntelen omistamaani musiikkia, jota löydän kaivamalla esiin. Musiikkimakuni on rytmipainotteinen, mutta sekava: kuuntelen kaikkea Chisusta John Coltraneen ja Yölintuun. Olen siirtänyt levyjä puhelimeen, kuten vanhat sedät tekevät.”

”Työhuoneeni on autotallin puolikas, kymmenen neliömetriä. Se on helvetin vähän, mutta siellä pystyy tekemään kaiken sen, mitä teen.”

”Pääni on liian iso. Muutama viikko sitten piti saada hellehattu. Hämeenlinnan torilla ei ollut kokoja! Koko 61 ei mennyt, eikä isompia ollut. Kun aurinko paahtaa ja lippis on hankala, muuta ihmiset nappaavat torilta vitosen hatun, mutta minulle ei löydy. Se on yllättävän ärsyttävää.”

(Haastettelu julkaistu uusimmassa Me Naiset -lehdessä. Toimittaja Viivi Aaltovesi – loistavaa duunia!)

—

Minulla on suoraan sanoen aivan loistava päivä menossa. Useampi inspiroiva palaveri, yksi palaverissa tarjottu prosecco-lasillinen, sydäntä lämmittävän ihana katusoittaja Kurvissa, maittava lounassalaatti ja se jo mainittu jalkahoito, jonka vuoksi varpaankynteni ovat kirkkaankeltaiset.

Luin myös inspiroivat haastattelut sekä Kimmo Vehviläisestä, Pirjo Hassisesta, että Aira Samulinista. En tainnut lukea muita, joten saatan vain yksinkertaisesti inspiroitua kaikesta ja kaikista, eritoten tavallisuudesta. Mutta Hotakainen vei ehdottoman ykköspalkinnon, hänen sitaattinsahan ovat silkkaa rehellistä samettia.

Vaikuttaa selkeästi siltä, että olisin stressitön. Yritän pitää tämän. Hyvää viikonloppua kaikille.

-Henriikka

Kuinka siivous sujuu pienessä kodissa? + siivoustuotesuosikkeja

124
–
arvonta, sisustus, yhteistyöTags: ,

Kaupallinen yhteistyö: Sinituote, sisältää arvonnan

Rakastan siisteyttä ja järjestystä? Kyllä. Voi kyllä! Rakastanko siivota? En. En todellakaan. Jos yrittäisin tässä nyt alkaa teille kirjoittaa, että siivous on jokaisen viikkoni ykköspuhde, päivieni ilo ja viikonloppujeni virkiste, niin valehtelisin rankasti. Mutta puhdas koti, se vasta on jotain. Ajatus puhtaasta, raikkaasta kodista on niin ihana ja tuo hyvän olon välittömästi, että se kyllä motivoi tarttumaan moppiin ja pölyrättiin.

Nykyiseen kotiimme meille ei ole muodostunut mitään tiettyjä siivousrutiineita. Lapsuudenkodissa siivosin huoneeni kunnolla imuroiden ja luututen kerran kuussa, muuten tein ylläpitävää siivousta. Ottaisin todella mielelläni taas jonkun vastaavanlaisen rytmin käyttöön, vaikka tiedänkin, että oman kodin siivous eroaa oman huoneen siivouksesta aika lailla. Eniten lapsuudenkodin siivousrutiineista on kuitenkin ikävä kunnon pakkastuuletusta. Saatoin jättää petivaatteet ulos koko päiväksi ja nostaa ne illaksi takaisin sisään kylminä ja bakteerittomina. Miten ihanaa olikaan valita niiden päälle kauneimmat lakanat ja sujahtaa kylmän peiton alle, painaa poski pakkasen puremaa tyynyä vasten.

Kodissamme on 43 neliötä. Se tekee siivouksesta kokonsa puolesta helppoa, mutta toisaalta tilan monikäyttöisyyden vuoksi melko hankalaakin: jokainen nurkka ja kodin kohta on täytetty ja käytetty. Esimerkiksi imuroimisen aloittaminen vaatii melkoista järjestelytyötä pohjalle. Olen silti hyvin onnellinen kompaktista kodistamme muun muassa pienen siivottavan tilan vuoksi. En ymmärrä, kuinka joku pystyy huolehtimaan monen sadan neliön kodista!

Pienen kodin siivouksen suurin haaste tuntuu olevan siivousvälineiden säilytys ja sopivankokoisten ja toimivien siivousvälineiden löytäminen. Siivousvälineille on kuitenkin tarvetta joka viikko, joten ne olisi hyvä olla helposti saatavilla, vaikka niitä harvoin haluaakaan pitää esillä paraatipaikalla. Meidän kotimme olennaisimmat siivousvälineet ovat imuri, moppi, pölyhuiska, pölyrätit, kuivausteline, wc-harja, lattialasta sekä keittiön siivousvälineet, kuten tiskiharja. Sitten on tietysti spesiaalimpia tuotteita kuten silityslauta ja vaateharja, joita ei edes miellä siivoustuotteiksi.

Siivoustuotteet ovat harvoin niitä tuotteita, jotka saavat sydämen lyömään lujasti, mutta poikkeuksiakin on.

Tämän hetken ehdoton siivoustuoteykköseni (mitä juuri kirjoitin? Ihan kuin pitäisin pitkääkin listaa…) on Sinituotteen pikamoppi (yllä kuvassa). Pikamoppi sopii pieneen kotiin, eikä vie säilytyksessä paljon tilaa. Mopissa on teleskooppivarsi, jonka saa säädettyä haluttuun pituuteen ja mikä parasta: mopissa ei ole sellaista valtavaa, kolisevaa klassista moppipäätä, vaan taipuisa ja mukautuva moppipää. Moppi taipuu hyvin myös pieniin koloihin ja rakoihin ja sillä olemme huitoneet menemään niin jalkalistat, katot kuin lattiatkin.

Hyvänä kakkosena tulee musta siivousliina (kyllä, pidän kirjaa), joka latautuu kuivana sähköisesti, jolloin se sopii pölynpyyhintään. Mikrokuituinen liina toimii supertehokkaasti ja irrottaa kosteana kaikenmoiset tahrat ja meillä on näitä useampi niin keittiötä kuin kylppäriäkin varten.

Pronssisijalla on tällä hetkellä lattiankuivain. En voi olla ainoa, kenestä on ihana kuivata lattiaa suihkun jälkeen? On niin ihana onnistua vedossa hyvin, saada sellainen täysin kuiva veto lattiaan tai suihkuseinään.

Olen myös tyytyväinen, että SINI on tuonut markkinoille kierrätysmuovista tehtyjä siivoustuotteita. Uuteen SINI-sarjaan kuuluvat tiskiharja vaihtopäällä, WC-harja sekä kaakeliharja. Näiden eri väreissä myytävien tuotteiden muovivarret on valmistettu kokonaan kierrätysmuovista. Sinituote käyttää materiaaleissa kierrätysmuovia, joka on valmistettu Suomessa hyödyntämällä kuluttajien muovijätettä. Sinituote starttaa nyt elokuussa myös kampanjan #muovikiertoonsinillä ja haluaa sen myötä kannustaa kaikkia muovin kierrättämiseen. Toivon mukaan heilläkin kierrätysmuovisen tuotteet vain lisääntyvät tai vaihtoehtoisesti tuotteisiin saadaan muovin tilalle muita materiaaleja.

En oikein tiedä, pitäisikö meidän Jannen kanssa palata nuoruudesta tuttuun siivouslistaan? Sellaiseen, että kaikki tehtävät on jaettu ja rasti ruutuun, kun on tehty. Tulisi varmasti tehdyksi, eikä toista voisi syyttää. Luulen, että sellainen saattaisi sopia tällaiselle siisteyttä rakastavalle, mutta siivouksen melko alas prioriteettilistalle jättävälle pariskunnalle varsin hyvin. Siivoushan on juuri sellainen rahan kaltainen asia: siitä ei missään nimessä saisi riidellä, mutta jotenkin siitä silti päätyy riitelemään.

En tiedä, olenko muuten koskaan kirjoittanut, että työskentelin neljä kuukautta laitoshuoltajana välivuotenani lukion jälkeen. Silloin tulivat kyllä tutuksi joka luuttu ja ämpäri.

Mikä on teidän suosikkisiivoustuotteenne tai paras siivousvinkkinne? Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan pienen kodin siivoussetti, joka sisältää seuraavat tuotteet: pikamoppi, pikakuivain, siivousliina, sekä kierrätysmuoviset tiskiharja, wc-harja ja kaakeliharja. Jätä kommenttisi viikon sisään, viimeistään 28.9. Onnea kaikille arvontaan ja innolla kommenttejanne odottaen.

Mutta arvatkaa minkä jätin kokonaan käsittelemättä? Sen, että nykyinen Tammelan kotinihan on Helsingin kotiimme verraten valtava. Lisäksi minulla on viisi kämppistä ja näin ollen kuuden täysin erilaisen siivousihmisen rutiinit kohtaavat mökissämme. Vielä en osaa ennustaa kolmen viikon perusteella, seuraako tästä hyvää. Mutta pidetään peukkuja, ettei marraskuun kaamoksessa riidellä siivousvuoroista, vaan pikemminkin tanssitaan yhdessä moppien ja rättien kanssa.

-Henriikka

1 … 123 124 125 126 127 128 129 … 818