6 kesämökkiasua luonnonmateriaaleista

Parasta kesäpukeutumista on, kun on rento, huoleton ja yltä päältä luonnonmateriaaleissa.

Jaoin pari viikkoa sitten Instagram Storyssani kuusi kesämökkiasua Stockmann-yhteistyöhön liittyen. Yhteistyö oli ja meni, mutta tänään kuvia katsoessani tuli jotenkin sellainen olo, että mitäs nyt ihmettä: minähän panostin kuviin ja mietin asukokonaisuuksia, joten miksen laittaisi kuvia jakoon myös blogissa, jossa ne säilyvät pidempään kuin vuorokauden?

Eilen jaoin kahdeksan vinkkiä rennompaan elämään. Ehkä nämä kuusi rentoa kesäasua tukevat osaltaan eilisiä ohjeita.

1.kuva (kirjoituksessa ylimpänä)
mekko/R-Collection & hattu/Samsoe&Samsoe

2.kuva
huivi/Samsoe&Samsoe, paita/Samuji & housut/Gerry Weber

3.kuva
lippahattu/KN Collection & huppari/Acne Studios

4.kuva
huivi & T-paita/Filippa K, neule/By Malene Birger & sortsit/Dr Denim

5.kuva
paitamekko/Marimekko, farkut/Dr Denim & huivi sohvalla/Samsoe&Samsoe

6.kuva
farkut ja kauluspaita/Filippa K, sadetakki/Samsoe&Samsoe

Mikä oli teidän suosikki? Itse en kyllä osaa sanoa, kun kaikki ovat kuitenkin niin erilaisia keskenään. Viimeisessä en lähtisi pesemään saunaa (ikään kuin pesisin sitä muutenkaan koskaan), mutta voisin hilpaista moikkamaan mökkinaapureita. Kolmannessa lojuisin housutta helposti vaikka koko viikon.

Ja hei, oli siellä yksi fuskauskin joukossa: keltainen sadetakki ei kyllä ole luonnonmateriaaleista. (Mutta jos biohajavan sadetakin haluaa, niin Tretorn ja Partioaitta ovat yhteistyössä valmistaneet sellaisia ja ne ovat parasta aikaa myynnissä.)

Näitä kuvia katsoessa tulee ikävä kesää, vaikka se on vielä käynnissä. Apua!

-Henriikka

7 + 1 ohjetta rennompaan elämään

Kaupallinen yhteistyö: Somersby & Asennemedia

Olen elänyt kesääni aika lungisti. Olen kuormittavan kevätkauden vastapainoksi löysäillyt menemään (itse myöntämäni) luvan kanssa, nukkunut pitkään ja valvonut öitä auringonlaskuja ihaillen. Oikeastihan toivoisin olevani se henkilö, joka käy kesälläkin aikaisin nukkumaan, jotta pystyy virkeänä nousta ihailemaan nousevaa aurinkoa. Mutta yllättävän usein kannattaa olla vain se kuka on, eikä se kuka tahtoisi mielikuvissaan olla.

Siinä muuten olikin yksi ohje, jota pyrin itse noudattamaan, jotta elämäni olisi rennompaa. Jotta elämäni olisi hauskempaa. Somersby haastoi minut pohtimaan, mitkä asiat tekevät elämästäni onnellisempaa ja rennompaa, ja listasin nyt teille seitsemän kohtaa, jotka tulivat ensimmäisenä mieleeni. Tässä ne nyt tulevat:

1. Jos mielessäsi käy ajatus ”unohdan tuon kuitenkin tuohon”, tee välitön korjausliike

Tiedättekö ne hetket, kun asettaa sateenvarjon sen koukusta bussin kaiteeseen, laittaa aurinkolasit yleisen vessan lavuaarin reunalle tai jättää sormuksen juomapullon päälle kahvakuulantreenin ajaksi, ja mielessä käy ajatus: ”Unohdan tuon kuitenkin tuohon.”

Don’t do that! Tee välitön korjausliike. Harmittavan usein ne tavarat nimittäin oikeasti unohtuvat, ja siihen verraten on pieni vaiva keksiä joku parempi säilytyskeino.

2. Stressaa vain asioista, joihin voit vaikuttaa

On asioita, joihin voit vaikuttaa: miten teet kotityöt, kenen kanssa aikaasi vietät, mitä syöt, mihin haet töihin… jne. Ja sitten on niitä asioita, joille et voi tehdä mitään. Klassiset esimerkit jälkimmäisestä ovat säätila ja jonotusajat. Hyvänen aika, miten turhaa onkaan stressata asiasta, joka ei ole piirunkaan vertaa omissa käsissä.

3. Älä harkitse liikaa

Liika harkitseminen on kannattanut ainakin omassa elämässäni hyvin harvoin. Loputon puiminen ja vatvominen vain vievät usein aikaa ja ajatusta siltä asialta, mitä kulloinkin ollaan harkitsemassa.

4. Jos asian hoitamiseen menee maksimissaan 2 minuuttia, tee se heti

Jos mieleesi pomppaa asia, jonka hoitaminen vie maksimissaan kaksi minuuttia, tartu heti toimeen. Hoida asia samantien. Näin mielesi ei täyty miljoonista kahden minuutin hommista, etkä ajaudu liikaa siirtämään asioita tulevaisuuteen, jotka voisit hoitaa heti alta pois.

5. Kun olet käymässä nukkumaan ja mieleesi tulee tekemätön asia, kirjoita asia ylös ja unohda se sitten

Hyvin yksinkertainen sääntö. Älä ala vatvomaan tekemättömiä asioita nukkumaan käydessäsi, sillä hyvin harva asia vaatii toimimista enää sinä iltana. Asian voi kuitenkin kirjoittaa ylös, jolloin sen voi tiputtaa rauhassa mielen päältä ja siirtää seuraavaan aamuun.

6. Mieti ensisijaisesti, mitä itse asiasta mietit, toissijaisesti mitä muut

Olet pääasiassa tilivelvollinen teoistasi ja ajatuksistasi vain itsellesi ja vasta sen jälkeen muille. Jos sinä pystyt seisomaan arvojesi, ajatustesi ja toimintasi takana, ei ole niin merkityksellistä, mitä muut siitä ajattelevat.

7. Pyri ymmärtämään, ettet kiinnosta muita ihmisiä ihan niin paljon kuin saatat luulla

Tämä liittyy myös vahvasti edelliseen kohtaan: oikeastaan hyvin harvalla ihmisellä on aikaa laittaa sinuun niin paljon ajatuksia, kuin ehkä joskus saatat luulla. Kun liukastut kadulla ja tarkastat ensimmäiseksi, näkikö kukaan, niin mahdollinen näkijä unohtaa kömmähdyksesi hetkessä. Kun teet valtavan päätöksen omassa elämässäsi, se harvoin liikuttaa suuresti muita ihmisiä.

Kaikilla on omassa elämässäkin niin paljon pohdittavaa ja tehtävää, että kenenkään toisen tekemiset liikuttavat tai kiinnostavat harvoin ihan niin paljon kuin ajattelisi. Joku voisi ajatella tätä seikkaa surulliseksi, mutta minusta se on vapauttavaa ja lohdullista.

Mitäs sanotte? Ei teillä olisi heittää hyviä tippejä näiden kahdeksan perään?

Nämä kuvat ovat Suomi-roadtripiltämme, Mustasaaresta, Merenkurkun saaristosta. Olimme jäähdyttäneet Somersby Sparkling Rosé -siideripullojamme meressä, kun aurinko laski vaaleanpunaisen ja –sinisen sävyissä tehden koko maailmasta onnellisemman ja ihanamman. Koko roadtripin nauratti, laulatti ja oli hyvä olo. Jos kesäloman pohjalta pitäisi ennustaa tulevan syksyn olotilaa, povaisin erinomaista rentouden leveliä.

Luulen, että aktiivisimmin näihin ohjeisiin palaan minä itse. Kun aurinko ei laske mailleen ollenkaan, on vähän helpompi kulkea hattaroissa. Mutta Hemingwayn ikikultaisella sitaatilla muistuttelen, että aurinko nousee aina. Ja vaikka Paperi T muistuttaakin Ernestiä sen myös laskevan, niin sitä hän ei ota huomioon, että auringonlaskut vasta upeita ovatkin.

-Henriikka

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida, muut kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita.

Viikko koulun alkuun: primitiivinen paniikki ja iso ilo

Tasan viikon päästä maanantaina alkaa elämässäni uusi vaihe: erä- ja luonto-oppaan opintoni Eerikkilän urheiluopistossa. Viikon päästä olen jo muutaman tunnin kuunnellut perehdytystä ja erinäistä infoa tulevasta. Tiistaista torstaihin teemmekin jo kolmen päivän vaelluksen – ei mitään turhaa peukaloiden pyörittelyä siis.

Tuntuu aika absurdilta ja hullulta. Niin on toisaalta tuntunut moni muukin asia elämässäni viime vuosina, joten alan olla jo tottunut. Tämä on kuitenkin jotain ihan uutta: muutan viikoiksi pois kotoa. Muutan vähintään kolmen muun kanssa saman katon alle, ilman omaa huonetta. Alan opiskella itselleni uutta ammattia, eikä tuttu arkeni seuraa minua opinahjoon. Eikä tuttu Janneni. Ja vaikka Tammela onkin verrattain lähellä Helsinkiä, autottomana elän kuitenkin aika kaukana kaikesta, edes kaupasta.

Voi juku, mitähän tästäkin taas tulee.

Pääosin olen täynnä iloa ja intoa – tätähän minä olen odottanut koko vuoden. Sitä, että matkat olisivat ohi ja saisin keskittyä yhteen, tai maksimissaan pariin, asiaan yhdessä paikassa. Oppia uutta, oppia luonnosta, käydä iltaisin juoksemassa metsässä ja uimassa järvessä, kun siltä tuntuu ja elää vähän yksinkertaisemmin. En malta odottaa, että homma lähtee kunnolla käyntiin.

Samalla haudon pientä paniikkia mielessäni. Outoja primitiivisiäkin seikkoja nousee mieleeni etenkin iltaisin. Entä jos opinnot eivät vastaa odotuksiani? Siitäkin huolimatta, ettei minulla edes ole kovin vahvoja odotuksia tulevasta. Entäs jos en siedäkään kämppiselämää? Enhän ole ennenkään sietänyt. Entäs jos minusta ei pidetä? Ei ole aina ennenkään pidetty. Entäs jos minusta pidetään, mutta minä en pidä kenestäkään? Entäs jos minua kiusataan? On ennenkin kiusattu. Entäs jos tajuan, etten välitäkään luonnossa olemisesta, jos kaipaankin syvälle kaupunkielämään, entäs jos menetän malttini metsässä ja lopetan koko projektin, joka oli tuhoontuomittu alun alkaenkin?

Ihmeellisiä asioita sitä pyöriikin mielessä, kun niiden antaa pyöriä. Mutta tuntuu se kieltämättä oudolta, että vuoden ajan sitä on ikään kuin perhettä tuntemattoman 20-henkisen porukan kanssa. Olen varannut itselleni paikan solukämpästä (joka on itse asiassa aivan upouusi saunallinen hirsimökki) ja tänään tilasin itselleni uuden paperikalenterin. Että kyllä tämä kai tästä.

Kaiken kaikkiaan alan olla opiskeluihin erittäin motivoitunut ja ihan valmis. Huomenna aion miettiä, mitä ruokaa voisin kantaa mukanani ensimmäiselle vaellukselle. Ehkä on parasta ottaa kunnolla kuratoidut eväät ja viinipullo mukaan – hyvähän opiskelukavereiden on oppia heti alussa, että minä olen se, joka kantaa kaupunkin metsään ja metsän kaupunkiin.

-Henriikka

Ps. Ja kyllä! Elokuusta lähtien on tarkoitus palata blogin ääreen taas ihan normaaliin tapaan, tämä heinäkuu kun on kulunut vähän lekotellessa. Aion myös vastata siiheksi kaikkiin kommentteihin.

Kuvat: Eeva Mäkinen / Kotisivut, Instagram, Facebook